Lappi-roadtrip, muistoja syksyltä 2019

Heips, 

aika lailla tasan vuosi sitten oltiin perheen kanssa Lapissa Roadtripillä, juuri parhaimpaan ruska-aikaan. Se oli meille kaikille ensimmäinen ruskaretki Lappiin. Tänä vuonna ei valitettavasti päästy pohjoisen ihaniin maisemiin, mutta teki mieli palata kuvien muodossa reissutunnelmiin. 

Meidän reissu starttasi Tikkurilan juna-asemalta kohti Oulua. Oulusta meillä oli vuokrattuna matkailuauto kuudeksi yöksi. Matkailuauton vuokrausasioissa oli lievästi sanottuna mutkia matkassa. Lähtöä edeltävänä päivänä saimme puhelun, että vuokraamamme matkailuauton lämmitysjärjestelmä oli mennyt rikki. Se tarkoitti käytännössä, että autoa ei saanut millään lämpimäksi pysähdyksissä. Odotettavissa oli pohjoisen pakkasöitä, joten emme voineet harkita vaihtoehtona jääkylmässä autossa nukkumista. 

Kimi sai järjestettyä meille korvaavan auton toisaalta päivän varoitusajalla. Valitettavasti tässäkin autossa oli webasto epäkunnossa, mutta "kauppaan" kuului lämpöpatteri, jonka sai päälle, kunhan auto oli sähköpistokkeessa kiinni. Käytännössä tämä karsi kaikki mahdollisuudet yöpyä ilmaisissa puskaparkeissa, vaan joka yöstä piti maksaa. Patterin tehot eivät riittäneet lämmittämään vaunua öisin kuin max. 10-15 -asteiseksi, ja aika hyvin jäi mieleen palelu kesämakuupussissa. 

Tämä kokemus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun lähden syksyllä reissuun matkailuautolla. Nyt vuoden jälkeen, olen kuitenkin pehmentynyt aiheelle sen verran, että olen valmis antamaan matkailuautoilulle mahdollisuuden. Kunhan on 100% varmaa, että lämmityslaitteet pelaavat. Onhan se kätevää, että pääsee kätevästi paikasta toiseen, yösija kulkee koko ajan mukana, ja autossa hoituu kaikki kokkailut ja ruokailut. 

Muuten meidän reissu oli pääosin tosi onnistunut. Nähtiin upeita maisemia, ja kipinä nähdä upeaa Lappia lisää ja lisää jäi sydämeen varmasti jäädäkseen. Syntyi myös unelma päästä joskus ihan erämaamaisemiin vaeltamaan. Eritysesti käsivarren Lappi sykähdytti vahvasti.   

Tervetuloa kuvien muodossa meidän reissulle, Oulu-Rovaniemi-Levi-Muonio-Kilpisjärvi-Ylläs-Tornio-Oulu: 

Junamatka Tikkurila-Oulu kesti n. viisi tuntia

Meidän menopeli Elnagh eli tuttavallisemmin "El Nakki"

Napapiirillä joulupukkia tapaamassa

Kimi ajoi ensimmäistä kertaa matkailuautoa, mutta tottui nopeasti ja tykästyi kovin!

Käväistiin Levitunturilla

Levin maisemia

Ruokatauko matkalla Särkitunturin huipulle Muoniossa

Kuksakahvit ruskan värien ympäröimänä 

Maaruska hehkui kirkkaan punaisena

Upea särkitunturi!

Tunturilampi Särkitunturin laella oli vaikuttava. 

Matkalla takaisin alas

Kilpisjärven retkeilykeskuksella lähdössä Saanalla

Ensilumi Saanalla. Emme osanneet etukäteen kuvitella, että kokisimme ensilumen syyskuussa, edes Lapissa. 

Maisemat Saanan rinteiltä olivat ihan henkeäsalpaavan upeat!

Nousun alkupätkä oli helppokulkuista polkua

Osa noususta oli vaativaa louhikkoa, ja märkä lumi teki siihen oman lisänsä. Emme päässeet ihan huipulle (n. 800 m päähän), koska lapsilla oli varrettomat goretex-kengät jotka haukkasivat vähän lunta sisuksiinsa. Emme halunneet ottaa mitään riskiä paleltumien suhteen, vaan teimme päätöksen kääntyä takaisin. Jonain päivänä vielä taatusti huiputamme tämän upean tunturin!

Käsivarrentie oli mykistävä. Oli epätodellisen kaunista, kun ympärillä hehkui ruska eri sävyissään ja edessä siinsi jylhien tuntureiden siluetit.  

Sumuinen Saana 

Ylläksellä lähdössä Saalistusjotos-patikointireitille

Miekkoseni jylhissä maisemissa

Tunturipurojen solinaa Saalistusjotoksella

Pitelimme räntää tässä uudenkarhessa ja kotoisassa kodassa

Ah mitkä maisemat. 

Täällä on tilaa hengittää. 

Viimeisenä päivänä patikoimme Ylläksellä Hillapolun reitin. Se oli reissun ainoa "floppi", tosi paljon porukkaa kaikkialla ja maisenat vaatimattomat verrattuna siihen asti nähtyihin. Suomaisema pitkospuineen tosin oli kaunis. 

Takaisin Ouluun ja kotimatkalle. Ensi kertaan, ihana Lappi! 

Ulla

Roadtripin jälkipuintia!

Moro!

