keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Ferritiini osa 2: Puolen vuoden rautakuurin jälkeen

Takana on nyt puoli vuotta rautakuuria. Miten se on vaikuttanut vointiin ja ferritiinilukemaan? Pääset lukemaan edellisen postauksen aiheesta täältä. Siellä kerron, miten oma raudanpuutteeni lopulta löytyi.

Olen siis elokuusta 2018 saakka syönyt rautaa 100 mg päivässä. Rautahan on ylipäätään valitettavan huonosti imeytyvä hivenaine. Jos rautalisästä imeytyisi kaikki rauta elimistön käyttöön, rautavarastot korjautuisivat aika lailla tuossa tuokiossa. Ainakin kalsiumia sisältävät tuotteet, kofeiini ja täysjyväviljatuotteet estävät raudan imeytymistä, joten raudan ottamisen ajankohtaa joutuu vähän miettimään, että imeytyminen olisi optimaalista. Olin aluksi vähän huolissani, miten vatsani mahtaa kestää rautavalmisteita, minulla on nimittäin jo nuoresta saakka ollut IBS (ärtyvä paksusuoli). Lääkäri suosittelikin aloittamaan Maltofer-valmisteella, jonka pitäisi olla vatsaystävällinen. Söinkin sitä yhden paketin ilman erityisiä haasteita. Kuulin kuitenkin, että ferrorauta (kasvikunnasta peräisin oleva rauta, Fe 3+), ei välttämättä imeydy kaikilla ollenkaan. Vaihdoin valmitetta Ferrodaniin (eläinperäinen rauta, Fe 2+), jossa on myös C-vitamiinia. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, ja valmisteen hinta on myös huomattavasti edellistä huokeampi. Olen sietänyt rautaa yllättävän hyvin, joten olen siinä mielessä onnekas. Joillakin vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita. Tuntuu jopa, että IBS-oireet ovat viime aikoina helpottaneet rautakuurin myötä!


Lähtötilannehan oli se, että ferritiini oli elokuussa 2018 surkeat 11. Kontrollilabra oli marraskuussa, jolloin ferritiini oli noussut 29:ään, punasoluindeksit olivat myös kaikki menneet viitteisiin. Edistymistä siis! Nousu oli siis ollut reilu 5 ug/l kuukaudessa. Vointi ei ollut tässä vaiheessa vielä juurikaan muuttunut, mutta ferritiini 29 onkin edelleen selkeä raudanpuute (ferritiini alle 30 tarkoittaa aina vakavaa raudanpuutetta). Lääkärin mielestä olin kuitenkin "paremman värinen" ja hänen mielestään tilanne oli korjautumassa niin hyvin, että voisin jo vähentää raudansyöntiä! Itse olin tästä todellakin eri mieltä, ja jatkan ehdottomasti raudan päivittäistä syömistä, kunnes olen saanut arvoni vähintään sinne sadan kieppeille. D-vitamiinitaso kontrolloitiin vielä väsymyksen takia -se oli onneksi hyvällä tasolla. Lääkäri suositteli ferritiinin seuraavaa kontrollointia jossain vaiheessa keväällä 2019. Jännityksellä odotan, mille tasolle olen saanut sen nostettua. Luulen sen kyllä nousseen, sen verran positiisivia vaikutuksia raudan syönnillä on tullut. Jos nousutahti on ollut samaa luokkaa kuin elo-marraskuun välillä, ferritiini saattaisi olla jotain vajaa 50 kieppeillä.

Mitä positiivisia muutoksia olossa sitten on tapahtunut? Pahin päiväaikainen lamaanuttava väsymys on taittunut. Väsymys oli ennen raudanpuutoksen löytymistä monesti sellainen, että aamulla oli ihan älyttömän vaikea saada itsensä hereille. Iltapäivällä jysähti päälle sellainen lyijyhaarniska ja silmiä kirvelevä väsymys, joka sai monesti kyyneleetkin nousemaan silmiin. Väsymyksestä huolimatta kun piti kuitenkin jaksaa viedä lapset päiväkotiin ja mennä joka arki-illaksi töihin. Aamuisin on kyllä edelleen todella vaikea nousta (vaikka olisi nukkunut hyvin), mutta toivon, että siihenkin tulee vielä muutos. Unettomuutta ei ole ollut pitkään aikaan.

