Ferritiini osa 4: 1,5 vuotta rautainfuusion jälkeen

Kaupallinen yhteistyö Puhti Lab Oy:n kanssa. Sisältää mainoslinkin*.  Postauksen lopussa alekoodi Puhdin testeihin.

Olen kertonut aikaisemmin tarinani siitä, miten kärsin vuosia raudanpuutteesta ja kuinka lopulta selvisi, mistä lukuisat oireet johtuivat. Aikaisemmat postaukseni voit lukea täältä, täältä ja täältä. Kärsin muun muuassa valtavasta väsymyksestä, hiustenlähdöstä, rytmihäiriöistä, aivosumusta, palelusta, kalpeudesta, vaikeasta ajoittaisesta unettomuudesta, vaikeasta kuivasilmäisyydestä, kuivasta ihosta, jääkylmistä käsistä...Muistan, kuinka väsymys tuntui monesti lamaannuttavalta. Muistan, kun itketti matkalla iltavuoroon, kun en tiennyt miten selviäisin väsymyksen kanssa. Muistan, kun lähdin perheen kanssa pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle, mutta sinne päästyäni olin niin lyijyä, että makasin vaan maassa muiden pelatessa. Muistan miten lyijyä kroppa oli, kun kävelin portaita työpaikalle 3. kerrokseen. Raudanpuute vaikutti elämän jokaisella osa-alueella ja heikensi elämänlaatua tosi paljon. 

Kaikki alkoi kaksossynnytyksestä kesällä 2014. Menetin synnytyksessä litran verta ja jälkivuoto kesti pitkään. En saanut ohjetta syödä rautaa eikä edes hemoglobiiniani kontrolloitu kertaakaan synnytyksen jälkeen. Olo paheni vuosi vuodelta, mutta huonoon oloon tottuu. Siitä tulee uusi normaali, vaikka niin ei pitäisi olla. Kun sain lopulta raudanpuutediagnoosin vuonna 2018 (ferritiini 11), yritin saada vuoden päivät rautavarastoja nousemaan syömällä rautaa suun kautta -tuloksetta. Pääsin onneksi lopulta huippuasiantuntevan hematologi Tom Wideniuksen vastaanotolle, joka diagnosoi minulla vaikean raudanpuutteen ja pääsin (omakustanteisesti) rautainfuusioon. Rautainfuusion aikaan syksyllä 2019 olin ollut reilu 5 vuotta raudanpuutteinen. 

Infuusion jälkeen voinnin koheneminen ei tapahtunut minun kohdallani kuin taikaiskusta, vaan pikkuhiljaa. Ehkä kuukauden jälkeen huomasin, että olo ei ollutkaan enää lyijyä ja esim. portaiden käveleminen ei enää tuntunutkaan raskaalta. Uutta hiusta alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Unettomuusjaksot jäivät pois. Tuntui, että jaksoin taas normaalisti elää elämää. Ferritiini pompsahti infuusion jälkeen aluksi reilu 300:aan, ja laski siitä pikkuhiljaa asettuen n. 200 kieppeille. Hematologin ohjeen mukaan minulla ferritiini tulee pysyä vähintään lukemassa 80. Työterveyshuollon kontrollilabrat lopetettiin viime syksynä, kun ferritiini vaikutti pysyvän hyvissä lukemissa eikä ollut enää laskusuuntainen.

Nyt keväällä olen ollut taas ajoittain tosi väsynyt. Väsymys voi toki johtua paljon muustakin kuin matalasta ferritiinistä, mutta raudanpuutetaustani takia haluan ensimmäisenä poissulkea raudanpuutteen ja tsekata muutenkin, että perusveriarvot ovat kunnossa. Työterveyshuollon tarjoamat kontrollilabrat rauta-arvojen suhteen ovat päättyneet, mutta haluan kuitenkin ehdottomasti itse säännöllisesti käydä labroissa tsekkaamassa, että arvot pysyvät hyvinä. En halua enää koskaan olla tilanteessa, jossa olin vuosia ja josta kärsin suuresti. En kuitenkaan halua kantaa kaunaa millekään hoitotaholle siitä, että sain apua vasta vuosien kärsimisen jälkeen. Olen onnekas, että lopulta pääsin osaavalle lääkärille ja sain apua. Raudanpuute on oman empiirisen kokemukseni perusteella laajasti alidiagnosoitu ja vähätelty ongelma, ja liian moni ei saa apua. Se suututtaa. Naisilla nyt vaan on yleensä matala ferritiini, koska naisilla on kuukautiset. Vaan näinpä ei kuuluisi olla!