Joku voisi kutsua kliseeksi, mutta totta se on! Oma koti kullan kallis. Pari päivää vierähtänyt matkan jälkipyykkiä pestessä, kirjaimellisesti. Takana 12 vuorokautta, 3400 kilometriä, 9 erilaista petiä, kilokaupalla uusia perunoita, sadetta, upeita maisemia ja paljon uusia kokemuksia. Rehdisti sanoen, voin suositella Lapin kesämatkailua ihan jokaiselle.

Miksikö?

No vaikka siksi, että Lapin luonnon monipuolisuus ja toisaalta karuus yllättävät matkailijan aina uudelleen. Syitä on monia muitakin, mutta jokaisen on koettava ne ihan itse.

Jos joitain vinkkejä tuleville Lapin valloittajille voin antaa niin tässä pieni lista:

• Varaa matkalle aikaa reilusti, viikon reissulla ei tule kuin harmaita hiuksia.
• Suunnittele matkan tavoite etukäteen+ota etukäteen selvää nähtävyyksistä, vaellusreiteistä ym. omien tavoitteidesi mukaan. Kaikkea et kuitenkaan pysty yhdellä kertaa näkemään.
• Mieti etukäteen myös majoittumiskuviot. En sano, että mökkien vuokraus on paras valinta. Leirimökkivalikoimaa on laaja, joten mukaan mahtuu myös huonokuntoisia leiripaikkoja. Telttailu tai karavaanarimeininki on siinä mielessä varmempi vaihtoehto. Mökkien etuna ovat mm. mukavat yöt sateen sattuessa tai vapaus valita haluamansa majapaikka.
• Varaa mukaan ainakin seuraavat välineet: kahvipannu, tiskiharja+pesuaine, kunnon veitsi, tiekartta, jonkin verran toisen maan rahaa(mm. suihkuihin)+ kaikki muu mitä tarvitset matkalla. Listoja on netti pullollaan.
• Kannata kotimaisia pienyrittäjiä. Suomesta löytyy vaihtoehtoja ABC liikenneasemille. Pienet kahvilat tarjoavat makoisia munkkeja ja tuoretta kahvia. Tarjolla on myös kattava valikoima käsitöitä, matkamuistoja, erätarvikkeita jne.
• Panosta ruoan valmistukseen. Pieni vaivannäkö aterian suhteen palkitsee ruokailijan reissun päällä.
• Älä lannistu sadepäivistä. Jos suunnitelmasi esim. tunturinvaelluksesta kariutuu, saat palata takaisin Lappiin myös ensi vuonna ;)

Kimi

Day 10-12: Mummola, Simpele

Heippa,

roadtripin viimeiset päivät kuluivat rattoisasti mummolassa. Ajoimme keskiviikkona Posiolta yhtä soittoa Simpeleelle, n. 650 km. Autossa istumista tuli n. 9 tuntia, ja siltä se kyllä tuntuikin. Matka kului huonojen vitsien, musiikin ja pysähdysten siivittämänä. Onneksi matkan varrelta löytyi pysähtymispaikoiksi persoonallisia vaihtoehtoja abc-huoltsikoille. Pysähdyimme mm. ihanassa niittykahvilassa nauttímassa muurikkaletut ja maalaistalossa sijaitsevassa kahvilassa munkkikahveilla (lomalla saa herkutella ;))

Huippujuttu oli, että sattumalta veli ja veljenvaimo sattuivat samaan aikaan mummolaan, oli ihana viettää porukalla muutama päivä maalla. Mummolassa ohjelmaan kuului mm. hyvät ruuat, nurmikon leikkuuta, läheisessä patsaspuistossa käynti iltahämärissä (jännitystä elämään...), ajelu rajavyöhykkeellä tunnelmallisen usvaisissa peltomaisemissa, pihapelejä, saunomista, uimista, rentoa oleilua ja lukemista (luin Orja-nimisen kirjan, oli kyllä todella mielenkiintoinen ja samalla järkyttävä tositarina orjuudesta).

Ajelimme perjantain ja lauantain vastaisena yönä kotiin. Maalle olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vielä vaikka viikoksi. Mutta arki ja työt kutsuu. Reissusta on kyllä toisaalta aina ihanaa palata kotiin! Tänään on pyykätty ja sulatattu pakastin. Olen koko kesän haaveillut, että tänä kesänä pakastan ainakin 20 kiloa mansikoita, koska viime vuonna 15 kiloa loppuivat liian pian... Kaupoilla pyöriessämme tajusimme kuitenkin, että mansikkakausi taitaa olla auttamattomasti ohi ja mansikoita myydään enää puolen kilon rasioissa hintaan 4,90€. Reissussa kaupoissa näkyi vielä runsaasti 20 kg laatikoita myynnissä hntaan 19,90€, mutta Etelään saavuttuamme ne ovat kaikkialta loppu. Mansikoita ajatellen reissu sattui kyllä huonoon saumaan. Harmitus on suuri, taisivat mansikat jäädä tänä vuonna saamatta. Vai onko jollakulla vinkkejä, saako mansikoita vielä kohtuuhintaan jostain (esim. itse poimittuna)?

ps. Reissusta luvassa vielä Kimin jälkipuinnit.

Ulla

"Hiljainen Kansa" -tilataideteos

Ihana Niittykahvila

Kohta vadelmatkin ovat kypsiä...

Lampivesi oli ihanan lämmintä!

Pakastinta sulatellessa....

Parin viikon reissun jälkeen pyykkivuori on melkoinen.