Hiukset ovat ihan selvästi vahvistuneet. Suihkun lattiakaivo ei enää täyty hetkessä hiusmättäästä ja uutta n. 5cm mittaista "vauvatukkaa" puskee kauttaaltaan. Se sojottaa ihanasti suoraan ylöspäin, haha! Olen raudan lisäksi syönyt reilu puolen vuoden ajan myös biotiini-sinkki-metioniinivalmistetta sekä MSM-jauhetta, oikein tehokuuri tukan kuntoon saamiseksi siis! Hiukset eivät enää juurikaan katkeile ja haaroitu. Yritän taas kasvattaa hiuksia, elokuussahan leikkautin aika lyhyen polkan. Huimausta ei enää juurikaan ole, myös etovat olot ovat pysyneet poissa. Olen myös jaksanut aloittaa liikunnan, ja myös lihasten palautuminen rasituksesta on nyt ns. normaalia. Kaikki oireet eivät ole poissa, mutta suunta on selvästi parempaan päin!


Yksi asia ihmetyttää. Miten osa lääkäreistä edelleen voi ajatella, että raudanpuute ilman anemiaa (eli matalaa veren hemoglobiinia) ei ole todellinen, hankalia oireita aiheuttava puutostila? Kun aivan selvästi se että, raudanpuutostila lähtee korjaantumaan rautalisällä, helpottaa lukuisia oireita. Se, että on nainen (ja menettää joka kuukausi kuukautisten mukana osan rautavarastostaan) ei saa tarkoittaa sitä, että raudanpuutostila pitäisi hyväksyä ns. normaalitilaksi! Mielestäni ferritiinin mittaus tulisi olla rutiinitoimenpide ainakin runsaista kuukautisista kärsivien ja oireilevien naisten kohdalla, raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen. Toivon todella, että "muoti-ilmiö"-leima ferritiiniaiheen ympäriltä poistuu, kun tieto ja ymmärrys aiheesta lisääntyy.

Kuinkakohan moni syö tälläkin hetkellä turhaan lääkkeitä esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai masennukseen, kun oireiden todellinen aiheuttaja onkin raudanpuute? Kuinka paljon yhteiskunnan varoja säästyisi, kun yhtä yksinkertaista verikoetta ei säästeltäisi? (Toki ferritiinikään labrana ei ole aina yksiselitteinen, esim. elimistön tulehdustila saattaa nostaa sitä virheellisesti yms.) Varsinkin, kun hoidoksi riittää monesti yksinkertaisesti rautalisä ruokavalioon. Esim. Synlabissa ferritiinimittauksen hinta on Kela-korvauksen jälkeen 19,95€. Olen kuullut, että monessa terveydenhuollon yksikössä on tehty linjauksia, että ferritiiniä ei saa mitata, jos hemoglobiini on normaali! Tämä ajaa ihmiset yksityisille lääkäriasemille ja yksityisiin laboratorioihin, jotta heidän oireensa otettaisiin todesta. Siis ne, jotka jaksavat taistella ja vaatia itselleen hoitoa, eivätkä tyydy ensimmäisen lääkärin mielipiteeseen asiasta. Pahimmillaan raudanpuute ja raudanpuuteanemia aiheuttavat muita sairauksia (kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa tai masennusta), jotka taas aiheuttavat esimerkiksi sairaslomia ja ylipäätään huonontavat merkittävästi elämänlaatua.

Energiatasot päivisin ovat paljon paremmat kuin puoli vuotta sitten!


