perjantai 13. helmikuuta 2015

Riittävän hyvä äiti

Olen äidiksi tultuani huomannut ja kokenut, että äitiyteen kohdistuu nykyään valtavat suorituspaineet. Media, ehkä eniten sosiaalinen media, jonka syövereissä suurin osa ihmisistä viettää aikaansa päivittäin, antaa tietynlaisen kuvan, millainen on hyväksyttävä ja hyvä äiti. Perhepeti on lapselle paras. Täysimetä kuusi kuukautta ja jatka imetystä sen jälkeen vielä pitkään. Tutustuta lapsi kiinteisiin sormiruokaillen. Älä syötä purkkiruokaa. Älä jätä hoitoon liian pienenä tai lapsi traumatisoituu. Kanna kantoliinassa, käytä kestovaippoja. Älä osta turvakaukaloa käytettynä, jos välität lapsestasi. Vauvoille on myös nykyään tarjolla niin käsittämätön määrä materiaa, että ainakin näin ensikertalainen on ihan pökerryksissä. Mainokset luovat vanhemmille mielikuvan, että heidän kannattaa hankkia lapselleen vaikka mitä tuotteita, jos haluavat taata lapsensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Välillä tuntuu, että äitiys on kilpavarustelua. Oppaat neuvovat sitä, toiset tätä. On myös uskomatonta, miten julmia äidit voivat toisilleen olla etenkin anonyymeilla keskustelupalstoilla. Miksi äidit arvostelevat toistensa tapaa toteuttaa vanhemmuutta ja syyllistävät toisiaan? Miten paljon olenkaan itsekin kokenut syyllisyyttä ja ahdistusta niin monesta asiasta, vaikka olen koko ajan yrittänyt tarjota kaiken mahdollisen rakkauden ja kaiken parhaan lapsillemme.



Jos voisin sanoa vastasynnyttäneelle itselleni jotakin, sanoisin montakin asiaa.

Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, älä varsinkaan yhden lapsen äiteihin. Vain kaksosten äidit tietävät millaista on olla kaksosten äiti. (Huom. Tämän ei ole tarkoitus vähätellä yhden lapsen äitejä. Kaikki äidit ovat sankareita.) On vaan tosiasia, että yhden lapsen äidillä on paremmat mahdollisuudet onnistua esim. täysimetyksessä. Kahden vauvan kanssa ei voi elää symbioosissa. Kahden kanssa pitää vuorotella, toinen joutuu aina odottamaan syliin pääsyä. Vauvat eivät mene siitä rikki.

Pyydä apua ja ota apua vastaan. Ota vastaan kotipalvelua ja hoitoapua läheisiltä, jos sitä vain on tarjolla. Älä tunne huonoa omaatuntoa vauvojen jättämisestä hoitoon. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Toki myös isän hyvinvointi on todella tärkeä asia. Se, että vauvat ovat välillä hoidossa pienestä pitäen, ei missään nimessä tarkoita, että olet huono äiti. Se tarkoittaa, että olet äiti, joka tarvitsee välillä omaa aikaa voidakseen hyvin ja jaksaakseen olla taas läsnä. Se tarkoittaa myös, että luotat läheisiisi, ja haluat antaa myös heille mahdollisuuden viettää aikaa lastesi kanssa ja tutustua heihin. Vaikka vauvat olisivat hoidossa miten paljon tahansa, olet silti korvaamaton.

On yhtä monta oikeaa tapaa toimia kuin on äitejäkin. Älä lue liikaa vauvanhoito-oppaita, pärjäät kyllä suurimmaksi osaksi maalaisjärjellä. Unohda ahdistavat "säännöt", joiden mukaan esim. mukaan kuukauden ikäisen vauvan voi jättää tunniksi hoitoon, kaksikuisen kahdeksi tunniksi jne. Älä ahdistu, jos toimit/olet toiminut toisin kuin oppaat neuvovat. Jokainen perhe löytää oman "dynamiikkansa", ne tavat ja sen rytmin, jotka toimivat parhaiten omassa perheessä.

Älä soimaa ja syyllistä itseäsi, jos vauvat ovat syystä tai toisesta kokonaan tai osittain pulloruokinnalla. Vauvat saavat läheisyyttä ja rakkautta sylissässi. Korvikkeellakin kasvaa terveitä, hyvinvoivia lapsia. Meillä on tässä kaksi hyvää esimerkkiä siitä ;) Tärkeintä on, että lapsi kasvaa -oli ravinnonlähteenä sitten tissi tai pullo.

