Riittävän hyvä äiti

Olen äidiksi tultuani huomannut ja kokenut, että äitiyteen kohdistuu nykyään valtavat suorituspaineet. Media, ehkä eniten sosiaalinen media, jonka syövereissä suurin osa ihmisistä viettää aikaansa päivittäin, antaa tietynlaisen kuvan, millainen on hyväksyttävä ja hyvä äiti. Perhepeti on lapselle paras. Täysimetä kuusi kuukautta ja jatka imetystä sen jälkeen vielä pitkään. Tutustuta lapsi kiinteisiin sormiruokaillen. Älä syötä purkkiruokaa. Älä jätä hoitoon liian pienenä tai lapsi traumatisoituu. Kanna kantoliinassa, käytä kestovaippoja. Älä osta turvakaukaloa käytettynä, jos välität lapsestasi. Vauvoille on myös nykyään tarjolla niin käsittämätön määrä materiaa, että ainakin näin ensikertalainen on ihan pökerryksissä. Mainokset luovat vanhemmille mielikuvan, että heidän kannattaa hankkia lapselleen vaikka mitä tuotteita, jos haluavat taata lapsensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Välillä tuntuu, että äitiys on kilpavarustelua. Oppaat neuvovat sitä, toiset tätä. On myös uskomatonta, miten julmia äidit voivat toisilleen olla etenkin anonyymeilla keskustelupalstoilla. Miksi äidit arvostelevat toistensa tapaa toteuttaa vanhemmuutta ja syyllistävät toisiaan? Miten paljon olenkaan itsekin kokenut syyllisyyttä ja ahdistusta niin monesta asiasta, vaikka olen koko ajan yrittänyt tarjota kaiken mahdollisen rakkauden ja kaiken parhaan lapsillemme.

Jos voisin sanoa vastasynnyttäneelle itselleni jotakin, sanoisin montakin asiaa.

Älä vertaile itseäsi muihin äiteihin, älä varsinkaan yhden lapsen äiteihin. Vain kaksosten äidit tietävät millaista on olla kaksosten äiti. (Huom. Tämän ei ole tarkoitus vähätellä yhden lapsen äitejä. Kaikki äidit ovat sankareita.) On vaan tosiasia, että yhden lapsen äidillä on paremmat mahdollisuudet onnistua esim. täysimetyksessä. Kahden vauvan kanssa ei voi elää symbioosissa. Kahden kanssa pitää vuorotella, toinen joutuu aina odottamaan syliin pääsyä. Vauvat eivät mene siitä rikki.

Pyydä apua ja ota apua vastaan. Ota vastaan kotipalvelua ja hoitoapua läheisiltä, jos sitä vain on tarjolla. Älä tunne huonoa omaatuntoa vauvojen jättämisestä hoitoon. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Toki myös isän hyvinvointi on todella tärkeä asia. Se, että vauvat ovat välillä hoidossa pienestä pitäen, ei missään nimessä tarkoita, että olet huono äiti. Se tarkoittaa, että olet äiti, joka tarvitsee välillä omaa aikaa voidakseen hyvin ja jaksaakseen olla taas läsnä. Se tarkoittaa myös, että luotat läheisiisi, ja haluat antaa myös heille mahdollisuuden viettää aikaa lastesi kanssa ja tutustua heihin. Vaikka vauvat olisivat hoidossa miten paljon tahansa, olet silti korvaamaton.

On yhtä monta oikeaa tapaa toimia kuin on äitejäkin. Älä lue liikaa vauvanhoito-oppaita, pärjäät kyllä suurimmaksi osaksi maalaisjärjellä. Unohda ahdistavat "säännöt", joiden mukaan esim. mukaan kuukauden ikäisen vauvan voi jättää tunniksi hoitoon, kaksikuisen kahdeksi tunniksi jne. Älä ahdistu, jos toimit/olet toiminut toisin kuin oppaat neuvovat. Jokainen perhe löytää oman "dynamiikkansa", ne tavat ja sen rytmin, jotka toimivat parhaiten omassa perheessä.