Moni lääkäri on valitettavan vastahakoinen kirjoittamaan lähetettä ferritiinimittaukseen, koska edelleen ferritiiniaihetta pidetään muoti-ilmiönä. Onneksi jossain on kuitenkin jo havahduttu asiaan, kuten Pohjois-Pohjanmaalla, jossa raskaana olevilta on ryhdytty seulomaan ferritiiniarvoja. Pelkkä ferritiinimittaus on edullinen testi ja kannustankin kaikkia raudanpuutteen oireista kärsiviä hakeutumaan tarvittaessa suoraan itse testiin ilman lähetettä (ja sitten mahdollisen matalan tuloksen kanssa raudanpuutteeseen perehtyneen lääkärin vastaanotolle).

Labratestien tarpeeseeni vastasi Puhti*, joka ilokseni lähti kanssani yhteistyöhön. Puhti Lab Oy on suomalainen yritys, joka tarjoaa palveluja hyvinvoinnin mittaamiseen ja kehittämiseen. Puhdin palveluissa parasta on, että kaikki testit saa tilattua suoraan ilman lääkärin lähetettä. Jos haluaa vaan tsekata, että kaikki on kunnossa, voi ilman selittelyitä lääkärin vastaanotolla klikata haluamansa testit ostoskoriin. Hinta on selvästi edullisempi kuin yksityisillä lääkäriasemilla.

Itse klikkasin ostoskoriin Laajan naisen terveystarkastuksen, johon kuuluu mm. täydellinen verenkuva, kolesteroli, herkkä CRP, veren sokeripitoisuus, D-vitamiini, ferritiini, kilpirauhastesti, B12-vitamiini ja folaatti. Lisäsin ostoskoriin vielä mittatilaustyökalulla transferriinin rautakylläisyyden (fS-TrFeSat), joka on ferritiinin lisäksi yksi mittari kuvastamaan elimistön käytössä oleva rautaa. Puhdin tuotevalikoimassa on valittavissa erilaisia selkeitä ja kattavia paketteja eri kohderyhmille, esim. kasvissyöjän, raskautta suunnittelevan ja liikkujan paketit. Tästä pääset tutustumaan Puhdin tuotevalikoimaan. Puhdilta voi tilata myös pelkän ferritiinitestin.

Testit voi ottaa 75 Mehiläisen toimipaikassa. Kävin lähimmän Mehiläisen labrassa ja sain tulokset todella nopeasti, jo samana iltana! Raportissa tulokset ovat visuaaliset ja helppolukuiset. Raportista näkee myös mitä eri mittarit tarkoittavat ja mihin ne voivat vaikuttaa. Jos ottaa testit säännöllisesti voi helposti seurata yhdellä graafilla tulosten kehittymistä ja reagoida, jos ne lähtevät poikkeamaan normaalista. Poikkeavasta tuloksesta voi konsultoida tarvittaessa Puhdin lääkäriä tai varata tietysti omalle hoitavalle taholle lääkäriajan ja ottaa tulokset sinne mukaan. 

Oli tosi helpottavaa huomata, että oma ferritiini oli edelleen erinomainen (kiitos minipillereiden, raudat pysyy sisällä) ja muutenkin kaikki oli kunnossa kolesteroleja ja vitamiinitasoja myöten. Myös hemoglobiini oli omalla tasollani eli n.150 (kannattaa aina reagoida, jos hemoglobiini on tipahtanut omasta tasosta!). Seuraavaksi aion kiinnittää enemmän huomiota nukkumiseen, sillä tiedän meneväni iltaisin liian myöhään nukkumaan, jolloin unimäärä jää selvästi alle oman tarpeeni. Tunti enemmän unta per yö olkoon tavoitteeni. Ja koiralenkkien lisäksi lihaskuntotreeniä. Toivottavasti vireystasokin tästä kasvaa kesää kohti! 

Oletko kärsinyt tai kärsitkö tällä hetkellä raudanpuutteesta? Oletko saanut apua? Jos sinulla on kokemuksia raudanpuutteeseen tai sen hoitoon liittyen, jätäthän kommenttia. <3 Kuulisin kokemuksia erittäin mielelläni! <3 

Alekoodilla rautainen15 saat 15% edun Puhdin paketeista ja yksittäisistä verikokeista (voimassa 12.6.21 asti)! 

