Kuulumisia: Vauvat 1 kk

Heippa!

Meidän pienet vauvat ovat jo kuuden viikon ikäisiä! Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt. Kuluneeseen kuukauteen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Iloa, rakkautta, onnea, naurua, itkua, stressiä, epävarmuutta, huolta, väsymystä... Päivät hurahtavat hurjan nopeasti ja välillä pienet pitävät meidät niin kiireisenä, että edes suihkuun ei välillä ennätä. Saati kirjoittamaan blogia. Koska kaksoset ovat esikoisemme, on kaikki ollut uutta ja tämä kulunut kuukausi on todellakin ollut täysin uudenlaisen arjen opettelua. Nämä pienet antavat elämään niiiin valtavan paljon, mutta samalla vievät jaksamisen välillä äärirajoille. Kun mietin kuluneita viikkoja, tuntuu, että en enää kunnolla muista mitä milloinkin on tapahtunut. Univelka tekee olon välillä aika sumuiseksi. Arkeamme kuvaa hauskalla tavalla se, mitä sohvaltamme löytyy tällä hetkellä: rintapumppu, imetystyyny, neuvolasta saatu vauvanhoito-opas, tuttipullo, Vauva-lehti sekä mies, jolla on sylissään vauva ja yksi kissa...

Eka vaunulenkki <3

Episiotomiahaava oli ensimmäiset 2,5 viikkoa todella kipeä ja hankaloitti kaikkia tekemisiäni. Makuuasento oli ainoa asento, jossa oli siedettävä olla. En pystynyt kunnolla kävelemään ennen kuin noin kolmen viikon päästä synnytyksestä. Jouduin syömään jatkuvasti Buranaa ja Paratabsia, ja tuntui, ettei niistäkään ollut juuri apua. Jos yritin lähteä vaunulenkille, jouduin pian palaamaan itkien kotiin kivun takia. Nyt haavan tilanne on jo hyvä,  ja elämä on helpottunut huomattavasti.

Fiilikset on olleet aika herkät ja tippa on tullut linssiin lukemattomat kerrat vauvoja katsellessa. Usein tulee hetkiä, jolloin tajuan, kuinka etuoikeutettu olen, kun saan olla äiti kahdelle ihanalle pienelle ihmiselle ja kuinka paljon heitä rakastan. Harvalla on mahdollisuus tulla kerralla tuplaäidiksi. Koska mitään aikaisempaa kokemusta minulla ei vauvoista ole, olen välillä tuntenut oloni hyvinkin epävarmaksi. Yhtäkkiä minulla on valtava vastuu kahdesta pienestä ihmisestä, ja pelkään tekeväni jotain väärin. Myös tähän astinen imetystaipaleeni on ollut todella haastava. Vauvat syövätkin pääasiassa korviketta, mutta imetän molempia päivittäin. Imetyksestä sitten lisää toisella kertaa.

Pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen vauvamme saivat lempinimet Mutris ja Suippis (tai Suipponen). Tyttö eli Mutris sai lempinimensä, koska mutristelee jatkuvasti suutaan. Suippis sen sijaan suipistelee suutaan. Molemmilla nämä perusilmeet toistuvat sekä nukkuessa että hereillä ollessa. Ovat niin äärisuloisia, että äidin sydän sulaa. <3 Vauvamme ovat keskenään ihan erilaisia. Suippis on melko rauhallinen ja usein aika tyytyväinen vauva, Mutris sen sijaan on tosi temperamenttinen, vähän sellainen "kaikkimullehetinyt"-tyyppi. Vauvojen kasvua ja kehitystä on huikeaa seurata. Molemmat harjoittelevat jo hienosti pään kannattelemista vatsamakuulla ja kasvavat ihan silmissä (syövätkin kyllä valtavasti!).