Älä soimaa ja syyllistä itseäsi, jos vauvat ovat syystä tai toisesta kokonaan tai osittain pulloruokinnalla. Vauvat saavat läheisyyttä ja rakkautta sylissässi. Korvikkeellakin kasvaa terveitä, hyvinvoivia lapsia. Meillä on tässä kaksi hyvää esimerkkiä siitä ;) Tärkeintä on, että lapsi kasvaa -oli ravinnonlähteenä sitten tissi tai pullo.

Älä unhohda itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Jos asetat lapset kaiken edelle, se kostautuu. Jos luovut kaikesta, mikä aiemmin oli itsellesi tärkeää, teet karhunpalveluksen itsellesi ja perheellesi. Se alkaa näkyä fyysisessä ja psyykkisessä jaksamisessa. Muista siis syödä hyvin ja liikkua, tehdä itsellesi tätrkeitä asioita. Tässäkin: kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Puhu tunteistasi. Puhu puolisollesi, neuvolan terkkarille, neuvolapsykologille, ystävillesi, läheisillesi. Kelle onkaan helpoin puhua. Älä haudo sisälläsi ahdistusta ja syyllisyyttä, puhuminen helpottaa. On myös normaalia, etteivät kaikki tunteesi vauvoja kohtaan ole positiivisia.

Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Sinun ei tarvitse olla täydellinen äiti, etkä sitä ikipäivänä pysty olemaankaan. Kukaan ei pysty. Riittävän hyvä riittää.

Muista, että parisuhde on tärkein ihmissuhteesi. Kunnioittakaa ja arvostaa toisianne, vaikka se onkin välillä vaikeaa lamaannuttavan väsymyksen ja kiireen keskellä. Ajatelkaa toistenne parasta, kysykää toisiltanne mikä tukee toinen toistenne jaksamista. Laatikaa "säännöt" ja työnjako, jotta riitoja ei syntyisi niin paljon. Puhukaa, kuunnelkaa toisianne. Sopikaa riidat mahdollisimman pian. Järjestäkää kahdenkeskistä aikaa. Vanhempien parisuhde on se, jonka ympäröimänä lapset kasvavat. Meille tämä vauva-aika on ollut parisuhteen rankin testi tähän asti. Nyt on helppoa ymmärtää, miksi monissa pikkulapsiperheissä päädytään eroon. Kun parisuhde voi hyvin, koko perhe voi paremmin.

Hakeudu vertaistuen pariin. Vain toinen kaksosten äiti ymmärtää toista kaksosten äitiä. Facebookissa on ihania monikkoperheille tarkoitettuja vertaistukiryhmiä, joissa en ole koskaan törmännyt syyllistäviin kommentteihin tai arvosteluun. Monikkoperheille järjestetään myös tapaamisia,

Vältä netin keskustelupalstoja, jonne asioiden googlettelu monesti johtaa. Äidit osaavat olla erityisesti anonyymisti toisiaan kohtaan julmaakin julmempia.

Ja lopuksi, itselleni kaikkein tärkein. Kaikissa vaikeuksissa, iloissa ja suruissa usko Taivaan Isään kannattelee. Ei tarvitsekaan jaksaa eikä osata yksin. "Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin." Jes. 40:29 "Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä." Jes 28:26

<3: Ulla

Liikkeellelähtö!

Heippa!

Luka lähti eilen ryömimään. Ikää vauvoilla siis 7 kuukautta ja plus viikko. Kannustimena toimi vähän matkan päähän asetettu kaukosäädin tai älypuhelin, jotka voittavat kiinnostavuudessaan kaikki vauvanlelut ja -härpäkkeet. Aikaisemmin Luka on liikkunut pyörimällä akselinsa ympäri ja ottamalla kiinni esim. tuolin jalasta ja vetämällä itseään sen avulla eteenpäin. Eilen yhtäkkiä tyyppi vaan posottikin ilman apuja hurjaa vauhtia eteenpäin! Islakin  nostaa itseään suorille käsille lähes konttausasentoon ja pakitteli eilen ensimäistä kertaa hieman taaksepäin. Taitaa olla aika hankkia leikkikehä asap...!

Kohta mennään!

Mulle toi!

Sainpas! Islakin hämmästelee haavi auki taustalla.