Miten rautakuuri on vaikuttanut sinun vointiisi? Kuinka nopeasti aloit huomata muutoksia? Olisin todella iloinen, jos jakaisit omia kokemuksiasi postauksen kommenttikenttään! <3

perjantai 22. helmikuuta 2019

Ferritiini osa 1: Kun kehon rautavarastot hupenivat tyhjiin

Mediassa on ollut viime aikoina paljon puhetta ferritiinirvoista ja raudanpuuttesta. Itseäni aihe koskettaa (valitettavasti) erittäin omakohtaisesti, niinkuin todella monia muitakin -erityisesti naisia. Tässä oma tarinani siitä, miten oma raudanpuutteeni lopulta löydettiin.

Kaksosemme syntyivät kesällä 2014, synnytyskertomuksen voit lukea täällä. Menetin synnytyksessä n. litran verta, mikä on melko iso määrä. Synnytyksen jälkeen olo oli todella heikko, enkä pystynyt kävelemään edes vessaan ennen seuraavaa päivää. Kuitenkaan edes hemoglobiinia ei synnytyksen jälkeen kontrolloitu, enkä tajunnut sitä itsekään vaatia.

Synnytyksen jälkivuoto kesti pari kuukautta. Minulla on myös ollut nuoresta saakka runsaat kuukautiset, joten verta on tullut menetettyä kuukausittain 13-vuotiaasta saakka. 60% runsaista kuukautista kärsivistä naisista, kärsii myös raudanpuutteen oireista. Varsin loogista, valuuhan joka kuukausi osa rautavarastoista viemäriin. Hemoglobiinini on kuitenkin aina ollut hyvä, n.140-150 välillä. Raskausaikana se laski tilapäisesti, söin silloin hetken rautaa, kunnes hemoglobiini taas nousi. 

No, kotiuduimme sitten sairaalasta kahden esikoisemme kanssa, ja minä todella kipeän episiotomiahaavan kanssa. Yritimme vain selvitä vauva-arjesta ja pitää kaksi vauvaa hengissä ja hyvinvoivina. En ollut saanut sairaalasta minkäänlaisia ohjeita syödä lisärautaa. Eikä siinä pyörityksessä jäänyt paljon aikaa miettiä omaa hyvinvontia. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olisi pitänyt huolestua jo siitä, kun olin muuttunut valkoiseksi kuin lakana, vaikka oli helteisin kesä pitkään aikaan. Aloin myös kärsiä vaikeasta unettomuudesta, kun vauvat olivat ihan pieniä. Se on ihan oma raskas tarinansa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen melko varma, että myös unettomuus on ollut yksi asia, mitä raudanpuute on ainakin pahentanut.

Jossain vaiheessa vuonna 2015 soitin terveysasemalle ja pyysin lähetettä labroihin. Oireina tuolloin oli lamaannuttava väsymys päivittäin, vaikka en tuolloin kärsinyt unettomuudesta, ainakaan kovin usein. Lisäksi minua vaivasi kummallinen etova ja huimaava olo aika ajoin. Aloin pohtia voisiko kilpirauhasarvoissa olla jotakin pielessä. Kun soitin labratuloksia, sain kuulla kilpirauhasarvojen olevan viitteissä ja muutenkin labrojen olevan kunnossa. Jo tuolloin punasoluindeksit olivat viitearvojen ulkopuolella, eli punasolut olivat  kalpeita ja pieniä (tätä en vielä silloin ymmärtänyt). Hemoglobiini oli jopa 156. Minua neuvottiin ottamaan uudelleen yhteyttä, jos oireet jatkuvat. Ajattelin, että kai tämä pienten lasten äitinä oleminen vaan väsyttää, täytyy kestää vaan ja toivoa, että helpottaa.

Keväällä 2017 palasin työelämään. Työhöntulotarkastuksessa otettiin labroja, PVK (perusverenkuva) muun muassa. Taas kolme punasoluarvoa olivat viitearvojen ulkopuolella, punasolut olivat entisestään kalvenneet ja pienentyneet. Hemoglobiini oli romahtanut omasta tasostani ollen tuolloin 127, eli vielä viitteissä (anemian alaraja on 117 g/l). Työterveyshoitaja oli sitä mieltä, että eiköhän nämä ole ihan ok, kun hemoglobiini on kuitenkin viitearvoissa. Enkä itsekään tajunnut asiaan sen enempää puuttua, ihmettelin kyllä omaan tasooni varsin alhaista hemoglobiinia. Olin kai jo niin tottunut olemaan lähes aina väsynyt ja kärsimään kaikennäköisistä oireista, kuten niistä huonoista oloista. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuo hemoglobiinin romahtaminen omasta tasosta yli 20 g/l tarkoittaa henkilökohtaista anemiaa.

