Itsetehty mysli

Heippa, 

tässä tulisi ohje herkulliseen ja terveelliseen kotitekoiseen mysliin. Sovelsin muutamia eri ohjeita, jotta sain kokonaisuudesta mieleiseni. Halusin myös, että myslissä ei olisi muuta makeutusta kuin hunajaa. Määrät ovat noin-määriä, itse heitin pellille kaikkia aineksia ihan mutu-tuntumalla. Nyt kun olen alkanut tehdä itse mysliä, kaupan kuivat myslit jäävät kauppaan. Niin helppoa ja hyvää tämä on :) Kotitekoinen mysli kivassa purkissa on myös hyvä lahjaidea!

ITSETEHTY MYSLI

Pellillinen mysliä:

• 10 dl isoja kaurahiutaleita
• n. 2 dl siemeniä (itse käytin kurpitsan- ja pellavansiemeniä)
• n. 3 dl pähkinöitä (omia lemppareita ovat saksan-, pekaani-, ja cashewpähkinät sekä mantelit)
• reilu 1/2 dl rypsiöljyä
• 3 rkl hunajaa
• Kuivattuja hedelmiä (itse käytin kuivattuja karpaloita ja banaanilastuja)

Mausteita oman maun mukaan, esim:

• Ripaus suolaa
• Kanelia
• Kardemummaa
• Inkivääriä

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Notkista hetki mikrossa rypsiöljy-hunajaseosta. 
2. Sekoita pellillä leivinpaperin päällä keskenään hiutaleet, siemenet ja pähkinät sekä haluamasi mausteet. Kaada päälle tasaisesti oliiviöljy-hunaja-seos. Sekoita hyvin, jotta öljyä ja hunajaa riittää joka kohtaan. Sitten vain koko komeus uuniin noin 15 minuutiksi. 
3. Muista vahtia mysliä, jotta pähkinät eivät pääse kärähtämään. 
4. Anna myslin jäähtyä, ja lisää joukkoon kuivatut hedelmät. 
5. Säilö ilmatiiviiseen purkkiin. Nautiskele esim. maustamattoman jugurtin kanssa.

Talvinen lauantaipäivä

Moikka, 

meille on harvinaista herkkua koko perheen yhteiset vaunulenkit. Eilen oli ihanan raikas ja kaunis talvipäivä ja kävimme vauvojen kanssa ulkoilemassa. Tässä vähän talvisia kuvia vaunulenkin varrelta! :)

Tahtoisin toivoa sinulle

Joitakin ajatuksiani äitiydestä. 

Uskomaton etuoikeus. Olla äiti kahdelle täydelliselle pienelle Jumalan luomalle ihneelle. Kaksi viatonta, täydellistä ihmisenalkua. Miten ihmeessä olen saanutkin jotain näin hyvää? En ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaisen lahjan taivaasta. 

Luopuminen. Luopuminen omista tarpeista, luopuminen monesta itselle niin tärkeästä asiasta. Sen hyväksyminen, että vartaloni näyttää erilaiselta raskauden jälkeen. 

Pakahduttava rakkaus. Miten omia lapsiaan voikin rakastaa näin paljon?

Pelottavan iso vastuu. Osaanko huolehtia heistä oikealla tavalla? Miten pystyn suojelemaan heitä vaaroilta ja kaikelta pahalta? Kaksi olentoa, jotka ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja täydellisen riippuvaisia huolenpidostani. Kaksi ihmeellistä pientä ihmistä, jotka luottavat siihen, että pidän heistä huolen. Miten onnistun kasvattamaan heidät niin, että heistä tulee hyvällä itsetunnolla varustettuja, rohkeita ja elämässä pärjääviä ihmisiä? Kun tuntuu, että omakin itseluottamus on välillä kateissa. 

Epätäydellisyys. Tiedän, etten ole pystynyt olemaan lähellekään täydellinen äiti, enkä pysty olemaan sitä tästä eteenpäinkään. Miten oppia olemaan armollinen itselleen?

Riitämättömyys. Olenko onnistunut tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvän alun elämälle? Entä miten onnistun tästä eteenpäin? Kun välillä tuntuu ettei osaa eikä jaksa. Kaksi itkevää vauvaa, minulla vain kaksi kättä. Miten saada varmuus siitä, että olen riittävän hyvä äiti?

Äitiyteen mahtuu niin paljon tunteita, joita on vaikea edes kunnolla pukea sanoiksi. Näissä Anna-Mari Kaskisen kauniissa runoissa on tavoitettu monia näitä tunnelmia ja tunteita. Kuvissa palataan lähes puolen vuoden takaisiin tunnelmiin, kun meidän kaksikko saapui maailmaan.