Älä unhohda itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Jos asetat lapset kaiken edelle, se kostautuu. Jos luovut kaikesta, mikä aiemmin oli itsellesi tärkeää, teet karhunpalveluksen itsellesi ja perheellesi. Se alkaa näkyä fyysisessä ja psyykkisessä jaksamisessa. Muista siis syödä hyvin ja liikkua, tehdä itsellesi tätrkeitä asioita. Tässäkin: kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Puhu tunteistasi. Puhu puolisollesi, neuvolan terkkarille, neuvolapsykologille, ystävillesi, läheisillesi. Kelle onkaan helpoin puhua. Älä haudo sisälläsi ahdistusta ja syyllisyyttä, puhuminen helpottaa. On myös normaalia, etteivät kaikki tunteesi vauvoja kohtaan ole positiivisia.

Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen äiti, etkä sitä ikipäivänä pysty olemaankaan. Kukaan ei pysty. Riittävän hyvä riittää.

Muista, että parisuhde on tärkein ihmissuhteesi. Kunnioittakaa ja arvostaa toisianne, vaikka se onkin välillä vaikeaa lamaannuttavan väsymyksen ja kiireen keskellä. Ajatelkaa toistenne parasta, kysykää toisiltanne mikä tukee toinen toistenne jaksamista. Laatikaa "säännöt" ja työnjako, jotta riitoja ei syntyisi niin paljon. Puhukaa, kuunnelkaa toisianne. Sopikaa riidat mahdollisimman pian. Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa. Vanhempien parisuhde on se, jonka ympäröimänä lapset kasvavat. Meille tämä vauva-aika on ollut parisuhteen rankin testi tähän asti. Nyt on helppoa ymmärtää, miksi monissa pikkulapsiperheissä päädytään eroon. Kun parisuhde voi hyvin, koko perhe voi paremmin.

Hakeudu vertaistuen pariin. Vain toinen kaksosten äiti ymmärtää toista kaksosten äitiä. Facebookissa on ihania monikkoperheille tarkoitettuja vertaistukiryhmiä, joissa en ole koskaan törmännyt syyllistäviin kommentteihin tai arvosteluun. Monikkoperheille järjestetään myös tapaamisia,

Vältä netin keskustelupalstoja, jonne asioiden googlettelu monesti johtaa. Äidit osaavat olla erityisesti anonyymisti toisiaan kohtaan julmaakin julmempia.

Ja lopuksi, itselleni kaikkein tärkein. Kaikissa vaikeuksissa, iloissa ja suruissa usko Taivaan Isään kannattelee. Ei tarvitsekaan jaksaa eikä osata yksin. "Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin." Jes. 40:29 "Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä." Jes 28:26


<3: Ulla

5 kommenttia:

  1. Olen jossain toisessakin blogissa kirjoittanut tästä, mutta jaanpa ajatukseni täälläkin.

    Mä itse ajattelen, että syyllisyys on äidin henkinen kipuaisti. Ja luopuisinko kipuaististani? En, sehän suojelee. Samalla tavalla syyllistyminen kaikenlaisesta - pulloruokinnasta, siitä ettei jaksa laulaa lapselle, siitä ettei ehdi keskittyä kaikkiin lapsiin - tuntuu kuin kipu, ja se auttaa äitiä toimimaan lapsen parhaaksi. Se on kurja tunne, mutta mä luulen että se on tietyllä tavalla jopa positiivinen tunne, kaksiulotteinen ominaisuus.

    Ja tietysti - samalla lailla kuin kipuaistikin voi olla liian herkkä, niin syyllistyminenkin voi olla joskus liian voimakasta. Sitä en tietenkään pidä hyvänä. Mutta sopivassa suhteessa, se vaan toimii. Näin olen omalla kohdalla ajatellut.

    Mitä ajattelet tästä tuumailustani?

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun jaoit ajatuksesi! En olekaan tullut ajatelleeksi asiaa tuollaisesta näkökulmasta. Olisiko se vähän sama kuin stressin suhteen -positiivinen stressi motivoi ihmistä ja auttaa suoriutumaan haastavistakin tehtävistä, kun taas liiallinen negatiivinen stressi heikentää toimitakykyä ja vaikuttaa haitallisesti myös terveyteen ja mielialaan. Itse olen kokenut, että monesti tuo syyllistyminen voi tulla sellaisistakin asioista, joista ei tarvitsisi syyllistyä. Ja taustalla on usein se, että vaatii itseltään liikaa tai vertailee itseään muihin.

      Poista
    2. Stressivertaus osui ja upposi. Ja hatunnosto, että vaikka teillä on tosi vilskettä ja rankkaakin, niin jaksat kommentoida. Upeaa! (vaikken sitä edes odottaisi).

      Kaislakerttu

      Poista
  2. Voi miten hyvä postaus! Tämä pitäisi printata jokaiselle vastasynnyttäneelle! :) Pitää tutkia blogiasi tarkemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) Mun pitää myös ehdottomasti tutkailla sun blogia tarkemmin!

      Poista