Arjen suunnittelua ja kuulumisia (Isla ja Luka 4,5 kk)

Heippa! 

Viimeiset kuukaudet ovat olleet epäilyksettä tähänastisen elämäni rankimmat. Ensimmäisten kuukausien yövalvominen vauvojen epäsäännöllisen rytmin vuoksi vaihtui jossain vaiheessa pahaan unettomuuteen, ja nukkuminen oli parin kuukauden aikana olematonta silloinkin kun vauvat nukkuivat. Välillä valvoin koko yön, välillä nukahdin aamulla hetkeksi. Päivät olivat selviytymistä ja voin pohjattoman väsymyksen vuoksi huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Valtava univelka ja uupumus tekee olon kaameaksi. Öisin kaikki huolet ja murheet, kuten syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet saivat kohtuuttomat mittasuhteet. Ja tietenkin itse unettomuus ahdisti valtavasti... Jotenkin ihmeellisesti jaksoin kuitenkin yksin päivät hoitaa vauvat. En tiedä missä olisin ilman Taivaan Isän apua ja läheisten tukea. En toivo samanlaista koettelemusta kellekään ja toivon, etten enää koskaan joudu kokemaan vastaavaa. Nyt kaikki on paljon paremmin. Olen jo muutaman viikon ajan nukkunut hyvin öisin silloin, kun vauvatkin nukkuvat. Toki illalla tarvitsen omaa aikaa sen jälkeen, kun vauvat ovat menneet nnukkumaan, mutta onneksi pienet ovat usein jo kahdeksaan mennessä unten mailla.

Nyt kun omat voimavarani ovat pikkuhiljaa palautuneet, on voimia riittänyt kämpän sisustamiseen, parempaan yhteydenpitoon ystäviin ja jopa uusiin ihmisiin tutustumiseen. Nautin ihan uudella tavalla vauvojen kanssa olemisesta. Rukoukset on kuultu ja niihin on vastattu! Odotan innolla, mitä kaikkea hyvää tuleva vuosi 25-vuotiaana tuo tullessaan (Sunnuntaina tuli neljännesvuosisata täyteen). Olemme vihdoin tajunneet, että arkea kannattaa vähän paremmin suunnitella, jotta asiat sujuisivat jouhevammin. Pidimme sunnuntaina ensimmäisen "viikkopalaverin", eli suunnittelimme mm. tulevan viikon ruuat ja liikunnat. Kauppapäiviksi sovittiin maanantai ja perjantai, jolloin Kimi käy kaupassa ennen töihin menoa. Ettei kotiin tulo illalla enää sen takia venähdä (kahden vauvan nukutus yksin on välillä aika haastavaa) ja ettei enää tarvitse aamulla havahtua siihen, että kappas, korvike on loppumassa eikä jääkaapissa ole mitään muutakaan syötävää. Pyrimme myös sopimaan ennakkoon ajankohdat, jolloin kummallakin on mahdollisuus lähteä lenkille tai salille. Muuten liikunta jää, ei muka ole aikaa... Mahdollisuus liikunnalle on joko aamulla ennen Kimin töihin lähtöä tai illalla vauvojen mentyä nukkumaan. Olen alkanut myös käymään kerran viikossa kirkon vauvakerhossa. Kaikki menot ja kyläilyt ynnä muut merkataan kalenteriin, jotta mikään tärkeä juttu ei unohdu ja viikon ohjelman pystyy hahmottamaan paremmin. Kerran viikossa käy kotipalvelun hoitaja hoitamassa vauvoja kolme tuntia, jolloin saan kaivattua omaa aikaa ja breikin vauva-arjen pyörittämisestä.

Arjen suunnittelua!