Pikkuinen lapsi näkee sen, 

mitä ei näe aikuinen. 

Silmiä lapsen ei mikään peitä.

Lapsi on nähnyt enkeleitä

suuressa Jumalan talossa

puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen, 

mitä ei tiedä aikuinen:

Taivas on aivan lähellä maata.

Sitä ei mikään estää saata. 

Ilo on tullut maailmaan. 

Lapsi sen kertoo katsellaan. 

Ojennat puoleeni hiljaa

kätesi hentoisen. 

Silmistä kuvastuu ilo, säteily odotuksen.

Kuinka voin koskaan olla 

kaiken sen arvoinen?

Kuinka voin ottaa vastaan 

katseesi luottamuksen?

Huomaatko, vauva hymyilee?

Huomaatko, valoa säteilee.

Sinutkin siihen peitetään, 

päällesi tähtiä heitetään.

Pikkuisen hymy on leveä.

Kohta on mielesi keveä.

Kohta jo hymyilet itsekin, 

ilon ja lohdun saat takaisin.

Lautasta kätesi haroo.

Suu on jo ammollaan.

Luottaen otat vastaan

sen mitä annetaan.

Tahtoisin sinulle antaa

parasta mitä on: 

ilon ja rohkeuden, 

sydämen ravinnon.

Suojelusenkeli saakoon

varjelle sinua, 

siunatkoon taivaan Isä

päivääsi jokaista.

Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää

Enkelin siipien havinaa

ja iloa onnea syvää.

Tahtoisin toivoa sinulle

mitä en itse voi antaa

saakoon rakkaus Jumalan

sinua sylissään kantaa.

Joulutunnelmaa kotiin

Hellou!

Joulu lähestyy, ja saimmepa mekin aikaiseksi hakea varastosta kuusen tuomaan tupaan vähän joulutunnelmaa. Joulukuusi koristeineen, kynttilöitä, pieni joulusiivous -ja heti näyttää paljon tunnelmallisemmalta! :)

Askartelin itse pallovalot! :)

Kaksosten ristiäiset

Heippa!

Islan ja Lukan ristiäisistä on vierähtänyt jo reilu kaksi kuukautta, joten tämä tulee nyt vähän viiveellä. Vauvat olivat ristiäisissä muutaman päivän vajaa 3 kuukauden ikäisiä. Kastetilaisuus oli läheisellä kirkolla ja kahvitilaisuus seurakuntasalissa. Paikalla olivat vain isovanhemmat, kummit ja sisarukset eli ihan lähipiiri. Vauvoja oli yllättävän hankala pitää sylissä pitkissä kastemekoissaan, mutta onneksi sylikummit hoitivatkin sen tehtävän ;) Virsinä meillä oli Ystävä sä lapsien ja Jumalan kämmenellä. Vauvat olivat melko rauhallisia kasteen ajan, Mutris hieman hermoili jossain vaiheessa. Tilaisuus oli kaunis ja mukava, ja kahvitarjoilut maittavat. Muut hoitivat leipomiset ja tarjoilut, mikä oli ihan mahtava juttu. Ei tarvinnut itse tarjoiluista stressata. Tarjolla oli muutama suolainen piirakka, voileipäkakku, juustokakku, pullia ja tietysti kahvia ja teetä. 

Olen kyllä ollut enemmän kuin tyytyväinen vauvoja nimiin. Pitkään ja hartaasti niitä mietittiinkin. Mutta oikeastaan nimet keksittiin kokonaisuudessaan eräällä kävelylenkillä jo ennen vauvojen syntymää. Sen jälkeen piti vain päättää ovatko ne nyt parhaat mahdolliset nimet. On ollut niin hauska saada kotiin vauvojen kelakortit ja muita kirjeitä, jotka on osoitettu vauvoille. A-tytöllä ja B-pojalla on nyt ihan oikeat nimet <3

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Mark 10:13-16

  

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat 5 kk

Hello lukijat!

Isla ja Luka täyttivät 1.12. viisi kuukautta! Häkellyttävän nopeasti taas kuukausi vieri ohitse... Edelleen joka päivä jaksan hämmästellä, miten näitä  vauvoja on KAKSI ja molemmat ovat samaan aikaan mahassani kasvaneet! Rakkaus omia lapsia kohtaan on kyllä jotain ihan ihmeellisen pakahduttavaa. On niin upeaa ajatella, että vauvamme ovat kaksi uniikkia yhdistelmää minusta ja Kimistä. Juuri meidän kahden vauvat ovat juuri tuollaisia ja jokaista haikaranpuremaa, syntymämerkkiä ja hiushaituvaa myöten täydellisiä Jumalan luomia mestariteoksia.



