keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Ferritiini osa 2: Puolen vuoden rautakuurin jälkeen

Takana on nyt puoli vuotta rautakuuria. Miten se on vaikuttanut vointiin ja ferritiinilukemaan? Pääset lukemaan edellisen postauksen aiheesta täältä. Siellä kerron, miten oma raudanpuutteeni lopulta löytyi.

Olen siis elokuusta 2018 saakka syönyt rautaa 100 mg päivässä. Rautahan on ylipäätään valitettavan huonosti imeytyvä hivenaine. Jos rautalisästä imeytyisi kaikki rauta elimistön käyttöön, rautavarastot korjautuisivat aika lailla tuossa tuokiossa. Ainakin kalsiumia sisältävät tuotteet, kofeiini ja täysjyväviljatuotteet estävät raudan imeytymistä, joten raudan ottamisen ajankohtaa joutuu vähän miettimään, että imeytyminen olisi optimaalista. Olin aluksi vähän huolissani, miten vatsani mahtaa kestää rautavalmisteita, minulla on nimittäin jo nuoresta saakka ollut IBS (ärtyvä paksusuoli). Lääkäri suosittelikin aloittamaan Maltofer-valmisteella, jonka pitäisi olla vatsaystävällinen. Söinkin sitä yhden paketin ilman erityisiä haasteita. Kuulin kuitenkin, että ferrorauta (kasvikunnasta peräisin oleva rauta, Fe 3+), ei välttämättä imeydy kaikilla ollenkaan. Vaihdoin valmitetta Ferrodaniin (eläinperäinen rauta, Fe 2+), jossa on myös C-vitamiinia. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, ja valmisteen hinta on myös huomattavasti edellistä huokeampi. Olen sietänyt rautaa yllättävän hyvin, joten olen siinä mielessä onnekas. Joillakin vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita. Tuntuu jopa, että IBS-oireet ovat viime aikoina helpottaneet rautakuurin myötä!


Lähtötilannehan oli se, että ferritiini oli elokuussa 2018 surkeat 11. Kontrollilabra oli marraskuussa, jolloin ferritiini oli noussut 29:ään, punasoluindeksit olivat myös kaikki menneet viitteisiin. Edistymistä siis! Nousu oli siis ollut reilu 5 ug/l kuukaudessa. Vointi ei ollut tässä vaiheessa vielä juurikaan muuttunut, mutta ferritiini 29 onkin edelleen selkeä raudanpuute (ferritiini alle 30 tarkoittaa aina vakavaa raudanpuutetta). Lääkärin mielestä olin kuitenkin "paremman värinen" ja hänen mielestään tilanne oli korjautumassa niin hyvin, että voisin jo vähentää raudansyöntiä! Itse olin tästä todellakin eri mieltä, ja jatkan ehdottomasti raudan päivittäistä syömistä, kunnes olen saanut arvoni vähintään sinne sadan kieppeille. D-vitamiinitaso kontrolloitiin vielä väsymyksen takia -se oli onneksi hyvällä tasolla. Lääkäri suositteli ferritiinin seuraavaa kontrollointia jossain vaiheessa keväällä 2019. Jännityksellä odotan, mille tasolle olen saanut sen nostettua. Luulen sen kyllä nousseen, sen verran positiisivia vaikutuksia raudan syönnillä on tullut. Jos nousutahti on ollut samaa luokkaa kuin elo-marraskuun välillä, ferritiini saattaisi olla jotain vajaa 50 kieppeillä.

Mitä positiivisia muutoksia olossa sitten on tapahtunut? Pahin päiväaikainen lamaanuttava väsymys on taittunut. Väsymys oli ennen raudanpuutoksen löytymistä monesti sellainen, että aamulla oli ihan älyttömän vaikea saada itsensä hereille. Iltapäivällä jysähti päälle sellainen lyijyhaarniska ja silmiä kirvelevä väsymys, joka sai monesti kyyneleetkin nousemaan silmiin. Väsymyksestä huolimatta kun piti kuitenkin jaksaa viedä lapset päiväkotiin ja mennä joka arki-illaksi töihin. Aamuisin on kyllä edelleen todella vaikea nousta (vaikka olisi nukkunut hyvin), mutta toivon, että siihenkin tulee vielä muutos. Unettomuutta ei ole ollut pitkään aikaan.

