Heippa!
Viimeiset kuukaudet ovat olleet epäilyksettä tähänastisen elämäni rankimmat. Ensimmäisten kuukausien yövalvominen vauvojen epäsäännöllisen rytmin vuoksi vaihtui jossain vaiheessa pahaan unettomuuteen, ja nukkuminen oli parin kuukauden aikana olematonta silloinkin kun vauvat nukkuivat. Välillä valvoin koko yön, välillä nukahdin aamulla hetkeksi. Päivät olivat selviytymistä ja voin pohjattoman väsymyksen vuoksi huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Valtava univelka ja uupumus tekee olon kaameaksi. Öisin kaikki huolet ja murheet, kuten syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet saivat kohtuuttomat mittasuhteet. Ja tietenkin itse unettomuus ahdisti valtavasti... Jotenkin ihmeellisesti jaksoin kuitenkin yksin päivät hoitaa vauvat. En tiedä missä olisin ilman Taivaan Isän apua ja läheisten tukea. En toivo samanlaista koettelemusta kellekään ja toivon, etten enää koskaan joudu kokemaan vastaavaa. Nyt kaikki on paljon paremmin. Olen jo muutaman viikon ajan nukkunut hyvin öisin silloin, kun vauvatkin nukkuvat. Toki illalla tarvitsen omaa aikaa sen jälkeen, kun vauvat ovat menneet nnukkumaan, mutta onneksi pienet ovat usein jo kahdeksaan mennessä unten mailla.
Arjen suunnittelua! |
Aamulla ensimmäisilla päikkäreille käydään kellon 10-11 välillä, nukkuvat 1-3 tuntia vaunuissa parvekkeella. Seuraavat päikkärit on sitten joskus iltapäivällä riippuen miten pitkään nukkuivat ekoilla päikkäreillä. Olen käynyt vaunulenkillä yleensä toisten päikkäreiden aikaan, mutta silloin alkaa jo hämärtää (voihan kaamos!) ja se on vähän ankeaa. Tänään kävin vaunuilemassa heti aamupäivästä, kun vauvat nukkuivat, ja luulenpa, että otan sen tavaksi jatkossakin. Olen huomannut, että vauvojen rytmi menee tosi helposti sekaisin, jos ollaan vaikkapa kylässä. Aina pitäisi olla vaunut mukana ja ulkonanukuttamismahdollisuus, koska vauvat eivät juurikaan suostu nukkumaan sisällä päivisin. Ja jos Isla ja Luka eivät nuku kunnollisia päikkäreitä, niin molemmat ovat sitten illalla ihan yliväsyneitä ja kiukkuisia... Ja nukahtaminen yhtä taistelua.
4 kk neuvolassa Isla painoi 7980 g, pituus oli 68,4 ja hattumitta 43 cm. Luka painoi 7725 g, pituus oli 65,5 ja hattumitta 42,5. Painoero on siis hienosti tasoittunut, Suipponen on ottanut Mutriksen kiinni! Painoero on enää n. 250 g, syntyessä painoeroa oli kilon verran! Saas nähdä kuinka paljon murut ovat taas kasvaneet, kun koittaa 5 kk neuvola. Osittaisimetys tuli tiensä päähän pari viikkoa sitten, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta helpotus. Kiinteistä ollaan maisteltu luumua, ja ilmeet ovat kyllä olleet näkemisen arvoiset! Pikkuhiljaa voisi ruveta kokeilemaan muitakin kiinteitä. Tässä vielä tuoreita kuvia vauvoista, että kaikki varmasti saavat söpöysyliannostuksen ;)
<3: Ulla
Sisko ja sen veli <3 |