Kesällä 2018 aloin huolestua voinnistani todella. Olin jättänyt hiusten värjäämisen jo pari vuotta sitten, ja käsittelin niitä vain vähän. Siitä huolimatta ne alkoivat kuivua ja ohentua ihan tolkuttomasti. Aimmin paksu pitkä tukkani oli enää ohut ja kuiva pehko. Aloin kärsiä hankalasta silmien kuivuudesta, johon ei tuonut helpotusta mitkään silmätipat (sekin on oma tarinansa monine lääkärikäynteineen ja sisäilmaongelmilla on ollut tässä todennäköisesti merkittävin osuus). Muita oireita olivat ajoittainen totaaliunettomuus, lamaannuttava väsymys, rytmihäiriöt, palelu helteelläkin, kylmät kädet ja jalat, ajoittainen huimaus ja etova olo. Myös kuukautiskierto oli muuttunut epäsäännöllisemmäksi. Lisäksi liikunta oli melkein kokonaan jäänyt, en vain jaksanut. Jos yritin jotain kovempaa treeniä, olin aivan näännyksissä rasituksesta ja lihakset olivat kipeänä päiväkausia. Myös mieliala oli huono ja alavireinen, ja hermot olivat todella kireällä. Kelläpä ei olisi, jos kärsii lukuisista elämänlaatua heikentävistä oireista, tietämättä syytä niille. Nyt olin lähes 100% varma, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kaivoin esille vuoden 2015 labrani ja selvittelin kilppariasioita. Löysin lähteitä, joissa kerrottiin, että silloiset kilpirauhaslukemani voisivat oirekuvan perusteella itse asiassa olla luokiteltavissa vajaatoiminnaksi, vaikka viitteissä vielä olivatkin.

No, varasin sitten ajan työterveyslääkärille vakuuttuneena siitä, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Vastaanotolla lääkäri katsoi edelliset labrani, ja sanoi heti, että täällähän on nähtävissä aivan selvä raudanpuutteen kuva! Hoitajia ei kouluteta diagnostiikkaan, joten työterveyshoitaja ei ollut arvojani osannut tulkita, kuten en minäkään silloin, vaikka olen terveydenhoitaja itsekin. Lääkäri passitti minut labraan ferritiinimittaukseen, lisäksi tutkittiin keliakia (poissuljettiin imeytymishäiriö raudanpuutteen aiheuttajana) ja B12-vitamiini (poissuljettiin pernisiöösi anemia). 

Ferritiini on raudan varastoproteiini, eli kuvastaa elimistön rautavarastojen tilannetta. Mihin rautaa sitten elimistössä tarvitaan?
Rauta on elintärkeä hivenaine, jota tarvitaan elimistössä, niin hemoglobiinin osana tuomaan happea kudoksille, kuin myös monissa entsyymireaktioissa ja immuunipuolustuksessa. Rautaa tarvitaan niin limakalvojen kunnon ylläpitämisessä, aivovälittäjäaineiden toiminnassa kuin lihasten toiminnassa ja palautumisessa.
Osa ihmisistä kärsii raudanpuutteesta ilman anemiaa eli alhaista hemoglobiinia, kuten minäkin. 

Raudanpuute vaikuttaa hemoglobiinin vasta viimeisenä. Aivot ja sydänlihas voivat kärsiä raudanpuutteesta, aiheuttaen toimintahäiröitä näissä elimissä, vaikka hemoglobiini olisi hyväkin. Tämä perustuu siihen, että elimistö säästää ihan viimeiset raudanhippeensä hemoglobiinin tuotantoon. Eikä ihme. Veri ja sen happi ovat varsin keskeinen tekijä. Ilman verta ja happea ei toimi mikään elimistössä, ei edes aivot. Raudanpuute aiheuttaa siis paljon erilaisia oireita, paljon ennen, kuin se kehittyy raudanpuutteen aiheuttamaksi anemiaksi eli raudanpuuteanemiaksi.

