sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Vauvan liha-soselaatikko n. 6 kk+

Hyväksi havaittua ja maukasta reseptiä taas jakoon! Tämäkin ohje löytyi kirjasta Luomuruokaa lapselle. Hyvin on vauvoille maistunut, tämä taitaa olla toinen lemppari pasta bolognesen lisäksi. Täytyy myöntää, että maa-artisokka on itselleni hieman vieraampi juures, mutta nämä mykyliäiset möykyt toivat kyllä hyvän maun tähän lihasoselaatikkoon. Ihanasti makua tulee myös tuoreesta basilikasta ja muista mausteista.





























Vauvan liha-soselaatikko n. 6 kk+

  • N. 1 L vettä
  • 0,5 kg perunaa
  • 0,5 kg maa-artisokkaa
  • 2 keltuaista
  • 1 dl tuoretta basilikaa
  • 400 g jauhelihaa (nauta, poro, karitsa...)
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • 1 tl paprikajauhetta

Keitä kuoritut ja kuutioidut perunat ja maa-artisokat vedessä pehmeiksi. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta survimella. Jäähdytä sosetta hieman ja lisää joukkoon keltuaiset ja basilika. Notkista sosetta n. 2 dl keitinvedellä. Kypsennä jauheliha murumaiseksi pannulla ja mausta tomaatilla ja paprikalla. Levitä sose ja jauheliha kerroksittain voideltuun uunivuokaan (itse laitoin kyllä kaiken sekaisin). Paista 200 asteessa noin 30 minuutia, vuoan koosta riippuen. Tarvittaessa safkaa voi tietysti soseuttaa sauvasekoittimella vauvalle sopivan sileäksi. Jälkikäteen tuli mieleen, että tähän sopisi hyvin myös sipuli!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viikonloppumeininkejä

Heippa!

Meillä on ollut mukava viikonloppu. Siihen on kuulunut kyläilyä, kyläilijöitä, kotona olemista, hyvää ruokaa, siivousta ja arkisia askareita. Vauvatkin ovat jo terveinä pientä köhää lukuunottamatta. Pääsiäisestä alkaen molempia vaivasi flunssa ja vuorotellen olivat kuumeessakin.

Tänäään heräsin ekaa kertaa vauvojen itkun sijaan vauvojen nauruun. Jotain tosi hauskaa tyypit siellä omassa huonessaan juttelivat toisilleen. <3 Tänään tapahtui lisäksi sellainen ihme, että vauvat nukkuivat yhdet 3,5 tunnin päiväunet! Vastaavaa ei ole vielä aiemmin tapahtunut. Saa nähdä onko päivärytmi taas muutoksessa...

Katsellaan tässä vaalien tulosseurantaa, tosin silmät eivät meinaa pysyä enää auki. Väsymys ylipäätään on melkoinen, toivottavasti se jonain päivänä helpottaa! Yöt ovat olleet vaihtelevia, aamut alkavat useimmiten jo kuudelta. Unet jäävät usein reilusti alle sen, mitä tarvitsisi. Enemmän kuulumisia sitten toisessa postauksessa...

Tässäpä puhelimella napsittuja arkikuvia parilta viime päivältä. Järkkäri on hengaillut viime aikoina enemmän kaaapissa... Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Ulla
Projekti menossa! 
Luka torkkuu kantorepussa, Isla vaunuissa.
Nyt on hommattu kirppikseltä aurinkolasitkin. Melko pähee look!
Soseitakin pitää välillä vääntää... Vauvan pasta bolognese on molempien ehdoton suosikki!
Usein jo kello kuuden maissa aamulla meininki on tällainen
Vauvatreffit kaverin luona 
Äidin pieni pyykkiapulainen. Projektina märkien pyykkien vetäminen lattialle yksi kerrallaan.
Vaalipäivän ulkoilut, käytiin samalla äänestämässä. Älkää kysykö mikä toi Kimin ilme on.
Kevättä ilmassa!
Ihana sylihetki ja iltamaidot ennen nukkumaanmenoa
Pusu rakkaalle. <3

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kesä on ihan pian...