Hiukset ovat ihan selvästi vahvistuneet. Suihkun lattiakaivo ei enää täyty hetkessä hiusmättäästä ja uutta n. 5cm mittaista "vauvatukkaa" puskee kauttaaltaan. Se sojottaa ihanasti suoraan ylöspäin, haha! Olen raudan lisäksi syönyt reilu puolen vuoden ajan myös biotiini-sinkki-metioniinivalmistetta sekä MSM-jauhetta, oikein tehokuuri tukan kuntoon saamiseksi siis! Hiukset eivät enää juurikaan katkeile ja haaroitu. Yritän taas kasvattaa hiuksia, elokuussahan leikkautin aika lyhyen polkan. Huimausta ei enää juurikaan ole, myös etovat olot ovat pysyneet poissa. Olen myös jaksanut aloittaa liikunnan, ja myös lihasten palautuminen rasituksesta on nyt ns. normaalia. Kaikki oireet eivät ole poissa, mutta suunta on selvästi parempaan päin!


Yksi asia ihmetyttää. Miten osa lääkäreistä edelleen voi ajatella, että raudanpuute ilman anemiaa (eli matalaa veren hemoglobiinia) ei ole todellinen, hankalia oireita aiheuttava puutostila? Kun aivan selvästi se että, raudanpuutostila lähtee korjaantumaan rautalisällä, helpottaa lukuisia oireita. Se, että on nainen (ja menettää joka kuukausi kuukautisten mukana osan rautavarastostaan) ei saa tarkoittaa sitä, että raudanpuutostila pitäisi hyväksyä ns. normaalitilaksi! Mielestäni ferritiinin mittaus tulisi olla rutiinitoimenpide ainakin runsaista kuukautisista kärsivien ja oireilevien naisten kohdalla, raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen. Toivon todella, että "muoti-ilmiö"-leima ferritiiniaiheen ympäriltä poistuu, kun tieto ja ymmärrys aiheesta lisääntyy.

Kuinkakohan moni syö tälläkin hetkellä turhaan lääkkeitä esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai masennukseen, kun oireiden todellinen aiheuttaja onkin raudanpuute? Kuinka paljon yhteiskunnan varoja säästyisi, kun yhtä yksinkertaista verikoetta ei säästeltäisi? (Toki ferritiinikään labrana ei ole aina yksiselitteinen, esim. elimistön tulehdustila saattaa nostaa sitä virheellisesti yms.) Varsinkin, kun hoidoksi riittää monesti yksinkertaisesti rautalisä ruokavalioon. Esim. Synlabissa ferritiinimittauksen hinta on Kela-korvauksen jälkeen 19,95€. Olen kuullut, että monessa terveydenhuollon yksikössä on tehty linjauksia, että ferritiiniä ei saa mitata, jos hemoglobiini on normaali! Tämä ajaa ihmiset yksityisille lääkäriasemille ja yksityisiin laboratorioihin, jotta heidän oireensa otettaisiin todesta. Siis ne, jotka jaksavat taistella ja vaatia itselleen hoitoa, eivätkä tyydy ensimmäisen lääkärin mielipiteeseen asiasta. Pahimmillaan raudanpuute ja raudanpuuteanemia aiheuttavat muita sairauksia (kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa tai masennusta), jotka taas aiheuttavat esimerkiksi sairaslomia ja ylipäätään huonontavat merkittävästi elämänlaatua.

Energiatasot päivisin ovat paljon paremmat kuin puoli vuotta sitten!


Miten rautakuuri on vaikuttanut sinun vointiisi? Kuinka nopeasti aloit huomata muutoksia? Olisin todella iloinen, jos jakaisit omia kokemuksiasi postauksen kommenttikenttään! <3