Isla ja Luka kasvavat kohisten, Pienet ovat reilu 4,5 kuukauden ikäisiä. Ensimmmäisen kerran molemmat kääntyivät kunnolla selältä mahalleen noin 4 kuukauden iässä. Nyt molemmat kääntyilevät mahalleen ihan jatkuvasti, mutta turhautuvat kyllä nopeasti, koska eivät pääse vielä eteenpäin (halu olisi kova!) Isla löysi reilu viikko sitten varpaansa ja ne menevät ihan kohta suuhun. Molemmat tarttuvat hienosti kahdella kädellä esineisiin ja pitelevät niitä itse. Päivissä on jo aika hyvä rytmi ja pienet ovat nukkuneet yönsä varmaan jo kuukauden ajan pääsääntöisesti tosi hyvin. Iltaisin uni tulee 20 mennessä ja molemmat heräävät useimmiten kerran yössä syömään, noin kello 1-5 välillä. Usein molemmat yhtäaikaa, välillä eri aikaan. Esimerkiksi viime yönä Suipponen heräsi yhdeltä syömään, ja Mutris vasta viideltä. Yleensä nukahtavat hyvin syötön jälkeen, välillä jäävät ähisemään ja valvoskelemaan. Aamulla pinniksissä ollaan hereillä virkeinä kello 7-8. Parhaimmillaan siis 12 tunnin unet yhdellä syötöllä, vau!

Aamulla ensimmäisilla päikkäreille käydään kellon 10-11 välillä, nukkuvat 1-3 tuntia vaunuissa parvekkeella. Seuraavat päikkärit on sitten joskus iltapäivällä riippuen miten pitkään nukkuivat ekoilla päikkäreillä. Olen käynyt vaunulenkillä yleensä toisten päikkäreiden aikaan, mutta silloin alkaa jo hämärtää (voihan kaamos!) ja se on vähän ankeaa. Tänään kävin vaunuilemassa heti aamupäivästä, kun vauvat nukkuivat, ja luulenpa, että otan sen tavaksi jatkossakin. Olen huomannut, että vauvojen rytmi menee tosi helposti sekaisin, jos ollaan vaikkapa kylässä. Aina pitäisi olla vaunut mukana ja ulkonanukuttamismahdollisuus, koska vauvat eivät juurikaan suostu nukkumaan sisällä päivisin. Ja jos Isla ja Luka eivät nuku kunnollisia päikkäreitä, niin molemmat ovat sitten illalla ihan yliväsyneitä ja kiukkuisia... Ja nukahtaminen yhtä taistelua.

4 kk neuvolassa Isla painoi 7980 g, pituus oli 68,4 ja hattumitta 43 cm. Luka painoi 7725 g, pituus oli 65,5 ja hattumitta 42,5. Painoero on siis hienosti tasoittunut, Suipponen on ottanut Mutriksen kiinni! Painoero on enää n. 250 g, syntyessä painoeroa oli kilon verran! Saas nähdä kuinka paljon murut ovat taas kasvaneet, kun koittaa 5 kk neuvola. Osittaisimetys tuli tiensä päähän pari viikkoa sitten, mikä on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta helpotus. Kiinteistä ollaan maisteltu luumua, ja ilmeet ovat kyllä olleet näkemisen arvoiset! Pikkuhiljaa voisi ruveta kokeilemaan muitakin kiinteitä. Tässä vielä tuoreita kuvia vauvoista, että kaikki varmasti saavat söpöysyliannostuksen ;)

<3: Ulla

Sisko ja sen veli <3

                 

Päivä vauvojen kanssa

Heippa!

Tällainen päivä meillä oli tänään. Vauvoilla siis ikää 4 kk plus viisi päivää. Tänään oli kyllä aika hyvä päivä, ja tuntui, että päivässä oli selkeä rytmi. Välillä on sitten niitäkin päiviä, että missään ei ole mitään logiikkaa ja "rytmi" on ihan mitä sattuu. Kuvat parina eri päivänä otettuja :)

Klo 7.00 Pinnasängyistä kuuluu ähinää, molemmat heräilevät. Edellisenä iltana saimme  vauvat nukkumaan omiin pinnasänkyihinsä jo klo 19 maissa, ilman sen ihmeempää nukuttamista tai iltahepuleita. 12 tunnin unet siis takana, yhdellä syötöllä! Hyvä ja helppo yö siis, ihanaa. Tämä tuplamammakin on päässyt taas ihan hyvin nukkumisen makuun. Miten ihanaa onkaan nukkua! Viime aikoina yöt ovat onneksi menneet niin, että babyt ovat heränneet vain kerran syömään (välillä kyllä heräilevät muuten vaan itkeskelemään yön aikana...). Vieläpä usein itsestään samaan aikaan, muussa tapauksessa toinen on herätetty. Otamme molemmat hetkeksi omaan sänkyymme köllöttelemään pusuteltaviksi ja haliteltaviksi.