Tänään on ollut ihanan keväinen ilma, ainakin täällä Helsingissä. Kattelin vauvojen unien aikana koneelta vanhoja kesäkuvia, kesähän on taas ihan kohta! Vauvat täyttävät heinäkuun 1. päivä vuoden. Apua, meidän pienet on jo niin isoja! Kesäsuunnitelmat ovat vielä auki, varmasti ainakin kotimaanmatkailua ja mökkeilyä tiedossa. Tässä vähän kesäkuvia tulevan kesän fiilistelyyn! :)





























maanantai 6. huhtikuuta 2015

Aika huonokin on riittävän hyvä


Postiluukusta kolahti tuossa jokin aika sitten Monikko-lehden näytenumero liityttyämme Monikkoperheyhdistykseen. Lehdessä oli haastateltu lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä pari- ja perheterapeutti Janna Rantalaa. Siinä vasta fiksu nainen, joka on itsekin kaksosten äiti ja ymmärtää kaksosarjen haasteet. Hesarissakin oli muutama kuukausi sitten Rantalan haastattelu, joka kannattaa lukea. Tässä monikkolehden haastattelussa Rantala puhuu mm. siitä, että vanhempien kannattaisi armahtaa välillä myös itsensä ja uskaltaa löytää oman tapansa toimia oman perheensä hyväksi. Jotenkin tuo "Aika huonokin on riittävän hyvä" -kommentti kolahti. Rohkaisuna muillekin äideille! <3



torstai 2. huhtikuuta 2015

Haaste: Minkälainen äiti olen?


Sain tämän haasteen Pikkupeikkoprinsessat -blogin Elinalta. Kiitos haasteesta! :) Tässä siis pohdintojani äitiydestä.


Minkälainen äiti olet?
Olen rakastava, huolehtivainen ja pyrin kaikella tavalla tarjoamaan lapsilleni hyvän ja turvallisen lapsuuden. Haluan tarjota lapsille onnellisen lapsuuden, johon kuuluu mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa perheen kanssa, haluan olla läsnä ja kuunnella. Haluan, että lapsilla on mahdollisuus harrastaa asioita, joista he saavat iloa ja onnistumisen kokemuksia. Haluan myös asettaa selvät rajat. Olen myös aika herkästi stressaantuva.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 
En etukäteen ajatellutkaan, miten monista turhistakin asioista voisin stressaantua niin paljon ja kokea riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
En osaa sanoa. Oikeastaan sillä ei pitäisi olla kauheasti merkitystä.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Stressata vähemmän, olla armollinen itselleni.