Tänään oli 5 kk neuvola. Isla painoi 8430 g, pituus oli 70,8 cm ja hattumitta 44,1 cm. Luka painoi 8305 g, pituus oli 69,5 cm ja hattumitta 43,2 cm. Luka kasvaa pituuskäyrällä +1, ja Isla +2-käyrällä. Kuinkahan pitkiä näistä tyypeistä mahtaa tulla?? :) Tänään vauvat saivat myös rokotukset, seruraavat ovatkin sitten vasta vuoden iässä. Onni on, että meillä on tosi mukava ja rento neuvolan terkkari.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut yöuneni takaisin. Harva oikeastaan ymmärtää, miten ahdistunut ja uupunut olin vielä noin kuukausi sitten. Vieläkin kamppailen syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa, mutta pahimman yli olen päässyt. Vertailen myös itseäni muihin äiteihin, mikä on turhaa ja stressaavaa. Varsinkin, kun suurimmalla osalla äideistä on yksi vauva ja se on vaan monessa suhteessa niin eri asia kuin kaksi vauvaa. Yhtään väheksymättä sitä, että yhdenkin kanssa voi olla tosi rankkaa, jos vauvalla sattuu olemaan vaikka joku sairaus, keskosuutta, vaikea koliikki tai ihan mitä vaan normaalista poikkeavaa. Puhumattakaan siitä, että vauvalla olisi isosisarus/sisaruksia, jotka tarvitsisivat yhtä lailla huomiota.



Vauvat oppivat koko ajan uusia taitoja, omassa tahdissaan, Mutris on nostellut jo pyllyään vatsallaan ollessaan, ja näyttää siltä, että kohta lähdetään liikkeelle! Suipponen kääntyi noin viikko sitten vatsaltaan selälleen, ja kierähti siitä vielä kertaalleen vatsalleen. Suipponen myös löysi pari päivää sitten varpaansa ja vie niitä suuhun, muutama viikko Mutriksen jälkeen. Mutriksen tuottama äänimaailma on laajentunnut, ja yölläkin sängystä saattaa kuulua hyväntuulista pärinää ja kiljahtelua. Mutrikselle on myös puhjennut kaksi alahammasta! Pitääkin aloittaa hampaiden harjaaminen. Molemmat leikkivät innokkaasti erilaisilla leluilla. Molemmat nauraa hekottavat Kukkuu-leikeille. Halvat on huvit, kun menen itse vauvan jalkojen taakse "piiloon" ja tulen esiin, molemmat ovat välillä tikahtua naurusta! Samoin "Hissillä ylös ja hissilla alas"-leikki ja lennättäminen omien käsivarsien varassa ovat suosittuja meillä.

Vauvojen "päivärytmi" on ollut viime päivinä vähän mitä sattuu. Aiemmin vauvat tuntuivat olevan mukavasti melko samassa rytmissä, mutta enää ei voi sanoa samaa. Tai sitten tämä on taas joku ohimenevä vaihe, vauvojen kanssa kun harvemmin mikään hyväksi havaittu konsti välttämättä toimii enää seuraavana päivänä. Suipponen on nukkunut viime aikoina päiväunia max tunnin pätkissä, ja pahimmillaan vain noin 1,5 tuntia koko päivän aikana. Siinä ei paljon ehdi itse levätä. Sen tunnin aikana ehdin tekemään pakolliset kotityöt, kuten pyykkäämään ja korjaamaan ympäri kämppää lojuvat tuttipullot, pissavaipat, vaatteet, lelut, ym. Sitten kun ajattelen, että nyt ehdin lukea ne viikonlopun lukematta jääneet Hesarit, niin eikös vain Suipponen jo ilmoittele itsestään vaativaan sävyyn. Onneksi sentään yöt sujuvat paljon paremmin. Nykyään Murtris on vauvoista se kärsivällisempi tapaus, Suippis hermostuu hyvin nopeasti, jos joutuu vähänkin aikaa odottelemaan. Aiemmin tuntui olevan päinvastoin.