Kuluneella viikolla vauvat ovat olleet hyvin samassa rytmissä ja yöt ovat menneet aika hyvin. Tosin Luka on herännyt joka yö viimeistään puoliltaöin itkemään, eikä ole rauhoittunut omaan sänkyyn takaisin nukkumaan. Olen hyvin nopeasti ottanut Lukan viereen, koska en jaksa rampata toisessa huoneessa rauhoittelemassa. Kun Luka aloittaa itkun, alkaa Islankin sängystä hyvin pian kuulua kahinaa. Siinä vaiheessa nappaan äkkiä Lukan kainaloon ja otan viereeni nukkumaan. Jos Isliina herää herää kesken unien, niin sitten ollaan pulassa. Neiti ei nimittäin hevillä nukahda uudelleen, jos herää kunnolla keskellä yötä. Luka on onneksi nyt viime öinä nukahtanut hyvin viereeni, ja herännyt syömään kerran keskellä yötä, muutaman kerran vasta aamulla kello 6-7 välillä, samaan aikaan kuin Isla! Syötön jälkeen voi mennä hyvä tovi Lukan valvoskellessa, miniukkelin lempipuuhaa on repiä hiuksiani juurineen päästä ja läiskiä käsillään pitäen hyväntuulista mölinää. Usein Luka kuitenkin nukahtaa vielä tunniksi pariksi. Islakin nukahtaa vielä omaan sänkyyn höpötettyään aikansa.

Vauvojen lempijuttuja on katsella toisiaan pinniksen laitojen väleistä <3

Olemme siis saaneet nautttia muutamista peräti 7-8 tunnin yhtäjaksoisista unista! Tai no, jos satunnaisia tutin laittoja keskellä yötä Islalle ei lasketa. On ihanaa nähdä ensimmäisenä herätessään vieressä hymyilevä vauva <3 Mutta aamuisin olo on kyllä todella tokkurainen ja väsynyt. Toki pari hyvin nukuttua yötä ei vielä riitä korvaamaan kaikkia huonosti nukuttuja kuukausia. Silmäluomet painavat tonnin, ja tuntuu, että tarvitsisi vähintäänkin jääkylmän vadillisen vettä naamalle, jotta heräisi. Mutta ei auta muu kuin pinnistellä itsensä hereille. Ja sitten kahvit tippumaan! Aamupäivää kohti sitten piristyn.

Toivottavasti yöunet tästä vaan paranisivat entisestään. Luka nimittäin on viime aikoina tankannut välillä jopa puolisen litraa maitoa öisin ja itkeskellyt vähän väliä. Lukan iho näyttää tällä hetkellä paljon paremmalta kuin vaikkapa pari viikkoa sitten! Vaikka toistaiseksi hoitona on ollut vain rasvaus perusvoiteella aamuin illoin. Kumpa iho pysyisi kunnossa, niin Lukan ei tarvitsisi öisin itkeä ainakaan kutisevaa ihoa. 

Päikkäreillä partsilla

Ihanaa viikonloppua!

Ulla

Hyvää kaksostenpäivää!

Heippa!

Tänään 2.2. vietetään valtakunnallista kaksostenpäivää. Ihanaa kaksostenpäivää siis kaikille kaksosperheille! Isla ja Luka täyttivät 1.2. 7 kuukautta. Kyllä sitä edelleen jaksaa päivästä toiseen hämmästellä, että näitä on todella kaksi <3

Ulla

Paluu salille liian pitkän tauon jälkeen

Heippa!

Liikunta on tullut takasin elämääni. Liian pitkään siinä kestikin. Noin 8 kuukauden liikkumattomuus (vaunulenkkejä ja satunnaisia salikäyntejä lukuunottamatta) alkoi jo tuntua pääkopassa sekä kropassa kaiken maailman kremppoina ja kipuina. Ostin vihdoin ja viimein salikortin edulliselle kaupungin kuntosalille, joka sijaitsee aivan lyhyen kävelymatkan päässä. Haluan takaisin kuntoon, jotta jaksan kokonaisvaltaisesti paremmin ja voin olla tyytyväisempi vartalooni.