Ferritiini osa 3: Rautainfuusio

Tarinani raudanpuutteisena alkaa jo vuodesta 2014, jolloin synnytin kaksosemme. Vasta vuonna 2018 selvisi, mistä on kyse. Olen kirjoittanut aiheesta kaksi postausta, jotka voit lukea täällä ja täällä. 

Helmikuussa 2019 kirjoittelin, että vointini oli menossa hieman parempaan suuntaan ja pahin väsymys oli taittunut. Tuolloin olin syönyt puoli vuotta rautaa suun kautta 100 mg päivässä. Ferritiini oli noussut edellisessä kontrollilabrassa kolmessa kuukaudessa 11:sta 29:ään (elokuusta marraskuuhun 2018). Olin toiveikas, että ferritiini jatkaisi nousuaan. No, ei jatkanut.  Puolen vuoden päästä, toukokuussa 2019 menin taas labroihin, ja ferritiini oli vain 34. Siis nipin napin vakavan raudanpuutteen rajan yläpuolella (ferritiini alle 30 on vaikea raudanpuute).  Ferritiini ei siis ollut noussut käytännössä juuri yhtään puolen vuoden aikana, huolimatta siitä, että olin tankannut rautaa 100 mg päivässä suun kautta. 

Voinnissakaan ei ollut enää kehumista. Itse asiassa olin taas järjettömän väsynyt ja päivät tuntuivat menevän vain selviytyessä. Luulen, että 9 kuukauden raudansyönti suun kautta oli valunut ns. kankkulan kaivoon, koska runsaita kuukautisia ei oltu hoidettu mitenkään, vaikka olin jo elokuussa 2018 puhunut niistä lääkärin vastaanotolla. En vaan osannut vaatia silloin kaikkea. (Tosin, kun tilanne oli kaikkein vaikein ja minulla oli vaikean raudanpuutteen (alhainen varastorauta) lisäksi raudanpuuteanemia (matala hemglobiini), kuukautisetkin olivat niukat. Hemoglobiinin nousun myötä ne kuitenkin muuttuivat jälleen runsaammiksi). 

Tähän väliin hyvää faktaa raudanpuutteesta ja raudanpuuteanemiasta hematologi Tom Widenuksen blogista: 

"Raudanpuutteen oireet ovat moninaisia ja niitä tulee asteittain jo paljon ennen anemian ilmaantumista. Itse asiassa hemoglobiini on huonoin kaikista rautamittareista koska se laskee viimeisenä. Jo paljon ennen anemiaa ilmaantuu raudanpuutteen oireita. Hemoglobiini ei kerro rautavarastoista juuri mitään koska rautavarastojen katsotaan olevan tyhjät kun seerumin ferriini on alle 30 µg/l. Tässä vaiheessa hemoglobiini on usein vielä normaali. On jossain määrin yksilöllistä millä ferritiiniarvolla alkaa esiintymään raudanpuutteen oireita ja millä ferritiinin arvolla Hb alkaa laskemaan. Olen tavannut potilaita, joiden Hb on normaali vielä kun ferritiini on <10 ja potilaita, joilla Hb laskee kun ferritiini on 30. On siis pidettävä erillään raudanpuute ja raudanpuuteanemia. Molempien taustasyyt ovat samoja ja molemmat aiheuttavat oireita ja ovat terveydelle haitallisia, mutta raudanpuuteanemia on tietysti vakavampi juttu kun siinä on raudanpuutteen lisäksi anemia. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki anemiat eivät ole aina raudanpuutetta. Sekä anemian että raudanpuutteen syy on aina selvitettävä. Mikäli kyseessä on nuori ihminen, jonka raudanpuutteen syy on ilmeinen eikä ole syytä epäillä muita sairauksia, ei välttämättä tarvita laajoja lisätutkimuksia diagnoosivaiheessa. Jos raudanpuute ei korjaudu kunnolla tai uusii pian, on viimeistään tässä vaiheessa palattava vielä sen syiden selvittelyyn."