Päivissä ei ole vielä mitään kunnon järjestystä tai rutiineja, eivätkä vauvat ole läheskään koko ajan samassa rytmissä. Välillä molemmat nukkuvat yhtä aikaa, välillä ihan eri aikoihin. Pienet nukkuvat päivisin monesti ihan lyhyitä pätkiä, mutta parhaimmillaan 2-3 tuntiakin putkeen. Ehdottomasti parhaiten pienet nukkuvat sylissä, turvakaukaloissa liikkuvassa autossa tai ulkona vaunulenkillä. Ainoa vain, että silloin on itse mahdoton levätä. Joten neuvoa "lepää silloin, kun vauva nukkuu" on melko vaikea noudattaa. Yöt ovat olleet vaihtelevia. Parhaimmillaan Mutris on vetänyt 6-7 tunnin unet putken tankattuaan sitä ennen ison satsin maitoa. Tämä on kyllä tainnut tapahtua vain kerran. Useimmiten kummatkin syövät vähintään kolmen tunnin välein päivin öin, mutta usein kyllä tuntuu, että syövät ihan koko ajan! Välillä puolet yöstä menee yrittäessä nukuttaa vauvoja (lähinnä Mutrista) uudelleen, ja se on ehkä raskainta tässä vauvanhoidossa...Olin aiemmin kuvitellut, että vauvat joko syövät, nukkuvat tai ovat hereillä, mutta nämä meidän pienet tuntuvat tekevän kaikkea pätkissä.

Nyt 1 kk neuvolassa Suippiksen paino oli 4252 g, pituus 56 cm ja hattumitta 37,4 cm. Painoa oli tullut siis yhteensä n. 1777 g kg ja pituutta peräti 8 cm! Pieni mies on kyllä pyöristynyt ja kasvanut silmissä ja näyttää ihan eri näköiseltä kuin vastasyntyneenä. Mutriksen paino oli 5030 g ja pituus 56,5 cm, hattumitta 39 cm. Painoa tullut siis yhteensä 1585 g ja pituutta 6,6 cm. Mutris oli pyöreäposkinen tyttö jo syntyessään, mutta on myös kasvanut silmissä ja tuntuu jo sylissä hurjan painavalta ja jäntevältä. Molemmat ovat terveitä ja virkeitä. Mutriksella todettiin Kättäriltä kotiutuessa vasemman lonkan luksaatio, mutta kahden viikon kuluttua Lastenklinikan kontrollissa lonkka oli täysin normaali eikä lastahoitoa tarvittu! :) Mutriksen kanssa olemme ehtineet lisäksi käydä kerran lääkärissä rähmivän silmän takia. Saimme siihen antibioottitipat eikä silmä enää juurikaan rähmi. Suippiksen ääni oli vähän käheä noin viikon ajan, mutta on jo palautunut.

Varmasti tämä kuukauden jatkunut hurja helle on osaltaan tehnyt vauvoistakin levottomia. Ennätyspitkä hellejakso alkoi, kun Mutris ja Suippis syntyivät. Molemmat ovat koko ajan sisällä vaippasiltaan, mutta ovat silti ihan nihkeitä. Täällä meidän asunnossamme on lähes koko ajan 30 astetta lämmintä, huh... Onneksi helteiden pitäisi pian hellittää, ja ehkä pienentkin alkavat nukkua paremmin ja päiviin tulee hieman enemmän järjestystä. Olemme kuitenkin päässeet hieman nauttimaan kesästäkin ja olemme jo tehneet reissuja mm. mökille.

Lähipiirimme on tukenut meitä todella upeasti. Ei voi muuta kuin olla onnellinen, että on niin hyvä tukiverkosto ympärillä. Olemme saaneet monta kertaa hoitoapua ja mahdollisuuden itse levätä. Olemme saaneet tuliaisiksi mm. ihania lahjoja pienille ja itsetehtyä kotiruokaa sekä mansikoita pakastettavaksi. Valmiit ateriat ovat helpottaneet monen montaa arkipäivää.

Mutris nukahti juuri parin tunnin nukuttamisen jälkeen, Suippis taitaa pikkuhiljaa jo heräillä. Tällaista tämä meidän arki on tällä hetkellä. Ensi kertaan!

<3: Ulla
'