Pieni nukahti jo pukiessa <3

Kiinteistä ensimäisenä ruvettiin maistelemaan luumua 4 kk iässä neuvolan suosituksesta Lukan ummetukseen. Jossain vaiheessa vähän aikaa sitten yöt olivat tosi levottomia, Luka heräsi välillä neljäkin kertaa, Mutris valvoskeli keskellä yötä tunnin pari (varmasti uusien taitojen oppiminenkin vaikutti asiaan...) Korviketta oli alkanut kulua yli litran verran päivässä. Ajattelin,että nyt otetaan säännöllisesti kiinteät mukaan kuvioihin, koska pelkkä maito ei enää tuntunut pitävän nälkää tarpeeksi eikä maitomääriä viitsinyt tuosta enää kasvattaa. Nyt olen antanut parin viikon ajan pääsääntöisesti kaksi soseateriaa päivässä maidon päälle. Ekalla aterialla kasvissosetta, toisella hedelmäsosetta. Kasviksista on maisteltu tähän mennessä porkkana-perunaa ja bataattia. Hedelmäsoseista on syöty vasta luumua, joka vaikuttaisi pitävän vatsatkin hyvin toiminnassa. Levolacia ei ole enää Lukalle tarvinnut antaa. Lukalle tuli ihottumaa kasvoihin, todennäköisesti porkkanasta, joten sitä ei ole enää annettu. Bataatti ja luumu vaikuttaisivat kuitenkin sopivan.

Syöminen onnistuu hienosti, molemmat vauvat avaavat hienosti suunsa ja soseet näyttävät maistuvan. Ekoilla kerroilla olen antanut muutaman teelusikallisen, seuraavilla kerroilla niin paljon kuin vauvoille on maistunut. Enimmillään Luka on syönyt puoli pilttipurkilllista luumua. Erittäin sotkuista puuha tietysti on. Tänään otettiin mukaan myös iltapuuromaistelut, riisipuuro upposi aika hyvin. Vellejä ei neuvolan mukaan nykyään varsinaisesti suositella, vaan suoraan voi aloittaa puurot, jotka ovat kuitupitoisempia. Toki vellikin on ok, ja helppo juottaa. Meillä ei ole vielä vellejä syöty. Viime viikkoina vauvat ovat pääsääntöisesti syöneet kerran yössä, välillä eri aikaan ja välillä samaan aikaan. Emme ole enää herättäneet toista samaan aikaan syömään, koska parhaimmassa tapauksessa nukkuva vauva nukkuu läpi yön ilman tankkausta. Toissayönä Luka nukkui ekaa kertaa klo 20-7 välisen ajan heräämättä kertaakaan..! Aamulla vaippa oli kyllä falskannut melko reilusti ja kaikki meni vaihtoon lakanoita myöten.

Anna minä itte!!

Tällaista meille kuuluu tällä hetkellä. Kantoliina on ollut taas enemmän käytössä, kun vain toinen on suostunut unille. Nyt vauvat ovat unilla, ja kohta alkaa telkkarista Syke! :)

<3:lla

Arjen suunnittelua ja kuulumisia (Isla ja Luka 4,5 kk)

Heippa! 

Viimeiset kuukaudet ovat olleet epäilyksettä tähänastisen elämäni rankimmat. Ensimmäisten kuukausien yövalvominen vauvojen epäsäännöllisen rytmin vuoksi vaihtui jossain vaiheessa pahaan unettomuuteen, ja nukkuminen oli parin kuukauden aikana olematonta silloinkin kun vauvat nukkuivat. Välillä valvoin koko yön, välillä nukahdin aamulla hetkeksi. Päivät olivat selviytymistä ja voin pohjattoman väsymyksen vuoksi huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Valtava univelka ja uupumus tekee olon kaameaksi. Öisin kaikki huolet ja murheet, kuten syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet saivat kohtuuttomat mittasuhteet. Ja tietenkin itse unettomuus ahdisti valtavasti... Jotenkin ihmeellisesti jaksoin kuitenkin yksin päivät hoitaa vauvat. En tiedä missä olisin ilman Taivaan Isän apua ja läheisten tukea. En toivo samanlaista koettelemusta kellekään ja toivon, etten enää koskaan joudu kokemaan vastaavaa. Nyt kaikki on paljon paremmin. Olen jo muutaman viikon ajan nukkunut hyvin öisin silloin, kun vauvatkin nukkuvat. Toki illalla tarvitsen omaa aikaa sen jälkeen, kun vauvat ovat menneet nnukkumaan, mutta onneksi pienet ovat usein jo kahdeksaan mennessä unten mailla.