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen 55 -vuotias nainen Pirkanmaalta. Kohtu poistettu pari vuotta sitten ankarien kuukautiskipujen ja runsaiden kuukautisten takia. Tuolloin ferritiiniä ei mitattu, mutta Hb oli 117, joten uskoakseni myös varastorauta oli alhainen. Söin satunnaisia rautakuureja hyvällä vasteella: parin kk:n kuureilla Hb nousi 130 tuntumaan, kunnes kuurin jälkeen hitaasti laski samoihin lukemiin verenhukan takia. Tai näin luulin. Minua oli alkanut vaivata sitkeä närästys. Lääkäriä ei syyt kiinnostaneet, kehoitti vain aloittamaan säännöllisen vatsansuojalääkityksen, jota en aloittanut. Päätin siirtyä gluteenittomalle ruokavaliolle ja pääsin eroon närästyksestä. Koska vatsani ei reagoinut satunnaisiin repsahduksiin, päättelin kärsiväni vain gluteeniyliherkkyydestä, en niinkään keliakiasta. Olen siis vaihtanut muut viljat kauraan, enkä ole ollut kovin tarkkana siitä, onko joissain sapuskoissa ollut pieniä määriä gluteenia. Hyvin on mennyt.
    Viime kesänä aloin ihmetellä hengästymistäni pienessäkin liikuntasuorituksessa ja käväisin lääkärissä. Perusverikokeet kertoivat Hb:n olevan tasoa 127. Sydämen sivuäänen takia käynnistettiin sydäntutkimukset. Löytyi lievä mitraaliläppävuoto. Tässä yhteydessä pyysin kardiologilta lähetteen ferritiinikokeeseen, jonka sain 'pitkin hampain'. Tulos: 9. Epäilin parin vuoden takaisen verenhukan olevan syynä matalaan arvoon ja lääkärin ohjeistamana aloitin Maltofer -kuurin 1tbl päivässä. Neljän kuukauden kuurin jälkeen Hb 142, ferritiini 40. Kärsin hikoilusta ja yöuneni supistuivat 5 tuntiin. Olin ylienerginen. Lopetin kuurin. 3kk kuluttua tästä Hb 135, ferritiini 14. Aloitin Maltoferin 1tbl joka toinen päivä 3 kk ajan. Eilen tulleissa verikoevastauksissa Hb 107, ferritiini 6. Rauta ei imeydy tai minulla on vuotoa jostain. Lähete TAYSin gastrolle tehtiin tietysti. Kävin myös otattamassa gluteenivasta-aineet, tulokset saan viikon kuluttua. Maltofer -kuuri jatkuu nyt 2 tbl joka toinen päivä.
    Minulla ei ole oikein mitään oireita! En ole erityisen väsynyt, hengästyn tietysti edelleen, mutta harrastan silti liikuntaa n.5h viikossa. En ole laihtunut, eikä vatsantoiminnassa ole mitään ongelmaa. Hiukan alentunut stressinsietokyky kyllä kiusaa, palelen ja huuleni rohtuvat hyvin helposti.
    Halusin jakaa tarinani siksi, että ihmiset tiedostaisivat, että hyvä ferritiinipitoisuus voi todellakin vaihdella eri ihmisillä 10-100 välillä. Minulle arvo 40 oli liikaa.
    Tuolla 14 lukemalla voin hyvin.
    Harmittaa sekin, etten aikoinani ymmärtänyt pyytää keliakiavasta-ainetestiä. Nyt, vähägluteenisella ruokavaliolla oltuani testi tuskin näyttää mitään, vaikka minulla olisikin keliakia. Sama juttu ohutsuolibiobsian suhteen.
    Mut joku on pielessä kuitenkin.
    Aika näyttää.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos, kun jaoit kokemuksiasi! Ja pahoittelut, että huomasin kommentin näin tosi monen kuukauden viiveellä.

      Totta, se on niin yksilöllistä mikä arvo on kellekin hyvä. Toisilla on hyvä vointi vasta ferritiinillä 100 ja toiset ovat oireettomia vaikka ferritiini olisi vain 10. Itselleni esim. normaali Hb on 150 on normaali, vaikka monen mielestä, joilla on itsellään luontaisesti matalahko Hb, se kuulostaa hurjan korkealta. Kuitenkin minulle Hb 130 on jo henk.koht anemia.

      Jos huomaat tämän vastauksen, olisi mielenkiintoista kuulla mitkä tulokset sait gluteiinivasta-ainetestissä! Hyvä, että sait apua närästykseen vähägluteiinisesta ruokavaliosta. Toivottavasti vointisi on tällä hetkellä hyvä ja olet saanut apua noihin tammikuussa jäljellä olleisiin oireisiin ja selvyyden miksi rauta ei imeydy/missä on vuotoa.

      Poista