Raskausaikana innostuin salitreenaamisesta, kun sain vuosi sitten Kimiltä joululahjaksi 10 x tapaamisen personal trainerin kanssa. Raskauspahoinvointien ollessa alkuraskaudessa pahimmillaan, en pystynyt harrastamaan mitään liikuntaa. Aloin treenata pt:n kanssa kerran viikossa, kun jatkuva etova olo helpottui tammikuussa rv 15. Oksentelu loppui kokonaan rv 17. 

Treenasin pari kertaa viikossa salilla, sen lisäksi kävin parilla tanssitunnilla tai ryhmäliikuntatunnilla. Yhteensä treenejä kertyi viikossa 3-5. Tanssitreenit jäivät rv 24, koska maha alkoi vaan olla liian iso ja olo todella kömpelö. Huhtikuun lopussa rv 30 tietämillä jouduin lopettamaan salitreenitkin, koska olo alkoi olla tukala ja vähän väliä supisteli levossa ja liikkeessä. Salilla mahanai sai kyllä paljon katseita... Nyt eletään tammikuun loppua, eli taukoa kunnon liikunnasta ehti tulla noin 8 kuukautta! 

Vauvojen synnyttyä toki meni pitkään, kun päivissä ei ollut mitään rytmiä ja kaikki vauvanhoitoon liittyvä oli uutta. Ei silloin ollut oikein mahdollisuuksia käydä treenaamassa, eikä toista viitsinyt jättää yksin selviämään vauvojen kanssa.

Olen nyt kolmen viikon ajan käynyt salilla kahdesti viikossa silloin, kun kotipalvelun hoitaja on hoitamassa vauvoja. Kotipalvelu on kyllä tärkeä henkireikä minulle. "Hain" pitkään sitä, mikä on minulle paras tapa hyödyntää kotipalvelun käynnit. Kotipalvelu kävi muutaman kuukauden kerran viikossa (3 tuntia), mutta toivoin hiljattain toista kertaa, joka onneksi järjestyi. Väsymys on vielä aikamoinen, kun takana on kohta seitsemän enemmän ja vähemmän valvottua kuukautta. Nyt käytän molemmat käynnit salitreeneihin. Salin jälkeen on vielä tunti vapaata, ja olen toivonut, että hoitaja kävisi vaunuilemassa, jotta saisin olla rauhassa kotona. Hoitaja on monesti lähtenyt ulos ennen tuloani ja olen saanut tulla hiljaiseen kotiin. Keskellä päivää jaksan hyvin käydä treenaamassa. Illalla vauvojen mentyä nukkumaan noin klo 21 pelkkä ajatuskin salille lähtemisestä on mahdoton. Siinä vaiheessa on vaan niin puhki.

Personal trainerin kanssa treenaamisesta on kyllä ollut paljon hyötyä. Sain hyvät perustiedot salitreenaamisesta ja erilaisten laitteiden käytöstä, sekä terveellisestä ruokavaliosta. Sain neljä erilaista ohjelmaa, joita voin toteuttaa. Ilman niitä olisin oikeasti pihalla mitä siellä salilla kannattaa tehdä. Pitkän tauon jälkeen tuntui, että joutuu lähtemään ihan nollista liikkeelle. Uskon, että muutaman viikon jälkeen tuntuu jo helpommalta. Teen nyt koko kropan tehokkaan yleisohjelman kaksi kertaa viikossa, jossain vaiheessa ajattelin sitten alkaa treenaamaan vuorotellen ylä- ja alakroppaa.

Tanssitunnit ovat edelleen tauolla. Yritimme sumplia alkuvuodesta jotakin aikaa, jolloin pääsisin tanssimaan ja Kimi hoitaisi lapsia. Joka viikko tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu tunti osoittautui kuitenkin melko mahdottomaksi järjestää, Kimin työ kun on iltapainotteinen. Ehkä vielä joskus pääsen taas tanssahtelemaan. Nyt iloitsen tästä salille paluusta.

Ulla

Hieman haastavampaa monikkoarkea...

Heippa!