Nyt kun omat voimavarani ovat pikkuhiljaa palautuneet, on voimia riittänyt kämpän sisustamiseen, parempaan yhteydenpitoon ystäviin ja jopa uusiin ihmisiin tutustumiseen. Nautin ihan uudella tavalla vauvojen kanssa olemisesta. Rukoukset on kuultu ja niihin on vastattu! Odotan innolla, mitä kaikkea hyvää tuleva vuosi 25-vuotiaana tuo tullessaan (Sunnuntaina tuli neljännesvuosisata täyteen). Olemme vihdoin tajunneet, että arkea kannattaa vähän paremmin suunnitella, jotta asiat sujuisivat jouhevammin. Pidimme sunnuntaina ensimmäisen "viikkopalaverin", eli suunnittelimme mm. tulevan viikon ruuat ja liikunnat. Kauppapäiviksi sovittiin maanantai ja perjantai, jolloin Kimi käy kaupassa ennen töihin menoa. Ettei kotiin tulo illalla enää sen takia venähdä (kahden vauvan nukutus yksin on välillä aika haastavaa) ja ettei enää tarvitse aamulla havahtua siihen, että kappas, korvike on loppumassa eikä jääkaapissa ole mitään muutakaan syötävää. Pyrimme myös sopimaan ennakkoon ajankohdat, jolloin kummallakin on mahdollisuus lähteä lenkille tai salille. Muuten liikunta jää, ei muka ole aikaa... Mahdollisuus liikunnalle on joko aamulla ennen Kimin töihin lähtöä tai illalla vauvojen mentyä nukkumaan. Olen alkanut myös käymään kerran viikossa kirkon vauvakerhossa. Kaikki menot ja kyläilyt ynnä muut merkataan kalenteriin, jotta mikään tärkeä juttu ei unohdu ja viikon ohjelman pystyy hahmottamaan paremmin. Kerran viikossa käy kotipalvelun hoitaja hoitamassa vauvoja kolme tuntia, jolloin saan kaivattua omaa aikaa ja breikin vauva-arjen pyörittämisestä.

Arjen suunnittelua!

Isla ja Luka kasvavat kohisten, Pienet ovat reilu 4,5 kuukauden ikäisiä. Ensimmmäisen kerran molemmat kääntyivät kunnolla selältä mahalleen noin 4 kuukauden iässä. Nyt molemmat kääntyilevät mahalleen ihan jatkuvasti, mutta turhautuvat kyllä nopeasti, koska eivät pääse vielä eteenpäin (halu olisi kova!) Isla löysi reilu viikko sitten varpaansa ja ne menevät ihan kohta suuhun. Molemmat tarttuvat hienosti kahdella kädellä esineisiin ja pitelevät niitä itse. Päivissä on jo aika hyvä rytmi ja pienet ovat nukkuneet yönsä varmaan jo kuukauden ajan pääsääntöisesti tosi hyvin. Iltaisin uni tulee 20 mennessä ja molemmat heräävät useimmiten kerran yössä syömään, noin kello 1-5 välillä. Usein molemmat yhtäaikaa, välillä eri aikaan. Esimerkiksi viime yönä Suipponen heräsi yhdeltä syömään, ja Mutris vasta viideltä. Yleensä nukahtavat hyvin syötön jälkeen, välillä jäävät ähisemään ja valvoskelemaan. Aamulla pinniksissä ollaan hereillä virkeinä kello 7-8. Parhaimmillaan siis 12 tunnin unet yhdellä syötöllä, vau!

Aamulla ensimmäisilla päikkäreille käydään kellon 10-11 välillä, nukkuvat 1-3 tuntia vaunuissa parvekkeella. Seuraavat päikkärit on sitten joskus iltapäivällä riippuen miten pitkään nukkuivat ekoilla päikkäreillä. Olen käynyt vaunulenkillä yleensä toisten päikkäreiden aikaan, mutta silloin alkaa jo hämärtää (voihan kaamos!) ja se on vähän ankeaa. Tänään kävin vaunuilemassa heti aamupäivästä, kun vauvat nukkuivat, ja luulenpa, että otan sen tavaksi jatkossakin. Olen huomannut, että vauvojen rytmi menee tosi helposti sekaisin, jos ollaan vaikkapa kylässä. Aina pitäisi olla vaunut mukana ja ulkonanukuttamismahdollisuus, koska vauvat eivät juurikaan suostu nukkumaan sisällä päivisin. Ja jos Isla ja Luka eivät nuku kunnollisia päikkäreitä, niin molemmat ovat sitten illalla ihan yliväsyneitä ja kiukkuisia... Ja nukahtaminen yhtä taistelua.

4 kk neuvolassa Isla painoi 7980 g, pituus oli 68,4 ja hattumitta 43 cm. Luka painoi 7725 g, pituus oli 65,5 ja hattumitta 42,5. Painoero on siis hienosti tasoittunut, Suipponen on ottanut Mutriksen kiinni! Painoero on enää n. 250 g, syntyessä painoeroa oli kilon verran! Saas nähdä kuinka paljon murut ovat taas kasvaneet, kun koittaa 5 kk neuvola. Osittaisimetys tuli tiensä päähän pari viikkoa sitten, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta helpotus. Kiinteistä ollaan maisteltu luumua, ja ilmeet ovat kyllä olleet näkemisen arvoiset! Pikkuhiljaa voisi ruveta kokeilemaan muitakin kiinteitä. Tässä vielä tuoreita kuvia vauvoista, että kaikki varmasti saavat söpöysyliannostuksen ;)

<3: Ulla

Sisko ja sen veli <3

                 

Päivä vauvojen kanssa

Heippa!