Kerrottuani synnytystarinani lääkäri oli vakuuttunut, että se selittää tilanteeni, ja että raudanpuutostila on todennäköisesti saanut alkunsa synnytyksessä. On myös muistettava se, että raudanpuute ei ole itsenäinen sairaus vaan oire, jonka syy tulee selvittää. Ei ole mitään järkeä hoitaa raudanpuutosta, jos ei ensin ole ymmärrystä sen aiheuttajasta, taustalla voi esimerkiksi imeytymishäiriö, suolistosairaus, tai joskus joku vakavampikin sairaus. Lääkäri oli pöyristynyt kertoessani, etten ollut saanut edes ohjeita syödä lisärautaa synnytyksen jälkeen. Olen onnekas, että satuin sellaisen lääkärin vastaanotolle, jolla oli ymmärrystä raudanpuute-asioista. Olen kuullut paljon tarinoita lääkäreistä, jotka pitävät koko ferritiiniasiaa muoti-ilmiönä, eivätkä usko alhaisen ferritiinin vaikuttavan potilaan vointiin millään tavalla. Hemoglobiini on se, mitä monesti sokeasti tuijotetaan, vaikka se on erittäin huono rautamittari.

Tulokset valmistuivat. Ferritiini oli säälittävät 11. Muut arvot olivat hyvät (lukuunottamatta niitä punasoluindeksejä), myös kilpirauhasarvot. Raudanpuute voi todella aiheuttaa lähes samanlaisen oirekuvan kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja näiden kahden tautitilan erottaminen toisistaan vaatikin usein verikokeiden tarkastusta sekä kilpirauhasen, että rautatasapainon osalta. Raudanpuute itsessään näyttää lisäävän todennäköisyyttä kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Lääkärikin totesi ferritiinin olevan surkea, sain ohjeeksi alkaa syömään rautalisää, ja kontrollimittaus sovittiin muutaman kuukauden päähän. Nyt opiskeltuani raudanpuuteasiaa, olen oppinut, että ferritiinilukema alle 30 tarkoittaa aina raudanpuutetta, eli luuydin on jo tyhjä raudasta. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja siksi keho antaa niin paljon varoitusmerkkejä puutostilasta. Tämäkin on tosi yksilöllistä, toiset alkavat oireilla paljon korkeammillakin arvoilla, toisilla vointi saattaa olla melko hyvä siitä huolimatta, että rautavarastot ovat lähes tyhjät. Viitearvot ovat n.15-150, mikä on käsittämätöntä, kun luotettavat lähteetkin kertovat, että alle 30 tarkoittaa aina raudanpuutetta. Monet raudanpuutteeseen erikoistuneet lääkärit pitävät hyvänä tavoitearvona ferritiiniarvoa 100-150.

Ferritiini nousee rautakuurilla hitaasti, n. 5-10 yksikköä kuukaudessa. Puutostilan korjaantuminen siis kestää kauan, vähintään 6-9 kk tai paljon kauemminkin. On myös mahdollista saada lähete rautainfuusioon, jolloin rautaa laitetaan suoraan suoneen, ja puutostila voi korjaantua näin paljon nopeammin. Tämä voi olla aiheellista ainakin silloin, jos vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita tai jos suun kautta otettu rauta ei lähde korjaamaan puutostilaa joidenkin kuukausien kuluessa. Jos ei saa lähetettä infuusioon julkiselle puolelle (mikä on ymmärtääkseni erittäin vaikeaa), infuusion hinta on niin korkea, että se ei ole monelle taloudellisesti mahdollista.
Rautahoidon tavoitteena on palauttaa elimistön normaali rautatasapaino niin, että kudokset eivät ole enää raudanpuutteessa, varastot ovat täyttyneet ja sen jälkeen tila pysyy vakaana.
Mikä tilanne on nyt, puolen vuoden rautatankkauksen jälkeen? Kerron siitä myöhemmin toisessa postauksessa. 

