maanantai 25. elokuuta 2014

Kuulumisia: Vauvat melkein 2 kk

Heippa!

Käytiin loppuviikosta neuvolassa, minulla oli jälkitarkastus ja vauvoilla mittaukset sekä lääkärin tarkastus (vauvoilla ikää tuolloin 7,5 viikkoa). Ilokseni neuvolan vaaka näytti, että painoa on vain noin +2 kg verrattuna raskautta edeltävään aikaan! :) Olen myös palautunut hyvin synnytyksestä. Ylimääräistä nahkaa tosin vatsasta löytyy, mutta toivon, että se siitä vielä kiristyy ajan kuluessa...

Tässä pienet olivat vasta kolmen viikon ikäisiä... 

Vauvat ovat kasvaneet ihan käsittämättömän paljon viime kerrasta eli 1 kk neuvolasta.
Suippiksen paino oli nyt 5,5 kg eli kolmessa viikossa tullut 1,3 kiloa! Hurjaa! Pituus oli 58,5 cm eli 2,5 senttiä tullut pituuttakin. Mutris ylitti juuri 6 kilon rajapyykin eli on jo iso tyttö. Pituutta 59,1 cm eli pituuttakin tullut kolmessa viikossa vajaa 3 senttiä. Kaikki 50-56 kokoiset vaatteet ovat auttamatta liian pieniä, ja monet bodyt jäivät kokonaan käyttämättä. Luulisi kasvu jo vähitellen tasaantuvan, kun ovat ottaneet noin hurjan spurtin. Suippis on hienosti ottanut kiinni Mutrista painossa. Molemmat ovat terveitä ja voivat hyvin. Lääkäri kehui, että pienet kasvavat hyvin, ovat terveitä ja hyvin hoidettuja :) Ensimmäiset hymyt tulivat noin kuukauden iässä, ja nyt niitä tulee jo monia päivän aikana <3

Vauvat ovat kohta kahden kuukauden ikäisiä. Päivissä ei ole edelleenkään mitään kunnollista rytmiä. Molempia on hirveän vaikea saada nukkumaan päivisin, ja jos nukahtavatkin, niin heräävät usein jo vartin päästä kitisemään. Parhaimmillaan ovat nukkuneet päivällä 2-4 tunninkin unet, tosin tuskin koskaan samaan aikaan. Jos toinen suostuu unille, toiselle kelpaa vain syli tai kantoliina. Yritäpä siinä sitten itse levätä. Kantoliina on muuten mahtava keksintö! <3 Ajattelin aiemmin, että se liian monimutkainen systeemi, mutta nyt en luopuisi siitä mistään hinnasta! Vaunuissa vauvat eivät enää tunnu viihtyvän, toisin kuin vielä jokin aika sitten! Kantoliina, liikkuva auto ja rinnalla olo ovat tällä hetkellä parhaat rauhoittumis- ja nukkumispaikat.

Tässä noin kuuden viikon ikäisiä...

Iltaisin ollaan nyt saatu vauvat nukkumaan yleensä ennen puoltayötä. Syöttövälit ovat päivisin molemmilla noin 3 tuntia, öisin 3-7 tuntia. Jos Mutris vetäisee 7 tunnin yöunet, Suippis pitää kyllä huolen, että yösyöttöjä riittää pari sille välille :D Olemme nyt jakaneet yösyötöt niin, että toinen "päivystää" vuorotellen iltayön ja toinen aamuyön... Tavoitteena on, että kumpikin saisi noin 4 tuntia yhtäjaksoista unta. Tosin, jos molemmat vauvat sattuvat heräämään samaan aikaan, siinä tarvitaan kaksi syöttäjää. Itse heräilen korvatulppienkin kanssa toisesta huoneesta itkuun, joten harvemmin kovin pitkistä unipätkistä ehtii nauttimaan. Univelka on siis melkoinen, ja välillä aika sumussa mennään. Yritän ajatella positiivisesti, että kyllä tämä tästä vielä helpottuu! On helpottavaa lukea Facebookin vertaistukiryhmissä muiden monikkoäitien kokemuksia. Muutkin rypevät välillä huono äiti-fiiliksissä ja kokevat riittämättömyyden tunteita. Muutkin valvovat välillä lähes koko yön ja tuntevat, että nyt hajoaa pää ja kroppa.