Tällainen päivä meillä oli tänään. Vauvoilla siis ikää 4 kk plus viisi päivää. Tänään oli kyllä aika hyvä päivä, ja tuntui, että päivässä oli selkeä rytmi. Välillä on sitten niitäkin päiviä, että missään ei ole mitään logiikkaa ja "rytmi" on ihan mitä sattuu. Kuvat parina eri päivänä otettuja :)

Klo 7.00 Pinnasängyistä kuuluu ähinää, molemmat heräilevät. Edellisenä iltana saimme  vauvat nukkumaan omiin pinnasänkyihinsä jo klo 19 maissa, ilman sen ihmeempää nukuttamista tai iltahepuleita. 12 tunnin unet siis takana, yhdellä syötöllä! Hyvä ja helppo yö siis, ihanaa. Tämä tuplamammakin on päässyt taas ihan hyvin nukkumisen makuun. Miten ihanaa onkaan nukkua! Viime aikoina yöt ovat onneksi menneet niin, että babyt ovat heränneet vain kerran syömään (välillä kyllä heräilevät muuten vaan itkeskelemään yön aikana...). Vieläpä usein itsestään samaan aikaan, muussa tapauksessa toinen on herätetty. Otamme molemmat hetkeksi omaan sänkyymme köllöttelemään pusuteltaviksi ja haliteltaviksi.

*Ähinää*

Toinen sukka makkaralla ja toinen ties missä!

Klo 7.45 Molemmat syövät. Perussatsi 180 ml pullosta.

Klo 8-10 Sylitellään, touhuillaan lattialla, jumppailua vatsallaan ja selällään. Mutris kääntyy ainakin 10 kertaa selältä vatsalleen! Äiti ja iskä syövät aamupalaa ja pienet potkuttelevat sittereissä ja katselevat meitä tyytyväisinä. Emme kyllä millään pärjäisi ilman Babybjörnin sittereitä!

Klo 10 Väsy iskee. Syötän molemmat ennen unille menoa, jotta uni maistuisi mahdollisimman pitkään. Nallepuvut päälle ja partsille nukkumaan! Luka nukahtaa jo pukiessa, ja Islakin rauhoittuu heti kun pääsee nuuhkimaan viileää ulkoilmaa. Äidin vapaahetki koittaa! Pakollisten kotitöiden lisäksi ehtii joskus tehdä jotain oikeasti rentoakin, kuten lukea lehteä tai kirjoittaa blogia.

Vaaleanpunainen nalle

Unille!

Vaaleansininen nalle

Klo 12 Molemmat nallet heräävät unilta!

12-13.30 Pappa ja kummitäti käyvät kylässä. Seurustelua, sylittelyä yms.

13.30-14 Molemmat syövät.

14.30 Vaunuihin unille.

15-16.30 Vaunulenkki raikkaassa syysilmassa. Molemmat nukkuvat osan ajasta, yhdessä vaiheessa molemmat kitisevät yhtäaikaa, ja tuttia saa laittaa molemmille ainakin viisi kertaa. 

Kaksi nukkuvaa nallea

Kivat vaunuilumaastot :)

16.30-17.30 Äitiä laiskottaa, katsellaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia ja lauleskellaan, lattialla taas vähän jumppaillaan yms.

17.30-18 Molemmat syövät.

18.30-19 Levotonta meininkiä, väsy alkaa painaa. Onneksi Kimi tulee kotiin auttamaan nukuttamisessa. 

Iltasyötön jälkeen Suipponen rauhoittuu nukkumaan muutaman tutin laiton jälkeen, Mutris nukahtaa syliin ja jatkaa unia pinnasängyssä. 

Klo 20 mennessä molemmat nukkumassa! Hyvää yötä! 

(Nyt klo 23 maissa kun olen julkaisemassa tätä, Luka herää. Vaippa on falskannut... Isla herää Lukan itkuun... Vaatteiden- ja vaipanvaihdon, sekä sylissä heijaamisen jälkeen näyttäisi, että molemmat rauhoittuvat uudelleen nukkumaan...)

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat melkein 4 kk

Heippa!

