perjantai 27. maaliskuuta 2015

Väsyneitä kuulumisia (Isla ja Luka kohta 9 kk)

Heippa,

taas on vierähtänyt pari viikkoa, etten ole kirjoitellut. En ole ehtinyt tai jaksanut. Meillä aamut alkavat klo 6-7, ja illalla nukkumatti saapuu yleensä klo 21. Siinä on siis sellaiset 15 tuntia, josta vauvat nukkuvat yhteensä 2-3 tuntia päikkäreitä. Tuntuu, että päikkäriaika menee pakollisiin kotitöihin enkä oikein osaa vaan olla ja nauttia hiljaisuudesta. Jos kotitöiden jälkeen aikaa jääkin, niin käytän sen johinkin aika turhaan kuten Facebok-kirppisten selailuun. Vauvojen hereilläoloaika on siis yhteensä noin 12 tuntia, josta suurimman osan vietän vauvojen kanssa yksin. Päivät tuntuvat tosi pitkiltä. Iltaisin olen totaalisen poikki. Kitinäkiintiö on niin täynnä kuin olla voi. Päivät menevät pitkälti niin, että kuljen vauvojen perässä ja nostelen pois kielletyistä paikoista. Molemmat haluavat koko ajan tutkia kämppää, koko ajan jommalla kummalla on menossa joku projekti, esim. kaapin tyhjennys, sanomalehden repiminen kappaleiksi, tai pyykkien vetäminen pyykkitelineestä alas. Vauvalelut eivät enää liiemmin kiinnosta. Välillä leikitään kaikki yhdessä. Nyt suosiossa on piiloleikki, menen osittain vilttien alle piiloon ja vauvat kaivavat minut esiin. Sitten kaikkia naurattaa. Sekä Isla että Luka rakastavat laululeikkejä, esim. Körö körö kirkkoon lauletaan vaikka kuinka monta kertaa päivän aikana. Sitten vaihdetaan vaipat, syödään, mennään unille, herätään, vaihdetaan vaipat, taas syödään...


Tänään oli sellainen päivä, etten edes jaksanut poistua kotoa, ja päivä tuntui sen takia entistä pidemmältä ja raskaammalta. Yleensä sentään käydään edes vaunulenkillä tai lähiprismassa. Muskarissa käydään kerran viikossa, kerhossakin silloin tällöin. Kaksi kertaa viikossa on mun salitreenit, kun kotipalvelun hoitaja tulee hoitamaan vauvoja. Kotiin on aina ihana saada kyläilijöitä ja mennä itsekin vauvojen kanssa kylään, vaikka lähtemisessä onkin oma hommansa. Tällä viikolla ollaan parina päivänä nähty kavereita, mikä on ollut tosi piristävää.


Yöt sujuvat vaihtelevasti. Välillä selvitään jopa vaan yhdellä tai kahdella herätyksellä, jotka on joko tutin laittoja Islalle tai Lukan rauhoittelua ja sylittelyä, kun pieni mies herää jostain syystä itkemään. Välillä niitä tutin laittoja ja rauhottelemisia on ainakin viisi, ja silloin unet jäävät kyllä tosi rikkonaisiksi. Välillä Luka rauhoittuu hyvin takaisin omaan pinnikseen nukkumaan, välillä ei. Viime yönä otin Lukan taas viereen ja onneksi minimies nukahti siihen aika nopeasti. Taitaa olla taas hampaita tulossa. Onneksi sellaiset 1-2 tunnin yöhuudot ja jatkuvat heräilyt ovat Lukalla kuitenkin vähentyneet. Vaikka yöllä olisi kukuttu miten paljon, aamulla molemmat vauvat ovat hereillä viimeistään siinä seiskan aikaan, eivätkä todellakaan suostu löhöilemään vieressä... Tai jos Isla nukkuisikin välillä pidempään, niin neiti on herätettävä silloin kun Lukakin herää. Ettei rytmit mene heti aamusta pipariksi. Aamuisin on sellainen olo, että voisi maksaa vaikka mitä, jos saisi vielä nukahtaa. Mutta ei auta, noustava on.

Islan ja Lukan yhteisestä päivärytmistä on pidettävä kynsin hampain kiinni. Esimerkiksi pari päivää sitten kävin illalla vaunulenkillä, ja Luka nukahti reilu vartiksi vaunuihin. No, ilta oli sitten yhtä huutoa klo 22.30 asti. Ylipäätään vauvojen päikkäriaikojen ulkopuolella ei paljon kannata vaunuilemaan lähteä, koska nukahtavat yleensä aina mukavan hytkyttävään kyytiin. Lähiprismareissusta saatetaan selvitä nukahtamatta, jos laitan vauvat rattaissa istuma-asentoon ja ollaan suht nopeita. Monet eivät varmaan ymmärrä, miten tarkasti rytmeistä on pidettävä kiinni, mutta ainakin muut kaksosten äidit todennäköisesti ymmärtävät ;)