Tässä ollaan jo seitsemän viikkoa vanhoja <3

Onneksi vastuun jakaminen kuitenkin onnistuu, kun ovat lähinnä pullolla öisin. Vauvat ovat siis osittaisimetyksellä. Imetystaipaleeni on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Vauvat oppivat vasta kuukauden iässä imemään ilman rintakumia ja raivareita ja siinä vaiheessa maidon määräkin oli tietysti vähentynyt. Nyt kun vauvat osaavat imeä kunnolla, imetän molempia mahdollisimman paljon. Korvikkeen määrä on iso, mutta ei ole kasvanut enää muutamaan viikkoon. Imetysasia on aiheuttanut stressiä, itkua ja paskamutsi-fiiliksiä, mutta nyt iloitsen, että vauvat saavat edes osan ravinnostaan äidinmaidosta. Maidon määräkin on pikkuhiljaa vähän lisääntynyt, koska sain tänään pumpattua kolminkertaisen määrän verrattuna parin päivän takaiseen! :)




Nyt vauvat ovat yöhoidossa isovanhemmilla, joten meillä on hetki omaa aikaa ja mahdollisuus nukkua yksi yö! <3

Ulla

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kesäinen mansikkasalaatti

Tässäpä ohje kesäiseen mansikkasalaattiin:

 

KESÄINEN MANSIKKASALAATTI

4 annosta
  • 1 kesäpunasipuli varsineen, myös tavallinen punasipuli käy
  • 4 viipaletta vaaleaa maalaisleipää
  • 500 g mansikkaa
  • 1 pieni kurkku
  • 200 g fetaa palana
  • noin 2 dl kivettömiä, mustia kalamata-oliiveja 
Kastike:
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 2 tl sokeria
  • ½ tl suolaa
  • ½ tl mustapippuria myllystä
  • ¼ tl chilihiutaleita myllystä
 
Viimeistelyyn:
reilusti tuoretta basilikaa  

  1. Tee kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.
  2. Viipaloi sipuli varsineen ja laita se maustumaan kastikkeeseen siksi aikaa, kun valmistelet loput salaattiaineet.
  3. Grillaa leipiin kaunis väri. Leikkaa halutessasi reunat pois. Kuutioi leivät ja laita ne kastike-sipuliseokseen.
  4. Poista mansikoista kannat. Puolita pienet ja leikkaa isot mansikat neljään osaan. Kuori kurkku ja poista siemenet. Kuutioi kurkku. Laita kaikki kasvikset tarjoiluastiaan.
  5. Murustele feta ja lisää se oliivien ja leipäviipaleiden kanssa kulhoon.
  6. Yhdistä kaikki aineet keskenään. Viimeistele yrteillä.


Tässä mansikkasalaatissa yhdistyy mukavasti monta erilaista voimakasta makua. Parhaimmillaan tämä raikas salaatti on kotimaisten mansikoiden kera. Nyt kun niitä ei enää ole saatavilla, käytin hollantilaisia mansikoita, jotka nekin menettelivät. Jos pidät fetasta, oliiveista ja mansikoista, suosittelen kokeilemaan tätä yhdistelmää! Alkuperäinen ohje nimeltään Välimerellinen mansikkasalaatti löytyy Hesarin sivuilta

Ulla

torstai 14. elokuuta 2014

Tuplaihmeen ensimmäiset päivät

Kolme päivää Kättärin Haikaranpesän perhehuoneessa vierähtivät vauhdilla. Aika siellä oli ainutlaatuinen kokemus. Lukuunottamatta ensimmäistä aamua, jolloin tuntui, ettei kellään ollut aikaa auttaa meitä. Päivät vierähtivät hurjan nopeasti, ja vierailuaikoina perheemme ja lähimmät ystävät kävivät katsomassa meitä ja tuplaihmettä. Episiotomiahaavan kipua lukuunottamatta vointini oli aika hyvä. Unet jäivät kyllä vähäisiksi. Vauvoja piti jatkuvasti joko herättää syömään tai sitten ei muuten vain malttanut nukkua. Tuijottelimme ja tuoksuttelimme maailman kauneimpia vauvojamme, jotka nukkuivat kapaloituina omassa pikku sängyssään. Silloin pienet vielä nukkuivat tyytyväisinä suurimman osan ajasta. Voi miten huumaava olikaan se vauvantuoksu siellä kapalon sisällä <3

Hengasin koko sairaalassaoloajan sairaalan yöpaitulissa aamutakissa ja tohveleissa. Se oli niin ihanan helppoa. Neljä kertaa päivässä tassuttelimme ruokasaliin syömään ja haimme ruokakärrystä valmiiksi nimetyt lounas- ja päivällisruokatarjottimet. Pyykit sai vain huolettomasti heittää pyykkikärryyn ja hakea tilalle puhtaat vaatteet. Apua sai kun vain uskalsi pyytää ja suuri osa kätilöistä oli sydämellisiä ja mukavia. Kätilöillä oli kuitenkin selkeästi usein kova kiire. Tiedot vauvanhoidosta ja imetyksestä sai koota tiedonjyvistä, joita eri kätilöiltä sai. Imetys ei lähtenyt ongelmitta käyntiin eikä oma maitoni riittänyt vauvoille, joten vauvat saivat lääkärin määräyksestä lisämaitoa 3-4 tunnin välein. Imetyksen ihanuudesta ja vaikeudesta lisää toisessa postauksessa.