Varasin lääkäriajan työterveyshuollon kautta ja yritin selittää lääkärille siihenastisen tilanteeni. Sanoin, että haluan kokeilla rautainfuusiota, että en jaksa enää muita yrityksiä, koska olen niin väsynyt tähän surkeaan vointiin. Lääkäri ei ollut raudanpuuteasioihin perehtynyt (valitettavan harva on). Hän oli kuitenkin ns. kiltti lääkäri ja lupasi selvittää miten voisin päästä infuusioon. Sitten seurasi hieman säätöä. Lääkäri soitti ja kertoi, että voisin varata ajan infuusioon. Ihmettelin, että olipa helppoa (toki tiesin, että joudun maksamaan infuusion itse).  Soitin sitten Terveystalon ajanvaraukseen ja kyselin infuusioaikaa. Kukaan ei oikein tiennyt, mistä on kyse ja sitten vuorotellen eri henkilöt selvittelivät asiaa ja soittelivat minulle takaisin. Lopulta selvisi, että minun pitää saada ns. nimetyltä työterveyslääkäriltä lähete hematologille, joka voi sitten tehdä lähetteen infuusioon. Sitten piti varata soittoaika tälle nimetylle lääkärille, joka kirjoitti lähetteet. Taas kerran piti siis selittää siihenastinen tilanne uudelle lääkärille. Sain lähetteen hematologille ja gynekologille. Varasin sitten ajan hematologille, ja aikaa piti odotella pari kolme kuukautta. 

Ne olivat pitkät kolme kuukautta. Kesä 2019 meni aika sumussa. Elävästi on jäänyt mieleen esimerkiksi patikointi Kolin huipulle. En millään meinannut jaksaa kävellä ylämäkiä, ja jossain vaiheessa lysähdin maahan itkien. Rakas mieheni työnsi minua ylämäessä eteenpäin ja jotenkin huipulle päästiin. Päätin, että tämä olisi viimeinen kesä näin kamalassa kunnossa. Muistan myös, miten vaan istuin ja katselin, kun lapset ja Kimi juoksentelivat ja leikkivät ulkona. Olisin halunnut olla mukana juoksemassa, mutta olo oli lyijyä, enkä vain jaksanut muuta kuin istua ja katsoa, välillä itkua niellen. 

Sitten koitti elokuu ja pääsin hematologi Tom Wideniuksen vastaanotolle. Mikä onni olikaan että, pääsin hänen vastaanotolleen. Tom Widenius on paras ja asiantuntevin lääkäri, jonka vastaanotolla ole käynyt. Opin siellä paljon raudanpuutteesta, Tom kuunteli ja merkitsi ylös kaikki yksityiskohdatkin aiemmista labratuloksista ym. Hän myös kirjasi potilaskertomukseeni, että henkilökohtainen raudanpuuteanemian alarajani on 130 (minulle normaali/hyvä hemoglobiiniarvo on n.150). Niin moni lääkäri ei tätä ymmärrä ja tuijotetaan vaan viitearvoihin. Vaikka hälytyskellojen pitäisi soida, jos potilaan hemoglobiini on 125 ja potilas itse kertoo sen olevan normaalisti 150. Mutta koska se on "viitearvoissa", kaikki on hyvin, ajattelee liian moni lääkäri, kuuntelematta potilasta. Tom kirjoitti minulle lähetteen rautainfuusioon, Ferinject 1000 mg. Ajan sain noin viikon päähän. Tom Widenius ottaa nykyisin potilaita vastaan Foibos-kotisairaalassa. Suosittelen lämpimästi varaamaan hänelle ajan raudanpuuteasioissa, niin tiedät tulevasi kuulluksi ja saavasi apua. 

Itse infuusio sujui hyvin. Mitään sivuoireita ei tiputuksen aikana tullut, sairaanhoitaja oli koko ajan läsnä ja lääkäri kävi ennen infuusiota paikalla. Oli tosi palkitsevaa vuosien kärsimisen jälkeen päästä saamaan hoitoa. Kirjoittelen oman postauksen infuusion vaikutuksista, ettei tästä tule ihan tolkuttoman pitkää. 

Ulla

Ferritiini osa 1: Kun kehon rautavarastot hupenivat tyhjiin

Mediassa on ollut viime aikoina paljon puhetta ferritiinirvoista ja raudanpuuttesta. Itseäni aihe koskettaa (valitettavasti) erittäin omakohtaisesti, niinkuin todella monia muitakin -erityisesti naisia. Tässä oma tarinani siitä, miten oma raudanpuutteeni lopulta löydettiin.

