Tuplaihmeen ensimmäiset päivät

Kolme päivää Kättärin Haikaranpesän perhehuoneessa vierähtivät vauhdilla. Aika siellä oli ainutlaatuinen kokemus. Lukuunottamatta ensimmäistä aamua, jolloin tuntui, ettei kellään ollut aikaa auttaa meitä. Päivät vierähtivät hurjan nopeasti, ja vierailuaikoina perheemme ja lähimmät ystävät kävivät katsomassa meitä ja tuplaihmettä. Episiotomiahaavan kipua lukuunottamatta vointini oli aika hyvä. Unet jäivät kyllä vähäisiksi. Vauvoja piti jatkuvasti joko herättää syömään tai sitten ei muuten vain malttanut nukkua. Tuijottelimme ja tuoksuttelimme maailman kauneimpia vauvojamme, jotka nukkuivat kapaloituina omassa pikku sängyssään. Silloin pienet vielä nukkuivat tyytyväisinä suurimman osan ajasta. Voi miten huumaava olikaan se vauvantuoksu siellä kapalon sisällä <3

Hengasin koko sairaalassaoloajan sairaalan yöpaitulissa aamutakissa ja tohveleissa. Se oli niin ihanan helppoa. Neljä kertaa päivässä tassuttelimme ruokasaliin syömään ja haimme ruokakärrystä valmiiksi nimetyt lounas- ja päivällisruokatarjottimet. Pyykit sai vain huolettomasti heittää pyykkikärryyn ja hakea tilalle puhtaat vaatteet. Apua sai kun vain uskalsi pyytää ja suuri osa kätilöistä oli sydämellisiä ja mukavia. Kätilöillä oli kuitenkin selkeästi usein kova kiire. Tiedot vauvanhoidosta ja imetyksestä sai koota tiedonjyvistä, joita eri kätilöiltä sai. Imetys ei lähtenyt ongelmitta käyntiin eikä oma maitoni riittänyt vauvoille, joten vauvat saivat lääkärin määräyksestä lisämaitoa 3-4 tunnin välein. Imetyksen ihanuudesta ja vaikeudesta lisää toisessa postauksessa.

Jännitin kovasti kotiutumista, koska kotona olisi pärjättävä kahdestaan. Lastenlääkärin tarkastuksessa pienillä oli kaikki hyvin, paitsi Mutriksella todettiin lonkkaluksaatio (joka onneksi korjaantui itsestään parin viikon kuluessa!). Kun lähdimme ajamaan kotiin vauvat turvakaukaloissa, tirautin itkut ihan pelkästään sen takia, kun tajusin, miten kallis lasti meillä on kyydissä ensimmäistä kertaa elämässämme. Kotona alkoikin sitten täysin uudenlaisen, aika rankankin arjen opettelu. Kotiin oli kuitenkin kiva päästä. Nyt tuntuu jotenkin epätodelliselta, että vauvojen syntymästä on jo kuusi viikkoa. Tässä hieman kuvia pienten elämän ensimmäisistä päivistä <3