*Ähinää*

Toinen sukka makkaralla ja toinen ties missä!

Klo 7.45 Molemmat syövät. Perussatsi 180 ml pullosta.

Klo 8-10 Sylitellään, touhuillaan lattialla, jumppailua vatsallaan ja selällään. Mutris kääntyy ainakin 10 kertaa selältä vatsalleen! Äiti ja iskä syövät aamupalaa ja pienet potkuttelevat sittereissä ja katselevat meitä tyytyväisinä. Emme kyllä millään pärjäisi ilman Babybjörnin sittereitä!

Klo 10 Väsy iskee. Syötän molemmat ennen unille menoa, jotta uni maistuisi mahdollisimman pitkään. Nallepuvut päälle ja partsille nukkumaan! Luka nukahtaa jo pukiessa, ja Islakin rauhoittuu heti kun pääsee nuuhkimaan viileää ulkoilmaa. Äidin vapaahetki koittaa! Pakollisten kotitöiden lisäksi ehtii joskus tehdä jotain oikeasti rentoakin, kuten lukea lehteä tai kirjoittaa blogia.

Vaaleanpunainen nalle

Unille!

Vaaleansininen nalle

Klo 12 Molemmat nallet heräävät unilta!

12-13.30 Pappa ja kummitäti käyvät kylässä. Seurustelua, sylittelyä yms.

13.30-14 Molemmat syövät.

14.30 Vaunuihin unille.

15-16.30 Vaunulenkki raikkaassa syysilmassa. Molemmat nukkuvat osan ajasta, yhdessä vaiheessa molemmat kitisevät yhtäaikaa, ja tuttia saa laittaa molemmille ainakin viisi kertaa. 

Kaksi nukkuvaa nallea

Kivat vaunuilumaastot :)

16.30-17.30 Äitiä laiskottaa, katsellaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia ja lauleskellaan, lattialla taas vähän jumppaillaan yms.

17.30-18 Molemmat syövät.

18.30-19 Levotonta meininkiä, väsy alkaa painaa. Onneksi Kimi tulee kotiin auttamaan nukuttamisessa. 

Iltasyötön jälkeen Suipponen rauhoittuu nukkumaan muutaman tutin laiton jälkeen, Mutris nukahtaa syliin ja jatkaa unia pinnasängyssä. 

Klo 20 mennessä molemmat nukkumassa! Hyvää yötä! 

(Nyt klo 23 maissa kun olen julkaisemassa tätä, Luka herää. Vaippa on falskannut... Isla herää Lukan itkuun... Vaatteiden- ja vaipanvaihdon, sekä sylissä heijaamisen jälkeen näyttäisi, että molemmat rauhoittuvat uudelleen nukkumaan...)

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat melkein 4 kk

Heippa!

Edelliset vauvakuulumiset on kirjoitettu 1,5 kuukautta sitten, joten tässä vähän sen jälkeisiä kuulumisia. Tämä tuplaäippä on ollut viime aikoina uneton ja tosi väsynyt, mutta läheisten tuella ja Taivaan Isän avulla olen jaksanut. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Lisää omia kuulumisiani sitten toisella kertaa, ettei tästä tule ihan hehtaaripostaus.