Iskän tukemana Isla otti jo muutaman askeleen taaperokärryn kanssa

Arjen raskaudesta huolimatta päiviin mahtuu paljon ihania ja iloisia hetkiä. Islan ja Lukan keskinäinen yhteys on jotain niin ihmeellisen kaunista. Molemmat nauravat toisilleen ja yhteisiä projekteja on paljon. Molemmat ovat niin omanlaisensa persoonat, monissa asioissa täysin erilaisia. On meillä kyllä niin rakkaat ja ihanat vauvat.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ulla

9 kommenttia:

  1. Hyvin sä vedät, varmasti! Tsemppiä, tuplasti työtä mutta voin kuvitella että heitä on varmasti ihana seurata aina kun tekemiseltä ja työntouhun ohessa on mahdollista.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän täysin tämän kirjoituksesi!
    Meillä valitettavasti huonot yöunet jatkuu ja jatkuu. Eilen ei käytännössä nukuttu päivällä kuin noin puolitoista tuntia ja illalla vartin tirsat ja luulis että yöllä väsyttää ... mutta ehei. Vuorotellen saa vieläkin nostella syömään, hyssytellä tai laittaa tuttia. Melkein pakko ottaa vauva pois sängystään jos alkaa huuto, ettei toinen herää. Eilen olin yksin illan ja alkuyön, kun mies ei ollut kotona ja voin sanoa, että helppoo ei ollut. Toinen heräs ja sitten toinenkin. Yhdentoista maissa illalla mulla oli vielä toinen sitterissa edessäni (heiluttelin sitteriä jalalla) ja toinen sylissä heijauksessa - itse istuin sohvalla. Jep.
    Ja tämä kaikki vain siksi, että toinen rupesi itkemään ja sitten toinenkin heräs ... ja aamu oli alkanut ennen seiskaa. Joten hermo meinas totaallisesti mennä. Olenkin tästä lähtemässä "tuulettumaan" Jumboon ja jätän tämän paletin miehelle ;D

    Mä taas kun käyn pakollisella vaunulenkillä koska koira on käytettävä ulkona, kävelen sen tunnin puolitoista. Ihanaa. Mutta nyt vauvat alkaneet heräillä kesken lenkin itkeskelemään ja sekin stressaa. Ennen myös jätin vaunut ulos kun tulin kotiin ja mulle jäi reilu tunti tai jopa kaksi omaa aikaa levätä ja tehdä kotitöitä. Nyt se on niin, että kun tulen pihaan ja viritän itkuhälyttimet toinen herää aina tai kuten eilen, molemmat. Että jee.

    En tajua, miksi nämä kaksi einaria eivät vaan nuku kunnolla? Ja pian tulee 7kk yösyötöt pitäs olla jo mennyttä aikaa, mutta ei kyllä ... huh. Vinski veti yöllä kaksi isoa tuttipullollista maitoa. En voi iltapalaksi tuutata enempää puuroa ja maitoa, koska mä annan niille jo nyt niin paljon kun napa vetää. Ei vaikutusta yöuniin. Jos menevät nukkumaan kahdeksalta jo yhdeksältä toinen alkaa itkemään ja siitä tunnin välein varmaan vuorotellen.

    Yhden vauvan kanssa yöheräilyt on rankkoja ja voivat viedä jopa äidiltä mielenterveyden mutta entäs kahden ;D Voi pyhä Sylvi! Ja kun on vielä teini täällä, jonka kanssa saa vääntää kaikesta ja keskimmäinen - jota piti eilen vauvojen kans viedä synttäreille vesisateessa jne. on tätä tohinaa täällä ihan riittävästi.

    Ihana että jaksat käydä salilla kaksi kertaa vkossa. Mä käyn kerran uimassa ja kaksi kertaa viikossa jumpassa. Se on mahtavaa. saa energiaa! Vaikka onkin aina kauhee kiire takaisin kotiin ;)

    Tsemppiä meille ja anteeksi kun vuodatin. Ihana tuo eka kuva <3 :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun vuodatit <3 Se helpottaa aina, kun kuulee, että muillakin on rankkaa! Me alettiin 8 kk iässä kokeilla, rauhoittuisko Luka yöllä vesipulloon. Silloin se autto, ja yösyötöistä päästiin. Sen jälkeen Lukalla on ollut edelleen vaihtelevasti tota valvoskelua öisin, mut onneks yösyöttöihin ei oo silti tarvinnu palata... Meilläkin Luka veti vielä joskus 7 kk iässä joskus puol litraa maitoa öisin! Se on niin rankaa, jos yöllä joutuu paljon heräämään ja valvomaan ja sit tyypit ei nuku edes kunnon päikkäreitä! :/ Kahen kans meininki on kyllä välillä ihan uskomatonta. Ja vauvojen nukuttaminen yksin on täyttä tuskaa.