Kaksosemme syntyivät kesällä 2014, synnytyskertomuksen voit lukea täällä. Menetin synnytyksessä n. litran verta, mikä on melko iso määrä. Synnytyksen jälkeen olo oli todella heikko, enkä pystynyt kävelemään edes vessaan ennen seuraavaa päivää. Kuitenkaan edes hemoglobiinia ei synnytyksen jälkeen kontrolloitu, enkä tajunnut sitä itsekään vaatia.

Synnytyksen jälkivuoto kesti pari kuukautta. Minulla on myös ollut nuoresta saakka runsaat kuukautiset, joten verta on tullut menetettyä kuukausittain 13-vuotiaasta saakka. 60% runsaista kuukautista kärsivistä naisista, kärsii myös raudanpuutteen oireista. Varsin loogista, valuuhan joka kuukausi osa rautavarastoista viemäriin. Hemoglobiinini on kuitenkin aina ollut hyvä, n.140-150 välillä. Raskausaikana se laski tilapäisesti, söin silloin hetken rautaa, kunnes hemoglobiini taas nousi. 

No, kotiuduimme sitten sairaalasta kahden esikoisemme kanssa, ja minä todella kipeän episiotomiahaavan kanssa. Yritimme vain selvitä vauva-arjesta ja pitää kaksi vauvaa hengissä ja hyvinvoivina. En ollut saanut sairaalasta minkäänlaisia ohjeita syödä lisärautaa. Eikä siinä pyörityksessä jäänyt paljon aikaa miettiä omaa hyvinvontia. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olisi pitänyt huolestua jo siitä, kun olin muuttunut valkoiseksi kuin lakana, vaikka oli helteisin kesä pitkään aikaan. Aloin myös kärsiä vaikeasta unettomuudesta, kun vauvat olivat ihan pieniä. Se on ihan oma raskas tarinansa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen melko varma, että myös unettomuus on ollut yksi asia, mitä raudanpuute on ainakin pahentanut.

Jossain vaiheessa vuonna 2015 soitin terveysasemalle ja pyysin lähetettä labroihin. Oireina tuolloin oli lamaannuttava väsymys päivittäin, vaikka en tuolloin kärsinyt unettomuudesta, ainakaan kovin usein. Lisäksi minua vaivasi kummallinen etova ja huimaava olo aika ajoin. Aloin pohtia voisiko kilpirauhasarvoissa olla jotakin pielessä. Kun soitin labratuloksia, sain kuulla kilpirauhasarvojen olevan viitteissä ja muutenkin labrojen olevan kunnossa. Jo tuolloin punasoluindeksit olivat viitearvojen ulkopuolella, eli punasolut olivat  kalpeita ja pieniä (tätä en vielä silloin ymmärtänyt). Hemoglobiini oli jopa 156. Minua neuvottiin ottamaan uudelleen yhteyttä, jos oireet jatkuvat. Ajattelin, että kai tämä pienten lasten äitinä oleminen vaan väsyttää, täytyy kestää vaan ja toivoa, että helpottaa.

Keväällä 2017 palasin työelämään. Työhöntulotarkastuksessa otettiin labroja, PVK (perusverenkuva) muun muassa. Taas kolme punasoluarvoa olivat viitearvojen ulkopuolella, punasolut olivat entisestään kalvenneet ja pienentyneet. Hemoglobiini oli romahtanut omasta tasostani ollen tuolloin 127, eli vielä viitteissä (anemian alaraja on 117 g/l). Työterveyshoitaja oli sitä mieltä, että eiköhän nämä ole ihan ok, kun hemoglobiini on kuitenkin viitearvoissa. Enkä itsekään tajunnut asiaan sen enempää puuttua, ihmettelin kyllä omaan tasooni varsin alhaista hemoglobiinia. Olin kai jo niin tottunut olemaan lähes aina väsynyt ja kärsimään kaikennäköisistä oireista, kuten niistä huonoista oloista. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuo hemoglobiinin romahtaminen omasta tasosta yli 20 g/l tarkoittaa henkilökohtaista anemiaa.