Ristiäisiä vietettiin vajaa kuukausi sitten ja aarteemme saivat kasteessa nimet Isla ja Luka. <3 Kastetilaisuus vietettiin läheisellä kirkolla ja läsnä olivat vain molempien perheet ja kummit. Tilaisuus oli oikein kaunis ja mukava. Edelleen kuitenkin kutsumme murujamme paljon myös lempinimillä Mutris ja Suippis/Suipponen :D

Vauvojen 3 kk neuvolassa Suippiksen paino oli 6975 g, pituus 63,8 cm ja päänymärys 41,5 cm. Mutriksen paino oli 7475 g, pituus 65,4 cm ja päänympärys 42,4 cm. Molemmat kasvavat yläkäyrillä. Molemmat näyttivät neuvolan terkkarille hienon päänkannatuksen vatsallaan kyynärnojassa, ja ottivat painoa jaloilleen ja veivät käsiä suuhun. Molemmat jokelsivat runsaasti ja hymyilivät. Hienosti kasvaneet ja kehittyneet siis! Muutaman päivän päästä onkin sitten jo 4 kk neuvola ja lääkärintarkastus.

Nyt vajaa kuukaudessa kasvua ja kehitystä on tullut taas huimasti. Vaatteista käytössä on jo koot 68-70, monet ihanuudet ovat jääneet auttamatta pieniksi. Kohta on jo yksi äitiyspakkauksen pahvilaatikko täynnä pieniä vaatteita, jotka ajattelin säästää (jospa meille siunaantuu lisää lapsia tai sitten muiden pienokaisille käyttöön...). Molemmat vauvat viihtyvät jo hieman pidempiä aikoja vatsallaan lattialla, ja hieman avustettuna (eli jos laittaa omat kädet vauvan jalkapohjia vasten) saattavat ponnistaa vähän matkaa eteenpäinkin. Molemmat tarttuvat kaksin käsin esineisiin, esim. helistimeen tai pehmokirjaan. Kaikki viedään myös suuhun, molemmat imeskelevät nyrkkejään paljon. Suipponen on varsinainen ilopilleri ja hymypoika, vähän väliä ihana hampaaton hymy korvissa! Suippis myös hekottelee ääneen monesti päivän aikana, ekat naurut tulivat ehkä n. 3 kk iässä. Mutris on myös viime viikkoina ruvennut välillä nauramaan ääneen. Vauvan nauru on ehkä maailman ihanin ääni. <3 Vauvat ovat myös ainakin reilu kuukauden ajan jo jutelleet toisilleenkin, jos sattuu olemaan hyvä hetki. Molemmat myös kääntyilevät paljon selältä kyljelleen, ovatpa molemmat päätyneet pari kertaa ihan vatsalleen asti (käsi on kyllä vielä jäänyt alle) :D Pinnasängyissä pyörivät kuin väkkärät. Aamulla saattaa sängyssä hymyillä täysin 90 astetta poikittain kääntynyt vauva, joka on potkinut päältään peiton, sukat ja joskus housutkin! Melkoisen hauska näky :D

Tilanteet muuttuvat ja elävät koko ajan. Muun muassa vauvojen nukkumiseen liittyvät jutut. Pikkuhiljaa päiviin on alkanut tulla jonkinlaista rytmiä, noin 3 kuukauden iästä alkaen. Vauvat ovat myös automaattisesti aikalailla samassa rytmissä päivin ja öin. Vauvat heräilevät yleensä aamulla viimeistään kahdeksalta. Välillä mahavaivat ovat valvottaneet Suippista ja yö on ollut jatkuvaa kitinää. Välillä vauvat nukahtavat pinniksiin ilman sen kummempaa hytkyttelyä tai nukuttelua, yleensä klo 21 mennessä. Toisinaan nukahtaminen on melkoista taistelua, ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen, että alkuaikoina saatiin vauvat unille joskus klo 2 yöllä. Useimmiten ovat heränneet kerran yössä syömään, mutta onpa moni yö mennyt niinkin, että molemmat ovat nukkuneet täydet yöunet eli 7-9 tuntia. Alkuyöstä saa useimmiten laittaa jommallekummalle tai molemmille tuttia muutaman kerran, Välillä molemmat ovat aamuyöstä täysin virkeinä pinniksissä eivätkä millään nukahtaisi uudelleen. Usein varsinkin Mutrista saa keskellä yötä nukutella viereen. Siirsimme vauvat muutama viikko sitten omiin pinniksiin, etteivät enää päse potkimaan ja herättämään toisiaan. Makkarimme onkin nyt täynnä sänkyjä.