Mitä teet mielestäsi oikein?
Kerron lapsilleni joka päivä useita kertoja miten rakkaita, ihania, kauniita ja suloisia he ovat, ja miten ylpeä olen heistä. Osoitan sen myös jatkuvasti teoin: meillä halitellaan ja pusutellaan tosi paljon. Huolehdin parhaani mukaan lasten ruokailuista, unirytmistä ja keksin heidän kanssaan kivaa tekemistä.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen aika varovainen, en kuitenkaan ylivarovainen. Toistaiseksi pistorasioissa on suojia ja estän pääsyn joihinki huoneisiin laittamalla oven kiinni. Myös monia sisustusjuttuja on laitettu piiloon, etteivät vauvat vedä tavaroita päälleen. Vahdittavia on kuitenkin kaksi, eikä selässä ole silmiä. Vauvoja kiinnostaa kaikista eniten juuri pistorasiat, laatikot ja ylipäätään kaikki sellaiset tavarat, joita joutuu vähän kurottelemaan.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaisia tilanteita varmasti tulee eteen, kun lapset ovat uhmaiässä. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että lasten on opittava sietämään pettymyksiä ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi saada. Todennäköisesti siis ottaisin huutavan lapsen kainaloon ja jatkaisin ostosten tekemistä. Mietin vähän liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta toivottavasti pystyn tuollaisissa tilanteissa olemaan ajattelematta sitä liikaa. Ainakin ne, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa, varmasti ymmärtävät. Jos joku ajattelee tai sanoo, että onpas huonosti kasvatetut lapset niin toivon keksiväni vastaukseksi jonkun tosi nasevan kommentin.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Kohtuus kaikessa. Kun ruokavalio on terveellinen, voi välillä toki herkutella. Ehdottomasti herkkupäivä/karkkipäivä lapsilla tulee olemaan. Välillä, esim. kerran kuussa, voidaan käydä pizzalla tai burgerilla. Meillä ei ole koskaan kotona ollut mitään herkkuvarastoa kotona, vaan jos jotain ostetaan (yleensä viikonlopuksi), niin ne syödään sitten saman tien. Meillä ei tulla myöskään ostamaan lapsille arkiruuaksi sokeripommeja kuten makeutettuja jogurtteja tai mehuja. Lapset opetetaan alusta pitäen syömään esimerkiksi samaa maustamatonta jugurttia jota mekin syömme, esim. marjojen tai myslin kera. Jos mehuja välillä ostetaan niin ne ovat sokeroimattomia tuoremehuja. Hampaista on tärkeää pitää hyvää huolta ihan pienestä pitäen. Janojuomana ehdottomasti aina vesi.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Yhteisestä rytmistä on tosi tärkeää pitää kiinni, että päivissä on joku tolkku. Sitten, kun lapset kasvavat, rytmeissä on varmasti enemmän joustovaraa. Mielestäni lapsilla on tärkeää olla ennakoitavissa oleva päivärytmi, joka luo turvallisuuden tunnetta. 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että he pitävät minua rakastavana ja läsnäolevana äitinä, joka osaa myös asettaa rajat.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Ainakin olen kotoa oppinut sen anteeksipyytämisen- ja antamisen tärkeyden. Ja sen miten Jumalaan turvaaminen kantaa kaikissa elämän vaiheissa.



Ulkoiletteko päivittäin?
Yleensä joo, mutta ei aina. Jos on karsea keli eikä huvita ulkoilla, niin ihan hyvin silloin voi jäädä viettämään kotipäivää sisälle. Raikas ilma toki tekee hyvää ja on tärkeää itsellenikin, joten pyrin päivittäin edes pienen ulkoilun tekemään. Uskoisin, että sitten, kun lapset kävelevät, niin heidän kanssaan on kiva lähteä pihalle touhuamaan. Toistaiseksi istuvat vielä rattaissa, kun ulkoilemme.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Toistaiseksi vauvat katsovat satunnaisesti hetken jotain kivaa lastenohjelmaa, jos haluamme Kimin kanssa syödä vaikka hetken aamupalaa rauhassa. Sitten, kun ymmärtävätkin katsomastaan jotain, saavat kyllä katsoa lapsille sopivia ohjelmia kohtuudella. Tunti päivässä voisi olla kohtuullinen aika, tietysti välillä siitä voidaan joustaa. Mielestäni on tärkeää, että telkkari on päällä ainoastaan silloin, kun sieltä katsotaan jotakin järkevää. Emme katso Kiminkään kanssa paljon telkkaria eikä kumpikaan halua telkkarin pauhaavan taustametelinä, se ei ole hyväksi kenellekään. Lapsetkin toivottavasti oppivat, että telkkaria katsotaan kohtuudella eikä sitä pidetä turhaan päällä. Tabletin käyttökin on varmaan silloin tällöin ok, jos pelaavat esim. jotain kehittävää peliä. 

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Olen aika herkkä ja tunteellinen ihminen, ja näytän aika avoimesti läheisilleni kaikenlaiset tunteet. Haluan, että kotonamme on sellainen tunneilmapiiri, että kaikki perheenjäsenet voivat näyttää niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet. Tietenkin aikuisten välienselvittelyt on sitten aikuisten välinen asia.