      Ihana että säkin jaksat käydä jumpalla ja uimassa! Siitä todellaki saa energiaa :) Mäkin just tulin salilta ku kotipalvelun hoitaja oli hoitamas vauvoja. Hurjasti tsemppiä ja jaksamista teille! Toivotaan ja uskotaan että pian helpottaa! (Meilläkin on nyt nukuttu 3 yötä ilman heräämisiä, ihmeellistä!!)

      Poista
  3. Paljon tsemppiä sinne! :-) Tosi suloisia kummatkin pienet!

    VastaaPoista
  4. Heippa!
    Eksyin blogiisi sattumalta ja vitsi sentään, kuinka paljon tekstisi ja etenkin kuvasi nostivat takaumia mieleeni! Ahmin tekstin toisensa perään ja huokailin hölmönä "niinpä-totta-niiiiintotta-eivoiollatotta"! :) Meillä on myös kaksoset, tytöt, pian jo viisi vuotta täyttävät. Miten ihanaa ja antoisaa kaksosarki onkaan, mutta miten väsynyt ja epätoivoinenkin sitä on välillä ollut (ja välillä edelleenkin on) kun kaksi lasta on tismalleen samassa kehitysvaiheessa tismalleen samaan aikaan. Ja kaikki se rytmittäminen, asioiden hoitaminen tietyin hyväksi havaituin rutiinein, jatkuvasti skarppina oleminen ja mahdollsimman pitkälle ennakoiminen... tuttua. <3 Ihanaa lukea että osaat ottaa omaa aikaa ja että saatte kotiapua. Mä olin niin tyhmä (ehkä pikemminkin ymmärtämätön?) etten tajunnut omaa väsymystäni ajoissa, en oikein osannut edes kaivata eroon vauvoista, ja sitten olinkin aivan totaalisen tiltissä ja uupunut. Enkä siltikään osannut pyytää apua. Mies teki vaativaa työtä ja oli melko paljon reissussakin. Molemmat nukkuivat huonosti, toisella maitoallergia, toinen muuten vaan kukkui yöt. Pahimmillaan herätyksiä oli 15+ yössä. Päivisinkään unien pituudet eivät hurraita nostattaneet, ja sama juttu meillä, toinen kun heräsi, herätti se vaunuissa nukkuvan kaverinsakin. Unikouluun päästiin kodin ulkopuolelle 8kk iässä ja onneksi otettiin paikka vastaan, sillä paljon hyviä oppeja saatiin tulevaisuuttakin ajatellen. Vasta nyt, yli 4 v myöhemminkin, ne samat opit ovat viimein käyneet tarpeettomiksi (JES!!). Nyt jo vähän naurattaa, mutta ei niinä pitkinä iltoina ja öinä kun lastenhuoneessa on ravattu - meillä nimittäin alettiin nukkua täysiä öitä vasta kun tytöt olivat 4,5v. Minkäs teet, jos lapsi ei nuku niin sitten se ei nuku. Ja kaikkea, aivan kaikkea, kyllä kokeiltiin. :) Se oli muuten aivan voittajafiilis kun jossain vaiheessa (tytöt olivat ehkä 3- 3,5 v) huomasin, ettei silmiäni enää kirvellyt väsymyksestä kun laitoin ne päiväsaikaan hetkeksi kiinni! :))
    Tsemppiä kaksosarkeen, jossain vaiheessa varmasti helpottaa! Tai ehkä se helpottuminen on väärä sana - toiset asiat keventyvät ja tilalle tulee uusia asioita joiden kanssa elellä. Kuten nyt vaikka 2 x 5v uhma, johon meinaa todellakin mennä järki! :D Onneksi ovat muuten niin ihania, suloisia ja reippaita neitokaisia. <3 Jään blogiisi kuulolle. :)
    - Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Annukka! Ihana kun kommentoit, ja tervetuloa seuraamaan! <3 Toi on aivan totta, että välillä on ihan epätoivoinenkin olo vaikka arki onkin niin antoisaa kahden niin vilpittömän ja ihanan vauvan kanssa. Mä oon ollut aivan uupunut välillä vaikka apua on koko ajan jonkin verran saatukin. Teidän yövalvomiset kuulostaa tosi rankalta ja hurjan pitkään jouduitte niitä kestämään. Hienoa, että pääsitte unikouluun ja siitä oli apua! Ihanasti sanottu tuo, miten hienoa oli, kun silmiä ei enää kirvellyt väsymyksestä. Juuri tänään mietin kun silmät tuntuivat kipeältä väsymyksestä että milloinkohan tästä väsymyksestä toipuu. Varmasti jonain päivänä. Kiitos rohkaisun sanoista! En osaa edes kuvitella mitä tämä on sitten kun tyypit ovat uhmaiässä :D

      Poista