Aamupäivisin klo 11-12 maissa vauvat menevät yleensä vaunuissa päiväunille parvekkeelle n. 2-3 tunniksi. Välillä tuttia joutuu laittamaan monta kertaa suuhun, välillä ei ollenkaan. Viileiden ilmojen myötä päiväunien nukkuminen on parantunut huimasti. Mutris on nukkunut kerran ennätyspitkät 5 tunnin päikkärit partsilla! Iltapäivisin olen yleensä käynyt ainakin tunnin mittaisella vaunulenkillä. Onneksi Mutris viihtyy nykyään vaunuissa, ehkä sekin on viileiden ilmojen ansiota. Kantoliinassa en ole viime aikoina kovin paljoa kumpaakaan enää kannellut. Tuntuu, että ovat jo niin isojakin, että liinailu on sen takia vähän haastavampaa. Minulla on toistaiseksi vain trikooliina ja osaan vain perussidonnan, kietaisuristi II:n.

Suipponen on kärsinyt umetuksesta ainakin kuukaden ajan (en muista tarkkaan?). Pahimmillaan Suippiksella oli 3-4 päivän kakkausväli ja pökäleet olivat kivikovia ja niiden ponnistaminen tuotti tuskaa. Alkuun annoin Suipposelle joka päivä maidon seassa mallasuutetta, josta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Noin viikko sitten vaihdettiin Levolaciin, jolla vatsa on toiminut melko hyvin lähes päivittäin. Levolac pitää vaan muistaa antaa joka päivä.

3 kk ikäiset murut

Jostain syystä vauvat ovat päättäneet lopettaa imemisen rinnasta. Suippis on käytännössä jo lopettanut kokonaan, eikä Mutriskaan enää juuri malta imeä. Maidon määrä on enää vähäinen. Voi olla, että kaikki stressi ja valvominen vaikutti maidon määrään, ja se sai vauvat hermostumaan. Korvikemäärät ovat nyt kasvaneet, kerralla menee useimmiten 180 ml. Päivisin syöttövälit ovat 3-4 tuntia. Voi olla, että osittasimetys on kohta tullut tiensä päähän. Se tuntuu toki haikealta, mutta onhan lähes neljän kuukauden osittaisimetyskin ihan hyvä saavutus. :)

<3: Ulla

Kantoliinarakkaus

Heippa rakkaat lukijat!

Niin se aika vaan menee, että huomaa kirjoittaneensa edellisen postauksen 1,5 kuukautta sitten :( Voimavarat (ja aika) ovat olleet viime aikoina vähissä. Vauvat täyttävät alle viikon päästä 4 kuukautta, ja kuulumisia tulossa piakkoin. Tässä sitä ennen kantovälinepostaus, jonka kuvat on otettu 7.9, kauniina ja lämpöisenä syyskuun iltana. Kannoin tuohon aikaan vauvoja todella paljon liinassa, ja se oli kyllä monissa tilanteissa arjen pelastus! (mm. silloin, kun Mutris ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan tai ei suostunut muualle päiväunille...) 

Meiltä löytyy kaksi Manduca-kantoreppua ja kaksi trikooliinaa (Tricot Slen ja Mam), kaikki ostettu käytettynä. Itse käytin alkuaikoina paljon Manducaa, mutta kun "löysin" kantoliinan, rakastuin siihen. Se oli niin pehmeä ja mukava, ja perussidonnan (kietaisuristi2) oppi muutamalla harjoittelukerralla. Monet kauppareissut sujuivat niin, että Kimi kantoi toista vauvaa Manducassa ja itse kannoin toista vauvaa liinassa. 

Nyt vauvat alkavat olla jo niin isoja, että trikooliinassa kantaminen alkaa tuntua nopeasti selässä. Tuntuu myös, että vauvat jäävät liinassa liian ylös. Kantaminen on vähentynyt myös sen takia, että vauvat viihtyvät ja nukkuvat nykyään niin hyvin vaunuissa. Toisinaan edelleen kotona otan jommankumman liinaan, ja joskus se on paras keino saada vauva rauhoittumaan. Olen käyttänyt Manducaa viimeksi joskus elokuussa, ja silloinkin olin vähän epävarma sen säädöistä. Nyt pitäisi vaan saada säädöt kohdalleen opetella käyttämään sitä uudelleen :)

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat 2,5 kk

Heippa!