Kaikki postauksen lainaukset raudanpuutteen hoitoon erikoistuneen lääkäri Ilona Ritolan blogista, jonne pääset tästä.

Myös täällä erittäin informatiivinen ja hyvä teksti, jonka on kirjoittanut sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius, kannattaa tutustua!

Jos päädyit blogiini lukemaan tämän postauksen, olisin enemmän kuin iloinen, jos heittäisit ajatuksiasi aiheesta kommenttikenttään. Kuulisin todella mielelläni muidenkin kokemuksia aiheesta! :)

Vähän ennen laskettua aikaa...
Synnytyksen jälkeen
Kesällä 2017 hiukset olivat vielä ihan hyvässä kunnossa
En ole kuvaillut huonokuntoista tukkaani, mutta tällaisen kuvan löysin. Ehkä siitä näkee vähän miten kuiva ja ohut tukka on verrattuna aiempaan.
Niks naks tukka läks!
Tukan leikkaaminen oli todella hyvä päätös ja hiuksista tuli paljon terveemmän näköiset.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kasvisruokaa koko perheelle: Rukiiset porkkana-pinaattiletut

Meillä syödään nykyään kotona enimmäkseen kasvisruokaa, monestakin syystä. Se on hyväksi niin terveydelle kuin ympäristöllekin, se on ekologista, monipuolista - ja hyvää! Ajattelinkin ruveta jakamaan hyväksi havaitsemiani kasvisruokareseptejä, jotka maistuvat koko perheelle. Tiedän, että monia kiinnostaa lihan korvaaminen kasvisruualla enenevissä määrin, mutta alkuun koko perheelle maistuvien kasvisruokien keksiminen saattaa tuntua hankalalta. Lapset kun monesti eivät kelpuuta lautaselleen ihan mitä tahansa, ainakaan meillä.

Tämän reseptin bongasin joskus ilmaisesta lastenruokien mainoslehtisestä. Olen muokannut sitä jonkin verran, ja tässä oma versioni räiskäleistä, olkaa hyvät! Nämä ovat yksi lasten lempiruuista meillä, ja tätä ruokaa pyydetään poikkeuksetta lisää. Määrän voi tehdä vaikka tuplana, ja paistaa parilla pannulla yhtä aikaa, niin letuista riittää parille ruualle. Lisäproteiinin lähteenä voi halutessaan käyttää vaikka raejuustoa lettujen kyljessä. Kaupan pinaattiletut kalpenevat näiden rinnalla terveellisyydessä ja maukkaudessa. Kuten kuvasta näkyy, letut saattavat joskus hajota käännettäessä, mutta makuunhan se ei onneksi vaikuta ;)

 


RUKIISET PINAATTI-PORKKANALETUT



Noin 8 isoa räiskälettä:

  • 3 porkkanaa
  • 150 g pakastepinaattia
  • 5 dl täys- tai kevytmaitoa
  • 4 kananmunaa
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • 1 dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 3 rkl öljyä
  • Ripaus suolaa
  • Paistamiseen öljyä

  1. Kuori ja raasta porkkanat (voit myös käyttää valmista porkkanasosetta). 
  2. Vatkaa kaikki ainekset maidon sekaan. Jauhot kannattaa vatkata ensin pieneen määrään nestettä, ja lisätä sitten loppu neste. 
  3. Lisää viimeiseksi porkkanaraaste ja sulanut pinaatti. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä n.30 minuuttia. 
  4. Paista kullanruskeiksi molemmilta puolilta, pannu saa olla aika kuuma. 
  5. Tarjoile puolukkahillon kanssa.


VINKKI!
Voit tehdä myös letut myös ilman porkkanaa (usein itse teen pelkällä pinaatilla, koska olen laiska raastamaan porkkanoita). Käytä tällöin kaksi pussia pinaattia (300g).