On tämä kyllä välillä melkoista. Välillä mietin, että mihinköhän sitä on tullut ryhdyttyä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, rakastan vauvojamme äärettömästi ja olen todella onnellinen, että meitä on siunattu kahdella vauvalla. Mutta on arki silti välillä rankkaa huolimatta siitä, miten ihanaa se samalla on. Nyt kaikki on taas eri tavalla haastavaa, kun vauvat ovat alkaneet harjoitella semi-konttausasentoon nousemista -ja turhautuminen on suuri, kun eteenpäin ei vielä pääsekään... Juuri hiljattain postailin meidän arjesta, ja siitä millaista se on "helpoimmillaan". No, tällaista se on sitten ehkä vaikeimmillaan tällä hetkellä... :D Välillä on helppoja päiviä, välillä kaaoottisia päiviä.

Jompikumpi vauva kitisee tai itkee tai huutaa vähän väliä jossain -tai molemmat yhtä aikaa. Missään ei ole hyvä, paitsi sylissä peilin edessä pallovaloja repien ja paukuttaen. Lukan pahentunut atooppinen ihottuma sekä kynsivallintulehdus eivät ole tilannetta ainakaan helpottaneet. Molemmat vauvat ovat sen näköisiä, että konttaamaan tai ryömimään lähtö tapahtuu hetkenä minä hyvänsä, mutta turhautuvat todella nopeasti, kun eivät vielä pääse eteenpäin. Kumpaakaan ei uskalla jättää edes hetkeksi itsekseen syöttötuoliin tai sitteriin. Syöttötuolissa heiluvat kuin vieteriukot ja Suipponen pönkeää itseään ylös ja taaksepäin. Sittereissä on 9 kg:n painoraja, eli periaatteessa niitä ei saisi enää käyttää, koska vauvat painavat juurikin about sen 9 kiloa. Ilman sittereitä taas olen pulassa, mm. syötän niissä edelleen maidot molemmille samaan aikaan. Lattialle laittaessakin saa koko ajan varmistella ettei nyt vaan lähelläkään ole mitään vaarallista, mihin pääsevät käsiksi. Ja tuntuvat pääsevän käsiksi ihan kaikkeen -vaikka eivät edes vielä ryömi tai konttaa!

Soseiden syönnin jälkeen sosetta on syöttötuoleissa, lattialla, vauvojen vaatteissa, omissa vaatteissani... Puhumattakaan sormiruokailusta. Sen jälkeen lattia ja syöttötuolit ovat tahmeana banaanin-, avokadon- ja parsakaalinpaloista. En välillä ehdi (tai jaksa) edes siivota edellisen ruokailun jälkiä, kun jo syödään uudestaan ja sotketaan lisää. Itse ehdin toisinaan syömään aamupalan parin tunnin päästä heräämisestä, koska ensin pitää syöttää vauvat ja tyynnytellä vauvoja vuorotellen. Jos ehdin jossain vaiheessa laittaa kahvin tippumaan, ehdin ehkä tunnin päästä juomaan kärähtänyttä sumppia. Lounaan ja välipalat ja muut syön välillä lattialla tai sohvalla istuen, jotta voin rauhoitella vauvoja samalla. Vauvojen vaatteet menevät vähän väliä vaihtoon, koska ovat pulautuksesa tai soseessa. Välillä tuntuu, että kaikki kodin irtain on pulautuksessa :D Usein myös minä, sillä itsekin melko usein saan puklut päälleni. Pyykkiä on pestävä joka päivä, etteivät vaattet ja harsot lopu kesken.

Sormiruokailua!

Vauvat menevät nukkumaan keskimäärin klo. 21, ja heräävät aamulla klo. 8-9. Siitä miinus päikkärit eli yhteensä 2-3 tuntia. Eli ovat hereillä päivän aikana yhteensä noin 9-10 tuntia. Plus yövalvomiset. Luka on nyt viime aikoina nukkunut vieressäni, koska on heräillyt itkeskelemään ja valvomaan. Maitoa Luka tankkaa kerran keskellä yötä, ja välillä aikaisin aamullakin. Isla taas nukkuu yöt läpeensä illasta aikaiseen aamuun. 