Kesällä 2018 aloin huolestua voinnistani todella. Olin jättänyt hiusten värjäämisen jo pari vuotta sitten, ja käsittelin niitä vain vähän. Siitä huolimatta ne alkoivat kuivua ja ohentua ihan tolkuttomasti. Aimmin paksu pitkä tukkani oli enää ohut ja kuiva pehko. Aloin kärsiä hankalasta silmien kuivuudesta, johon ei tuonut helpotusta mitkään silmätipat (sekin on oma tarinansa monine lääkärikäynteineen ja sisäilmaongelmilla on ollut tässä todennäköisesti merkittävin osuus). Muita oireita olivat ajoittainen totaaliunettomuus, lamaannuttava väsymys, rytmihäiriöt, palelu helteelläkin, kylmät kädet ja jalat, ajoittainen huimaus ja etova olo. Myös kuukautiskierto oli muuttunut epäsäännöllisemmäksi. Lisäksi liikunta oli melkein kokonaan jäänyt, en vain jaksanut. Jos yritin jotain kovempaa treeniä, olin aivan näännyksissä rasituksesta ja lihakset olivat kipeänä päiväkausia. Myös mieliala oli huono ja alavireinen, ja hermot olivat todella kireällä. Kelläpä ei olisi, jos kärsii lukuisista elämänlaatua heikentävistä oireista, tietämättä syytä niille. Nyt olin lähes 100% varma, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kaivoin esille vuoden 2015 labrani ja selvittelin kilppariasioita. Löysin lähteitä, joissa kerrottiin, että silloiset kilpirauhaslukemani voisivat oirekuvan perusteella itse asiassa olla luokiteltavissa vajaatoiminnaksi, vaikka viitteissä vielä olivatkin.

No, varasin sitten ajan työterveyslääkärille vakuuttuneena siitä, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Vastaanotolla lääkäri katsoi edelliset labrani, ja sanoi heti, että täällähän on nähtävissä aivan selvä raudanpuutteen kuva! Hoitajia ei kouluteta diagnostiikkaan, joten työterveyshoitaja ei ollut arvojani osannut tulkita, kuten en minäkään silloin, vaikka olen terveydenhoitaja itsekin. Lääkäri passitti minut labraan ferritiinimittaukseen, lisäksi tutkittiin keliakia (poissuljettiin imeytymishäiriö raudanpuutteen aiheuttajana) ja B12-vitamiini (poissuljettiin pernisiöösi anemia). 

Ferritiini on raudan varastoproteiini, eli kuvastaa elimistön rautavarastojen tilannetta. Mihin rautaa sitten elimistössä tarvitaan?

Rauta on elintärkeä hivenaine, jota tarvitaan elimistössä, niin hemoglobiinin osana tuomaan happea kudoksille, kuin myös monissa entsyymireaktioissa ja immuunipuolustuksessa. Rautaa tarvitaan niin limakalvojen kunnon ylläpitämisessä, aivovälittäjäaineiden toiminnassa kuin lihasten toiminnassa ja palautumisessa.

Osa ihmisistä kärsii raudanpuutteesta ilman anemiaa eli alhaista hemoglobiinia, kuten minäkin. 

Raudanpuute vaikuttaa hemoglobiinin vasta viimeisenä. Aivot ja sydänlihas voivat kärsiä raudanpuutteesta, aiheuttaen toimintahäiröitä näissä elimissä, vaikka hemoglobiini olisi hyväkin. Tämä perustuu siihen, että elimistö säästää ihan viimeiset raudanhippeensä hemoglobiinin tuotantoon. Eikä ihme. Veri ja sen happi ovat varsin keskeinen tekijä. Ilman verta ja happea ei toimi mikään elimistössä, ei edes aivot. Raudanpuute aiheuttaa siis paljon erilaisia oireita, paljon ennen, kuin se kehittyy raudanpuutteen aiheuttamaksi anemiaksi eli raudanpuuteanemiaksi.

Kerrottuani synnytystarinani lääkäri oli vakuuttunut, että se selittää tilanteeni, ja että raudanpuutostila on todennäköisesti saanut alkunsa synnytyksessä. On myös muistettava se, että raudanpuute ei ole itsenäinen sairaus vaan oire, jonka syy tulee selvittää. Ei ole mitään järkeä hoitaa raudanpuutosta, jos ei ensin ole ymmärrystä sen aiheuttajasta, taustalla voi esimerkiksi imeytymishäiriö, suolistosairaus, tai joskus joku vakavampikin sairaus. Lääkäri oli pöyristynyt kertoessani, etten ollut saanut edes ohjeita syödä lisärautaa synnytyksen jälkeen. Olen onnekas, että satuin sellaisen lääkärin vastaanotolle, jolla oli ymmärrystä raudanpuute-asioista. Olen kuullut paljon tarinoita lääkäreistä, jotka pitävät koko ferritiiniasiaa muoti-ilmiönä, eivätkä usko alhaisen ferritiinin vaikuttavan potilaan vointiin millään tavalla. Hemoglobiini on se, mitä monesti sokeasti tuijotetaan, vaikka se on erittäin huono rautamittari.