Edelliset vauvakuulumiset on kirjoitettu 1,5 kuukautta sitten, joten tässä vähän sen jälkeisiä kuulumisia. Tämä tuplaäippä on ollut viime aikoina uneton ja tosi väsynyt, mutta läheisten tuella ja Taivaan Isän avulla olen jaksanut. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Lisää omia kuulumisiani sitten toisella kertaa, ettei tästä tule ihan hehtaaripostaus.

Ristiäisiä vietettiin vajaa kuukausi sitten ja aarteemme saivat kasteessa nimet Isla ja Luka. <3 Kastetilaisuus vietettiin läheisellä kirkolla ja läsnä olivat vain molempien perheet ja kummit. Tilaisuus oli oikein kaunis ja mukava. Edelleen kuitenkin kutsumme murujamme paljon myös lempinimillä Mutris ja Suippis/Suipponen :D

Vauvojen 3 kk neuvolassa Suippiksen paino oli 6975 g, pituus 63,8 cm ja päänymärys 41,5 cm. Mutriksen paino oli 7475 g, pituus 65,4 cm ja päänympärys 42,4 cm. Molemmat kasvavat yläkäyrillä. Molemmat näyttivät neuvolan terkkarille hienon päänkannatuksen vatsallaan kyynärnojassa, ja ottivat painoa jaloilleen ja veivät käsiä suuhun. Molemmat jokelsivat runsaasti ja hymyilivät. Hienosti kasvaneet ja kehittyneet siis! Muutaman päivän päästä onkin sitten jo 4 kk neuvola ja lääkärintarkastus.

Nyt vajaa kuukaudessa kasvua ja kehitystä on tullut taas huimasti. Vaatteista käytössä on jo koot 68-70, monet ihanuudet ovat jääneet auttamatta pieniksi. Kohta on jo yksi äitiyspakkauksen pahvilaatikko täynnä pieniä vaatteita, jotka ajattelin säästää (jospa meille siunaantuu lisää lapsia tai sitten muiden pienokaisille käyttöön...). Molemmat vauvat viihtyvät jo hieman pidempiä aikoja vatsallaan lattialla, ja hieman avustettuna (eli jos laittaa omat kädet vauvan jalkapohjia vasten) saattavat ponnistaa vähän matkaa eteenpäinkin. Molemmat tarttuvat kaksin käsin esineisiin, esim. helistimeen tai pehmokirjaan. Kaikki viedään myös suuhun, molemmat imeskelevät nyrkkejään paljon. Suipponen on varsinainen ilopilleri ja hymypoika, vähän väliä ihana hampaaton hymy korvissa! Suippis myös hekottelee ääneen monesti päivän aikana, ekat naurut tulivat ehkä n. 3 kk iässä. Mutris on myös viime viikkoina ruvennut välillä nauramaan ääneen. Vauvan nauru on ehkä maailman ihanin ääni. <3 Vauvat ovat myös ainakin reilu kuukauden ajan jo jutelleet toisilleenkin, jos sattuu olemaan hyvä hetki. Molemmat myös kääntyilevät paljon selältä kyljelleen, ovatpa molemmat päätyneet pari kertaa ihan vatsalleen asti (käsi on kyllä vielä jäänyt alle) :D Pinnasängyissä pyörivät kuin väkkärät. Aamulla saattaa sängyssä hymyillä täysin 90 astetta poikittain kääntynyt vauva, joka on potkinut päältään peiton, sukat ja joskus housutkin! Melkoisen hauska näky :D

Tilanteet muuttuvat ja elävät koko ajan. Muun muassa vauvojen nukkumiseen liittyvät jutut. Pikkuhiljaa päiviin on alkanut tulla jonkinlaista rytmiä, noin 3 kuukauden iästä alkaen. Vauvat ovat myös automaattisesti aikalailla samassa rytmissä päivin ja öin. Vauvat heräilevät yleensä aamulla viimeistään kahdeksalta. Välillä mahavaivat ovat valvottaneet Suippista ja yö on ollut jatkuvaa kitinää. Välillä vauvat nukahtavat pinniksiin ilman sen kummempaa hytkyttelyä tai nukuttelua, yleensä klo 21 mennessä. Toisinaan nukahtaminen on melkoista taistelua, ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen, että alkuaikoina saatiin vauvat unille joskus klo 2 yöllä. Useimmiten ovat heränneet kerran yössä syömään, mutta onpa moni yö mennyt niinkin, että molemmat ovat nukkuneet täydet yöunet eli 7-9 tuntia. Alkuyöstä saa useimmiten laittaa jommallekummalle tai molemmille tuttia muutaman kerran, Välillä molemmat ovat aamuyöstä täysin virkeinä pinniksissä eivätkä millään nukahtaisi uudelleen. Usein varsinkin Mutrista saa keskellä yötä nukutella viereen. Siirsimme vauvat muutama viikko sitten omiin pinniksiin, etteivät enää päse potkimaan ja herättämään toisiaan. Makkarimme onkin nyt täynnä sänkyjä.

