Tahtoisin toivoa sinulle

Joitakin ajatuksiani äitiydestä. 

Uskomaton etuoikeus. Olla äiti kahdelle täydelliselle pienelle Jumalan luomalle ihneelle. Kaksi viatonta, täydellistä ihmisenalkua. Miten ihmeessä olen saanutkin jotain näin hyvää? En ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaisen lahjan taivaasta. 

Luopuminen. Luopuminen omista tarpeista, luopuminen monesta itselle niin tärkeästä asiasta. Sen hyväksyminen, että vartaloni näyttää erilaiselta raskauden jälkeen. 

Pakahduttava rakkaus. Miten omia lapsiaan voikin rakastaa näin paljon?

Pelottavan iso vastuu. Osaanko huolehtia heistä oikealla tavalla? Miten pystyn suojelemaan heitä vaaroilta ja kaikelta pahalta? Kaksi olentoa, jotka ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja täydellisen riippuvaisia huolenpidostani. Kaksi ihmeellistä pientä ihmistä, jotka luottavat siihen, että pidän heistä huolen. Miten onnistun kasvattamaan heidät niin, että heistä tulee hyvällä itsetunnolla varustettuja, rohkeita ja elämässä pärjääviä ihmisiä? Kun tuntuu, että omakin itseluottamus on välillä kateissa. 

Epätäydellisyys. Tiedän, etten ole pystynyt olemaan lähellekään täydellinen äiti, enkä pysty olemaan sitä tästä eteenpäinkään. Miten oppia olemaan armollinen itselleen?

Riitämättömyys. Olenko onnistunut tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvän alun elämälle? Entä miten onnistun tästä eteenpäin? Kun välillä tuntuu ettei osaa eikä jaksa. Kaksi itkevää vauvaa, minulla vain kaksi kättä. Miten saada varmuus siitä, että olen riittävän hyvä äiti?

Äitiyteen mahtuu niin paljon tunteita, joita on vaikea edes kunnolla pukea sanoiksi. Näissä Anna-Mari Kaskisen kauniissa runoissa on tavoitettu monia näitä tunnelmia ja tunteita. Kuvissa palataan lähes puolen vuoden takaisiin tunnelmiin, kun meidän kaksikko saapui maailmaan.

Pikkuinen lapsi näkee sen, 

mitä ei näe aikuinen. 

Silmiä lapsen ei mikään peitä.

Lapsi on nähnyt enkeleitä

suuressa Jumalan talossa

puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen, 

mitä ei tiedä aikuinen:

Taivas on aivan lähellä maata.

Sitä ei mikään estää saata. 

Ilo on tullut maailmaan. 

Lapsi sen kertoo katsellaan. 

Ojennat puoleeni hiljaa

kätesi hentoisen. 

Silmistä kuvastuu ilo, säteily odotuksen.

Kuinka voin koskaan olla 

kaiken sen arvoinen?

Kuinka voin ottaa vastaan 

katseesi luottamuksen?

Huomaatko, vauva hymyilee?

Huomaatko, valoa säteilee.

Sinutkin siihen peitetään, 

päällesi tähtiä heitetään.

Pikkuisen hymy on leveä.

Kohta on mielesi keveä.

Kohta jo hymyilet itsekin, 

ilon ja lohdun saat takaisin.

Lautasta kätesi haroo.

Suu on jo ammollaan.

Luottaen otat vastaan

sen mitä annetaan.

Tahtoisin sinulle antaa

parasta mitä on: 

ilon ja rohkeuden, 

sydämen ravinnon.

Suojelusenkeli saakoon

varjelle sinua, 

siunatkoon taivaan Isä

päivääsi jokaista.

Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää

Enkelin siipien havinaa

ja iloa onnea syvää.

Tahtoisin toivoa sinulle

mitä en itse voi antaa

saakoon rakkaus Jumalan

sinua sylissään kantaa.