Tulokset valmistuivat. Ferritiini oli säälittävät 11. Muut arvot olivat hyvät (lukuunottamatta niitä punasoluindeksejä), myös kilpirauhasarvot. Raudanpuute voi todella aiheuttaa lähes samanlaisen oirekuvan kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja näiden kahden tautitilan erottaminen toisistaan vaatikin usein verikokeiden tarkastusta sekä kilpirauhasen, että rautatasapainon osalta. Raudanpuute itsessään näyttää lisäävän todennäköisyyttä kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Lääkärikin totesi ferritiinin olevan surkea, sain ohjeeksi alkaa syömään rautalisää, ja kontrollimittaus sovittiin muutaman kuukauden päähän. Nyt opiskeltuani raudanpuuteasiaa, olen oppinut, että ferritiinilukema alle 30 tarkoittaa aina raudanpuutetta, eli luuydin on jo tyhjä raudasta. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja siksi keho antaa niin paljon varoitusmerkkejä puutostilasta. Tämäkin on tosi yksilöllistä, toiset alkavat oireilla paljon korkeammillakin arvoilla, toisilla vointi saattaa olla melko hyvä siitä huolimatta, että rautavarastot ovat lähes tyhjät. Viitearvot ovat n.15-150, mikä on käsittämätöntä, kun luotettavat lähteetkin kertovat, että alle 30 tarkoittaa aina raudanpuutetta. Monet raudanpuutteeseen erikoistuneet lääkärit pitävät hyvänä tavoitearvona ferritiiniarvoa 100-150.

Ferritiini nousee rautakuurilla hitaasti, n. 5-10 yksikköä kuukaudessa. Puutostilan korjaantuminen siis kestää kauan, vähintään 6-9 kk tai paljon kauemminkin. On myös mahdollista saada lähete rautainfuusioon, jolloin rautaa laitetaan suoraan suoneen, ja puutostila voi korjaantua näin paljon nopeammin. Tämä voi olla aiheellista ainakin silloin, jos vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita tai jos suun kautta otettu rauta ei lähde korjaamaan puutostilaa joidenkin kuukausien kuluessa. Jos ei saa lähetettä infuusioon julkiselle puolelle (mikä on ymmärtääkseni erittäin vaikeaa), infuusion hinta on niin korkea, että se ei ole monelle taloudellisesti mahdollista.

Rautahoidon tavoitteena on palauttaa elimistön normaali rautatasapaino niin, että kudokset eivät ole enää raudanpuutteessa, varastot ovat täyttyneet ja sen jälkeen tila pysyy vakaana.

Mikä tilanne on nyt, puolen vuoden rautatankkauksen jälkeen? Kerron siitä myöhemmin toisessa postauksessa. 

Kaikki postauksen lainaukset raudanpuutteen hoitoon erikoistuneen lääkäri Ilona Ritolan blogista, jonne pääset tästä.

Myös täällä erittäin informatiivinen ja hyvä teksti, jonka on kirjoittanut sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius, kannattaa tutustua!

Jos päädyit blogiini lukemaan tämän postauksen, olisin enemmän kuin iloinen, jos heittäisit ajatuksiasi aiheesta kommenttikenttään. Kuulisin todella mielelläni muidenkin kokemuksia aiheesta! :)

Vähän ennen laskettua aikaa...

Synnytyksen jälkeen

Kesällä 2017 hiukset olivat vielä ihan hyvässä kunnossa

En ole kuvaillut huonokuntoista tukkaani, mutta tällaisen kuvan löysin. Ehkä siitä näkee vähän miten kuiva ja ohut tukka on verrattuna aiempaan.

Niks naks tukka läks!

Tukan leikkaaminen oli todella hyvä päätös ja hiuksista tuli paljon terveemmän näköiset.