Jännitin kovasti kotiutumista, koska kotona olisi pärjättävä kahdestaan. Lastenlääkärin tarkastuksessa pienillä oli kaikki hyvin, paitsi Mutriksella todettiin lonkkaluksaatio (joka onneksi korjaantui itsestään parin viikon kuluessa!). Kun lähdimme ajamaan kotiin vauvat turvakaukaloissa, tirautin itkut ihan pelkästään sen takia, kun tajusin, miten kallis lasti meillä on kyydissä ensimmäistä kertaa elämässämme. Kotona alkoikin sitten täysin uudenlaisen, aika rankankin arjen opettelu. Kotiin oli kuitenkin kiva päästä. Nyt tuntuu jotenkin epätodelliselta, että vauvojen syntymästä on jo kuusi viikkoa. Tässä hieman kuvia pienten elämän ensimmäisistä päivistä <3























tiistai 12. elokuuta 2014

Kuulumisia: Vauvat 1 kk

Heippa!

Meidän pienet vauvat ovat jo kuuden viikon ikäisiä! Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Kuluneeseen kuukauteen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Iloa, rakkautta, onnea, naurua, itkua, stressiä, epävarmuutta, huolta, väsymystä... Päivät hurahtavat hurjan nopeasti ja välillä pienet pitävät meidät niin kiireisenä, että edes suihkuun ei välillä ennätä. Saati kirjoittamaan blogia. Koska kaksoset ovat esikoisemme, on kaikki ollut uutta ja tämä kulunut kuukausi on todellakin ollut täysin uudenlaisen arjen opettelua. Nämä pienet antavat elämään niiiin valtavan paljon, mutta samalla vievät jaksamisen välillä äärirajoille. Kun mietin kuluneita viikkoja, tuntuu, että en enää kunnolla muista mitä milloinkin on tapahtunut. Univelka tekee olon välillä aika sumuiseksi. Arkeamme kuvaa hauskalla tavalla se, mitä sohvaltamme löytyy tällä hetkellä: rintapumppu, imetystyyny, neuvolasta saatu vauvanhoito-opas, tuttipullo, Vauva-lehti sekä mies, jolla on sylissään vauva ja yksi kissa...

Eka vaunulenkki <3

Episiotomiahaava oli ensimmäiset 2,5 viikkoa todella kipeä ja hankaloitti kaikkia tekemisiäni. Makuuasento oli ainoa asento, jossa oli siedettävä olla. En pystynyt kunnolla kävelemään ennen kuin noin kolmen viikon päästä synnytyksestä. Jouduin syömään jatkuvasti Buranaa ja Paratabsia, ja tuntui, ettei niistäkään ollut juuri apua. Jos yritin lähteä vaunulenkille, jouduin pian palaamaan itkien kotiin kivun takia. Nyt haavan tilanne on jo hyvä,  ja elämä on helpottunut huomattavasti.



Fiilikset on olleet aika herkät ja tippa on tullut linssiin lukemattomat kerrat vauvoja katsellessa. Usein tulee hetkiä, jolloin tajuan, kuinka etuoikeutettu olen, kun saan olla äiti kahdelle ihanalle pienelle ihmiselle ja kuinka paljon heitä rakastan. Harvalla on mahdollisuus tulla kerralla tuplaäidiksi. Koska mitään aikaisempaa kokemusta minulla ei vauvoista ole, olen välillä tuntenut oloni hyvinkin epävarmaksi. Yhtäkkiä minulla on valtava vastuu kahdesta pienestä ihmisestä, ja pelkään tekeväni jotain väärin. Myös tähän astinen imetystaipaleeni on ollut todella haastava. Vauvat syövätkin pääasiassa korviketta, mutta imetän molempia päivittäin. Imetyksestä sitten lisää toisella kertaa.



Pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen vauvamme saivat lempinimet Mutris ja Suippis (tai Suipponen). Tyttö eli Mutris sai lempinimensä, koska mutristelee jatkuvasti suutaan. Suippis sen sijaan suipistelee suutaan. Molemmilla nämä perusilmeet toistuvat sekä nukkuessa että hereillä ollessa. Ovat niin äärisuloisia, että äidin sydän sulaa. <3 Vauvamme ovat keskenään ihan erilaisia. Suippis on melko rauhallinen ja usein aika tyytyväinen vauva, Mutris sen sijaan on tosi temperamenttinen, vähän sellainen "kaikkimullehetinyt"-tyyppi. Vauvojen kasvua ja kehitystä on huikeaa seurata. Molemmat harjoittelevat jo hienosti pään kannattelemista vatsamakuulla ja kasvavat ihan silmissä (syövätkin kyllä valtavasti!).



Päivissä ei ole vielä mitään kunnon järjestystä tai rutiineja, eivätkä vauvat ole läheskään koko ajan samassa rytmissä. Välillä molemmat nukkuvat yhtä aikaa, välillä ihan eri aikoihin. Pienet nukkuvat päivisin monesti ihan lyhyitä pätkiä, mutta parhaimmillaan 2-3 tuntiakin putkeen. Ehdottomasti parhaiten pienet nukkuvat sylissä, turvakaukaloissa liikkuvassa autossa tai ulkona vaunulenkillä. Ainoa vain, että silloin on itse mahdoton levätä. Joten neuvoa "lepää silloin, kun vauva nukkuu" on melko vaikea noudattaa. Yöt ovat olleet vaihtelevia. Parhaimmillaan Mutris on vetänyt 6-7 tunnin unet putken tankattuaan sitä ennen ison satsin maitoa. Tämä on kyllä tainnut tapahtua vain kerran. Useimmiten kummatkin syövät vähintään kolmen tunnin välein päivin öin, mutta usein kyllä tuntuu, että syövät ihan koko ajan! Välillä puolet yöstä menee yrittäessä nukuttaa vauvoja (lähinnä Mutrista) uudelleen, ja se on ehkä raskainta tässä vauvanhoidossa...Olin aiemmin kuvitellut, että vauvat joko syövät, nukkuvat tai ovat hereillä, mutta nämä meidän pienet tuntuvat tekevän kaikkea pätkissä.



Nyt 1 kk neuvolassa Suippiksen paino oli 4252 g, pituus 56 cm ja hattumitta 37,4 cm. Painoa oli tullut siis yhteensä n. 1777 g kg ja pituutta peräti 8 cm! Pieni mies on kyllä pyöristynyt ja kasvanut silmissä ja näyttää ihan eri näköiseltä kuin vastasyntyneenä. Mutriksen paino oli 5030 g ja pituus 56,5 cm, hattumitta 39 cm. Painoa tullut siis yhteensä 1585 g ja pituutta 6,6 cm. Mutris oli pyöreäposkinen tyttö jo syntyessään, mutta on myös kasvanut silmissä ja tuntuu jo sylissä hurjan painavalta ja jäntevältä. Molemmat ovat terveitä ja virkeitä. Mutriksella todettiin Kättäriltä kotiutuessa vasemman lonkan luksaatio, mutta kahden viikon kuluttua Lastenklinikan kontrollissa lonkka oli täysin normaali eikä lastahoitoa tarvittu! :) Mutriksen kanssa olemme ehtineet lisäksi käydä kerran lääkärissä rähmivän silmän takia. Saimme siihen antibioottitipat eikä silmä enää juurikaan rähmi. Suippiksen ääni oli vähän käheä noin viikon ajan, mutta on jo palautunut.



Varmasti tämä kuukauden jatkunut hurja helle on osaltaan tehnyt vauvoistakin levottomia. Ennätyspitkä hellejakso alkoi, kun Mutris ja Suippis syntyivät. Molemmat ovat koko ajan sisällä vaippasiltaan, mutta ovat silti ihan nihkeitä. Täällä meidän asunnossamme on lähes koko ajan 30 astetta lämmintä, huh... Onneksi helteiden pitäisi pian hellittää, ja ehkä pienentkin alkavat nukkua paremmin ja päiviin tulee hieman enemmän järjestystä. Olemme kuitenkin päässeet hieman nauttimaan kesästäkin ja olemme jo tehneet reissuja mm. mökille.



Lähipiirimme on tukenut meitä todella upeasti. Ei voi muuta kuin olla onnellinen, että on niin hyvä tukiverkosto ympärillä. Olemme saaneet monta kertaa hoitoapua ja mahdollisuuden itse levätä. Olemme saaneet tuliaisiksi mm. ihania lahjoja pienille ja itsetehtyä kotiruokaa sekä mansikoita pakastettavaksi. Valmiit ateriat ovat helpottaneet monen montaa arkipäivää.

Mutris nukahti juuri parin tunnin nukuttamisen jälkeen, Suippis taitaa pikkuhiljaa jo heräillä. Tällaista tämä meidän arki on tällä hetkellä. Ensi kertaan!

<3: Ulla
'