Haastan kertomaan äitiydestään Niinan unelmiaKeijutarinoita, Pilvi Valkoinen :)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Meidän keskiviikko

Heippa,

Taas on vierähtänyt yksi kuukausi, ja vauvat täyttivät tänään 9 kk. Ajatella, enää 1/4 vauvavuodesta jäljellä! Meillä on nukuttu hyvin kolme edellistä yötä, sekä Isla että Luka ovat vetäneet yöllä unta palloon noin 9 tuntia ilman ainuttakaan heräämistä! Tuntuu uskomattomalta. Aina sitä illalla odottaa, että mitenköhän raskas ensi yöstä tulee... Ihanaa, että edes välillä saa nukkua! Unenpuute tuntuu välillä kidutukselta... Raskausajasta alkaen riittävät yöunet eivät todellaan ole olleet mikään itsestäänselvyys. 8 tunnin yöunet edes pätkissä ovat nykyään luksusta. Kun on saanut muutamana yönä nukkua hyvin, tuntee olevansa elossa ihan eri tavalla.

Kellojen siirto on hieman sotkenut vauvojen rytmejä. Toisaalta ihanaa, että herätys on aamukuuden sijaan vasta seiskalta, ja nyt parina aamuna vasta lähempänä kasia. Aina rytmejä ei vaan millään saa yhtenäisiksi, vaikka miten yrittäisi. Lähdin eilen kaupoille ja ulkoilemaan iltapäivällä, jotta molemmat nukahtaisivat vaunuihin toisille päikkäreille viimeistään tulomatkalla. No, Isla simahtikin ennen neljää ja nukkui varttitunnin, mutta Luka napotti hereillä kotiin asti. Luka nukkui sitten tokat päikkärit vasta 18.30-19 (Lukan sisäinen kellon mukaan tietty 17.30-18). Minimies hengailikin sitten hereillä vielä 22 jälkeen, Isla oli nukkunut siinä vaiheessa jo yli tunnin. Nukutus on taas vähän haastavampaa, kun vauvat nousevat pinnasängyissään seisomaan vähän väliä.


Tänään rytmit ovat menneet ihan nappiin aamusta saakka, ja vauvat ovat nukkuneet ihan loistavat päikkäritkin! En edes muista milloin viimeksi päivä vauvojen kanssa olisi ollut näin "helppo". Joskus näinkin! Myös ruoka on maistunut molemmille nyt tosi hyvin, ja olenkin alkanut tarjoamaan lämminta ruokaa entistä enemmän. Päivä päivältä vauvat kommunikoivat enemmän keskenään ja naureskelevat toistensa jutuilla. Sitä on ihana katsella. Kun katselee Islaa ja Lukaa, tajuaa, että kaksosuus on kyllä tosi spesiaali juttu. Tällainen päivä meillä oli tänään:

8.00 Herätys

8.30 Aamupuuro + maito

9-10.30 Molemmat touhottavat menemään ympäri kämppää

10.45 Lounas: kanakasvisrisotto + maito

11-13 Ekat unet. Klo 13 kotipalvelun hoitaja tulee.

13.30 Välipala: hedelmäsose + maito

13.30-15 Vauvat leikkivät hoitajan kanssa. Itse olin salilla :)

15 Väsy alkaa painaa. Molemmille vähän unimaitoa nassuun, ettei nälkä yllätä kesken unien.

15.30-17 Tokat unet. Hoitaja lähti, kun vauvat nukahtivat.

17 Päivällinen: pasta bolognese + maito

18 Lähdetään ulos, käydään kirjastossa ja sen jälkeen treffataan Kimi kaupassa ja tehdään muutaman päivän ruokaostokset. Vauvat napottavat tyytyväisinä vaunussa (onneksi hereillä!), kunnes Luka hermostuu ja pääsee ostoskärryihin istumaan. Sinne päästyään tyyppi on ihan fiiliksissä!

20 Tullaan kotiin

20.15 Iltapuuro ja iltapesut

20.45 Iltamaidot ja nukkumaan

21 Nukkumatti saapuu, rauha maassa!




Hyvää viikon jatkoa kaikille!