Välillä pidemmät ekat päikkärit kestävät vain 45 minuuttia, mutta useimmiten onneksi vähintään 1,5 tuntia. Vauvojen päikkäriaika menee yleensä kämpän siivoamiseen, tiskeihin, pyykkäämiseen, soseiden valmistamiseen, vauvatarvikkeiden metsästämiseen netistä... Tai asioiden hoitamiseen tai asioiden googlailuun: mitä kaikkia ruoka-aineita vauvoille nyt voikaan tarjota, miten jotkut soseet valmistetaan yms... Välillä jätän kotityöt väliin ja sen kyllä huomaa illalla! On uskomatonta, miten läävän näköiseksi kämppämme muuttuu päivässä. 

Iltaa kohden alkaa kaikilla väsy painaa, ja tekisi mieli itkeä kilpaa vauvojen kanssa... :D Katselen kelloa ja toivon, että Kimi tulisi pian kotiin... Välillä illat ovat yhtä huutoa ennen nukahtamista, vaikka miten syliteltäisiin ja siliteltäisiin. Isla on ruvennut vetämään itseään pinniksessä jatkuvasti ylöspäin ottamalla kiinni pinnasängyn laidasta. Ja sitten kuikuillaan laitojen välistä. On kyllä aika hellyyttävän näköistä <3

Sellaista tälllä kertaa. :)

Ulla

Päivän kirppislöydöt

Heips!

Rakastan kirppiksillä kiertelyä! Suurin osa vauvojen vaatteista ja tarvikkeista on erilaisilta kirppareilta. Erilaisia isompia tarvikkeita on tullut osteltua erityisesti Facebookin kirppisryhmistä ja tori.fistä. Vaatteista suurin osa on itsepalvelukirppareilta. Vaatteita en yleensä osta käytettynä netistä, koska ihmisillä on erilaisia käsityksiä vaatteiden kunnosta. Myyjän mielestä hyväkuntoinen saattaakin olla ostajasta kulahtanut lumppu. Pelkästä kuvasta ei myöskään saa välttämättä käsitystä vaatteen käytönnöllisyydestä tai sopivuudesta. Lastentarvikekirppiksiltä löytää usein kaikkea tarpeellista, varsinkin leluja ja vaatteita. Tavallisillakin kirppiksillä on tosi paljon lastentavaraa myynnissä. Tuotteiden käyttöikä on niin lyhyt, että paljon uudenveroistakin tavaraa on myynnissä.

Tänään kävin Kumpulan Vekarakirppiksellä, ja löysin kahdellakympillä monta kivaa tuotetta! Kahdet housut, Mamas & Papas soittorasia (kivaa unimusaa vauvoille!) ja uniriepu, uudenveroinen Metsola-body ja konttauskypärä. Googletin huvikseni paljonko nuo Mamas & Papas -tuotteet maksavat uutena, ja pelkkä uniriepu oli arvoltaan parikymppiä. Huh! Ei tulisi mieleenikään maksaa unirievusta niin paljon :)

Voisin ehkä tehdä oman postauksen Uudenmaan itsepalvelu- ja livekirppiksistä, joista olen tehnyt eniten löytöjä itselleni ja vauvoille. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Ulla

Päivän löydöt!

Posti toi kivan paketin

Heippa!

Kahdesta kuudeksi -blogin Sanna keksi huippuidean koota kaikki monikkoblogit yhden linkin alle ja perusti Monikkoblogit-sivuston. Lista monikkologeista löytyy täältä! Listalla on jo yli kolmekymmentä erilaista, omannäköistään monikkoblogia. Muistan itse, että jo raskausaikana etsiskelin netistä monikkoblogeja, jotta saisin vähän tietoa millaista elämä kahden vauvan kanssa saattaa olla. Blogien lukeminen on hyvää vertaistukea!

Jos kirjoitat blogia mm. monikko-odotuksesta tai monikkoarjesta, käy ihmeessä linkkaamassa blogisi osoite sivulle! Monikkoblogit-sivulla on myös oma Facebook-ryhmä. Sanna järjesti hiljattain ensimmäisen Monikkoblogit-yhteistyön, josta ilokseni voitin kivoja tuotteita! Posti toimitti minulle kivan paketin, joka sisälsi Ainun ja Herbinan tuotteita. Kiitos siis Sannalle ja Bernerille, joka lähetti tuotteet! :) Ajattelin kirjoitella vähän kokemuksia tuotteita, kunhan ehdin testaamaan niitä.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

Ulla