Aamupäivisin klo 11-12 maissa vauvat menevät yleensä vaunuissa päiväunille parvekkeelle n. 2-3 tunniksi. Välillä tuttia joutuu laittamaan monta kertaa suuhun, välillä ei ollenkaan. Viileiden ilmojen myötä päiväunien nukkuminen on parantunut huimasti. Mutris on nukkunut kerran ennätyspitkät 5 tunnin päikkärit partsilla! Iltapäivisin olen yleensä käynyt ainakin tunnin mittaisella vaunulenkillä. Onneksi Mutris viihtyy nykyään vaunuissa, ehkä sekin on viileiden ilmojen ansiota. Kantoliinassa en ole viime aikoina kovin paljoa kumpaakaan enää kannellut. Tuntuu, että ovat jo niin isojakin, että liinailu on sen takia vähän haastavampaa. Minulla on toistaiseksi vain trikooliina ja osaan vain perussidonnan, kietaisuristi II:n.

Suipponen on kärsinyt umetuksesta ainakin kuukaden ajan (en muista tarkkaan?). Pahimmillaan Suippiksella oli 3-4 päivän kakkausväli ja pökäleet olivat kivikovia ja niiden ponnistaminen tuotti tuskaa. Alkuun annoin Suipposelle joka päivä maidon seassa mallasuutetta, josta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Noin viikko sitten vaihdettiin Levolaciin, jolla vatsa on toiminut melko hyvin lähes päivittäin. Levolac pitää vaan muistaa antaa joka päivä.

3 kk ikäiset murut

Jostain syystä vauvat ovat päättäneet lopettaa imemisen rinnasta. Suippis on käytännössä jo lopettanut kokonaan, eikä Mutriskaan enää juuri malta imeä. Maidon määrä on enää vähäinen. Voi olla, että kaikki stressi ja valvominen vaikutti maidon määrään, ja se sai vauvat hermostumaan. Korvikemäärät ovat nyt kasvaneet, kerralla menee useimmiten 180 ml. Päivisin syöttövälit ovat 3-4 tuntia. Voi olla, että osittasimetys on kohta tullut tiensä päähän. Se tuntuu toki haikealta, mutta onhan lähes neljän kuukauden osittaisimetyskin ihan hyvä saavutus. :)

<3: Ulla

Kantoliinarakkaus

Heippa rakkaat lukijat!

Niin se aika vaan menee, että huomaa kirjoittaneensa edellisen postauksen 1,5 kuukautta sitten :( Voimavarat (ja aika) ovat olleet viime aikoina vähissä. Vauvat täyttävät alle viikon päästä 4 kuukautta, ja kuulumisia tulossa piakkoin. Tässä sitä ennen kantovälinepostaus, jonka kuvat on otettu 7.9, kauniina ja lämpöisenä syyskuun iltana. Kannoin tuohon aikaan vauvoja todella paljon liinassa, ja se oli kyllä monissa tilanteissa arjen pelastus! (mm. silloin, kun Mutris ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan tai ei suostunut muualle päiväunille...) 

Meiltä löytyy kaksi Manduca-kantoreppua ja kaksi trikooliinaa (Tricot Slen ja Mam), kaikki ostettu käytettynä. Itse käytin alkuaikoina paljon Manducaa, mutta kun "löysin" kantoliinan, rakastuin siihen. Se oli niin pehmeä ja mukava, ja perussidonnan (kietaisuristi2) oppi muutamalla harjoittelukerralla. Monet kauppareissut sujuivat niin, että Kimi kantoi toista vauvaa Manducassa ja itse kannoin toista vauvaa liinassa. 

Nyt vauvat alkavat olla jo niin isoja, että trikooliinassa kantaminen alkaa tuntua nopeasti selässä. Tuntuu myös, että vauvat jäävät liinassa liian ylös. Kantaminen on vähentynyt myös sen takia, että vauvat viihtyvät ja nukkuvat nykyään niin hyvin vaunuissa. Toisinaan edelleen kotona otan jommankumman liinaan, ja joskus se on paras keino saada vauva rauhoittumaan. Olen käyttänyt Manducaa viimeksi joskus elokuussa, ja silloinkin olin vähän epävarma sen säädöistä. Nyt pitäisi vaan saada säädöt kohdalleen opetella käyttämään sitä uudelleen :)

<3: Ulla