perjantai 31. heinäkuuta 2015

Meidän 1-vuotiaat

Heippa, 

kirjoitan tätä postausta nyt toistamiseen, koska sylissä istunut Luka painoi jotain nappia, että koko kirjotus hävisi ja Blogger tallensi sitten samantien tyhjän sivun itsekseen. Heh, tekevälle sattuu, ei muuta kuin uusiksi. Isla ja Luka ovat huomenna 1 v 1 kk ikäisiä. Yks vee on kyllä mainio ikä, tyypit ovat niin ilmeikkeitä, eloisia, iloisia ja kiinnostuneita kaikesta. Toisaalta järki ei vielä päätä pakota, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Uusin keksintö on kiivetä tuolille ja siitä pöydälle seisomaan (noin sata kertaa päivässä). Olohuoneen pöydän tuolit ovat nyt pinossa, koska en jaksa kahden taaperon jatkuvaa nostelua alas pöydältä. Jompikumpi keksi homman ensin ja toinen seurasi hyvin pian esimerkkiä. Muutenkin on hämmästyttävää, miten samaan aikaan moni taito on opittu. Ryömimään Isla ja Luka oppivat samana viikonloppuna. Kävelemään oppivat parin viikon erotuksella toisistaan. Useimmat hampaatkin ovat puhjenneet molemmille melkein samaan aikaan. Yksivuotisneuvolassa reilu kuukausi molemmat painoivat 10,5 kiloa ja päänympärykset olivat tismalleen saman kokoiset. Pituutta Islalla on 1,5 cm enemmän (Isla 82,5 cm ja Luka 81 cm). Luonteenpiirteissä ja temperamenteissa on kyllä paljon eroja, mutta myös paljon samaa. Molemmat iskevät hyvin pikaisesti hampaat kaveriin kiinni, jos toinen kehtaa viedä lelun tai kirjan tai tuttipullon kädestä. Jos toinen pääsee äitin tai isin syliin, niin toisenkin on päästävä.  



Tyyppien mielestä parasta tällä hetkellä on kirmata vapaasti valvottuna isolla pihalla. Haliminen ja patjalla tai sohvalla möyriminen on ihanaa.  Kaikki "oikeat" tavarat kiinnostavat eli toisin sanoen kaikki paitsi lelut. Välillä tuntuu, että kotiin pitäisi kutsua joku viihdytyssirkuspartio keksimään jotain tosi kiinnostavaa ja uutta koko ajan. Yritetään keksiä joka päivälle jotain menoa vaunulenkin lisäksi, ettei kellään mene hermot ihan täysin. Käydään kylässä, puistossa, kuntosalilla, kaupoilla. Syksyllä sitten alkaa muskarit ja kerhot, joissa voi käydä. Kirjoista Isla ja Luka ovat tällä hetkellä innoissaan. Kuvia on kiva osoitella, samoin kuin kaikkea ympärillä näkyvää. "To, to, to, to" vaan kuuluu kun tohkeissaan osoittelevat kaikkea lampuista jääkaappimagneetteihin. Isla on sanonut muutaman kerran "äiti" ja Luka sanoo "äitä". Muitakin sanoja on tullut satunnaisesti toistona minun ja Kimin puheeseen.  Luka osaa kuljettaa palloa ja Isla tykkää harjata äitin tukkaa. Molemmista on tosi hauska syöttää äitiä tai isiä maissinaksuilla tai Talk-muruilla (tai suusta kaivetulla vettyneellä leivänpalalla, nam). 

Ruoka maistuu välillä todella hyvin, välillä menee vain pari lusikalllista. Nyt olemme pikkuhiljaa ruvenneet antamaan tyypeille samaa ruokaa kuin mitä itse syömme. Yritän antaa mahdollisimman usein vähäsuolaista kotiruokaa. Olen tehnyt keittoja kahteen kattilaan, taaperoitten sopasta jätän liemikuutiot pois ja laitan vain vähän suolaa. Sopasta riittää kätevästä pariksi päiväksi. Isla ja Luka juovat jo ihan tavallista rasvatonta maitoa, mutta pikkukorvikkeet ovat reissussa käteviä. Sormiruokana annan mm. leipää, hedelmän- ja vihannestenpaloja, Talk-muruja, välillä lämmintä ruokaakin kuten lihapullia tai munakasta. En kuitenkaan koko ajan jaksa jynssätä keittiön lattiaa ja kerätä tähteitä lattialta, joten tämä äippä kyllä syöttää lusikalla sapuskat suoraan taaperoiden suuhun, vaikka miten joku koulukunta suosittelisikin taaperoille pelkkää sormiruokailua. Onneksi en enää nykyään stressaa niin paljon miten kaikki "pitäisi" tehdä tai miten "täydellinen äiti" asiat tekisi. Luojan kiitos lopetin aikoja sitten somen vauvaryhmien keskustelujen lukemisen. Miten lasta ei pidä jättää liian aikaisin hoitoon, miten tärkeää imetys on kaksivuotiaaksi asti ynnä muuta. Monikkoryhmien keskusteluja luen ja osallistun niihin itsekin, mutta ne ovatkin hyvää vertaistukea. 


Meidän taaperit nukkuvat edelleen useimmiten kahdet päikkärit (max. tunti + tunti). Isla sinnittelee yleensä paljon pidempään hereillä kuin Luka, joten saattaa olla, että nukkuvat samaan aikaan vain puoli tuntia. Illalla uni tulee 22 mennessä, Isla sinnittelee usein silloinkin mahdollisimman pitkään hereillä. Parhaimmassa tapauksessa yhtäjaksoista unta riittää 7-8 asti aamulla. Välillä jompikumpi saattaa herätä aamuyöstä valvoskelemaan, mutta onneksi useimmiten ei. Yöt ovat sujuneet muutaman kuukauden ajan hyvin. Sitä ei vaan melkein uskalla sanoa ääneen, jos yhtäkkiä tilanne muuttukin. Ollaan kyllä vuoden aikana saatu ihan tarpeeksi kestää yöheräilyjä ja valvomista, että nyt on jo aikakin saada lepoa.



Olen kyllä niin onnellinen ja ylpeä Islasta ja Lukasta. Vaikka arki tuntuukin välillä tosi raskaalta, niin on se vaan niin hienoa olla äiti kahdelle. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Ulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti