Viimeiset päivät ennen synnytystä

Hitaat ja raskaat viimeiset viikot.

Raskausviikolla 35 meille ei suositeltu enää mökillä lähtöä, joten viimeiset viikot kuluivat kotona toivoen, että synnytys jo pikkuhiljaa käynnistyisi. Onneksi Kimi oli viikonloput vapaalla, joten silloin ei tarvinnut olla yksin kotona. Oikein mihinkään ei nimittäin jaksanut viimeisinä viikkoina enää lähteä. Myös ihmisten avoin tuijotus esimerkiksi kaupoilla häiritsi. Monet tuijottivat melkeinpä suu auki isoa mahaani ja osa näytti huvittuneilta. Ärsytti. Teki mieli tiuskaista "Etkö ole ennen nähnyt raskaana olevaa naista?!?" tai "KYLLÄ, se ON iso, mutta siellä sattuukin olemaan KAKSI vauvaa!!!" Mitkään raskausvaatteet eivät enää mahtuneet päälle, paitsi tuo kuvissa näkyvä musta paita ja punainen maksimekko.

Rv 36+6

Ultra nro 7 oli rv 36+3. Molemmat vauvat olivat edelleen raivotarjonnassa. Painoarviot olivat 2842g (A-vauva) ja 2513g (B-vauva). (Vauvoillahan oli lopulta jopa kilo painoeroa, mutta sitä ei huomattu ultrakontrolleissa. Odotimme vauvoilla olevan muutama sata grammaa painoeroa. Vasta viimeisessä ultrassa juuri ennen synnytyksen käynnistämistä lääkäri ihmetteli, kun B-vauvan paino näytti selkeästi tippuneen käyrältään.) Lääkäri toivotteli tsemppiä tukalaan oloon, ja sanoi, että synnytyksen käynnistämiseen ei ole mitään lääketieteellistä syytä. Lääkäri sanoi, että vauvat voivat syntyä huomenna tai vasta laskettuna aikana eli 13.7. Kohdunkaulan tilanne oli sama kuin edellisessä ultrassa eli kohdunsuu oli sormelle auki. Ajatus siitä, että vauvat antaisivat odotuttaa itseään vielä monta viikkoa, tuntui tuskastuttavalta. 

Juhannusaattoa edeltävänä päivänä rv 36+4 kävimme ekaa kertaa Kättärin päivystyksesssä näytillä, koska epäilin lapsiveden tihkumista. Kyse ei kuitenkaan ollut lapsivedestä, vaan todennäköisesti limatulpasta, joka yleensä irtoaa kohdunsuulta synnytyksen lähestyessä. Kätilö kuitenkin totesi, että kohdnkaula on taas kypsynyt ja saattaapa tulla juhannusvauvat. Vauvat antoivat kuitenkin vielä odotuttaa itseään.

"Moi pienet, voisitteko syntyä jo? :)"

Viimeisellä neuvolakäynnillä ennen synnytystä rv 37+2 kaikki oli kunnossa. Kohdun sf-mitta oli huimat 43,5 cm eikä tainnut enää mahtua minkään taulukoiden sisäpuolelle. Terkkarikin totesi, että harvoinpa pääsee tällaisia lukemia mittaamaan. Olo olikin kyllä ärimmäisen tukala.

Melkoiset ympärysmitat mahasta. Ette uskokaan, kuinka kevyeltä olo tuntuu, kun jättimaha on poissa!

Viimeiset päivät ennen synnytystä tuntuivat pitkiltä ja raskailta. Nukkuminen oli todella vaikeaa, ja erilaiset kivut ja säryt olivat läsnä koko ajan. Valvoin tai heräsin noin sata kertaa yössä. Mikään asento ei tuntunut hyvältä. Yksi ikävimpiä vaivoja oli yhtäkkiset repäisevät iskiaskivut. Vatsa painoi valtavasti ja A-vauvan pää oli jo superalhaalla. Kohtu supisteli herkästi varsinkin liikkeessä, mutta supistukset eivät olleet kertaakaan kivuliaita -ainoastaan epämiellyttävän tuntuisia. 

Enpä arvannut, että viimeinen ultrakontrolli rv 38+1 johtaisi saman tien synnytyksen käynistämiseen, vaikka toivoinkin niin. Synnytyskertomuksesta tulossa oma postauksensa. 

Viimeisin masukuva. Rv 37+5, siis kolme päivää ennen synnytystä. 

Munkkikaffeilla

Kesämies

Pieniä hemmotteluhetkiä viimeisinä päivinä...

Kulta valmisti herkkuaamupalan. Viimeisiä aamupaloja kahdestaan.

Mansikoita ja vaniljajäätelöä <3

Kulta leipoi korvapuusteja pakastimeen "vierasvaraksi" <3 Äiti ja iskä ehtivät saada yhdet kotitumispäivänä, muut upposivat omiin suihin ;)