Luonnoskansiossa oli jemmassa tällainen postaus. Eilen vauvat täyttivät tasan 3 kuukautta, ja moni asia on jo toisin kuin tätä postausta kirjoittaessa pari viikkoa  sitten. Tässä kuitenkin vähän myöhässä tämä postaus, joka täydentyy varmaan vielä myöhemmin kuvilla, kunhan ehdin siirtää kuvia koneella ja vähän järjestellä niitä.

Eli vauvojen 2,5 kk kuulumisia:

Meidän pienokaiset eivät ole ihan pieniä enää. Viimeksi 2 kk neuvolassa Mutriksen paino oli 6600 g, pituus 60,8 cm ja päänympärys 41,4 cm. Mutris on siis jo lähes tuplannut syntymäpainonsa! Suipponen on kuronut hienosti painoeroa kiinni. Suippiksen paino oli 6055 g, pituus 61,2 cm ja päänympärys 40,4 cm. Suipponen on yli tuplannut syntymäpainonsa. Molemmat ovat jänteviä ja eloisia ja kannattelevat jo päätä hienosti. Mutris "löysi"pari päivää sitten sitterin lelukaaren ja pyöritteli itse liikkuvia palloja ja kukkasia. On niin ihmeellistä päivittäin seurata pienten kasvua ja uusia taitoja! Molemmat vauvat, erityisesti Mutris, tykkäävät seurustella paljon ihanasti kujertaen. Molemmat hymyilevät valtoimenaan lukuisia kertoja päivän aikana, ja joka kerta hymy on yhtä sydämensulattava. Hymyistä ja vastavuoroisesta kommunikaatiosta saa niiin paljon voimia arkeen!

Kimi palasi 1.9. töihin, joten olen nyt ollut vauvojen kanssa arkipäivät yksin lähes kolme viikkoa. Monena päivänä olen kyllä saanut perheestä ja kavereista seuraa ja vauvanhoitoapua.<3 Jotenkin olen aina päivät selvinnyt, päivä kerrallaan -asenteella mennään. Kyllä tämän monikkoarjen rankkuus on jopa yllättänyt, vaikka toki tiedostin, että helppoa tämä ei tule olemaan. Univelan määrää en halua edes ajatella. Mutta ei Kimilläkään helppoa ole, kun pitää yhdistää työnteko ja vaativa vauva-arki. Päivät sisältävät vuorotellen syliä, sitteriä, pullottelua, imetystä, ulkoilua, seurustelua, nukuttamisyrityksiä... Riittämättömyyden tunteet ovat kyllä jokapäiväisiä. On vaikeaa antaa jakamatonta huomiota yhdelle vauvalle kerrallaan, koska hyvin usein rauhallinen seurustelu- tai imetyshetki keskeytyy, kun toinen alkaa samaan aikaan itkeä sitterissä tai sängyssä. Sylissä on vaikeaa pitää kahta vauvaa yhtä aikaa, niin että molemmilla olisi hyvä olla. Välillä tuntuu vaikealta ehtiä edes itse syömään.

Haastavia päivistä tekee erityisesti se, että kumpikaan vauvoista ei nuku pitkiä päiväunia. Eikä päiväunia nukuta varsinkaan samaan aikaan. Mutris ei viihdy vaunuissa tällä hetkellä juuri ollenkaan, joten ulkoilut ovat sujuneet niin, että Mutris nukkuu kantoliinassa ja Suippis vaunuissa. Jengi varmaan katsoo, että tuolla menee joku kolmosten superäiti, kun tuplarattaiden kanssa liikutaan ;D Päivittäinen ulkoilu on kyllä tosi tärkeä, virkistävä osa päivää. Ilmat ovat olleet vielä ihanan aurinkoisia ja lämpimiä. Älä tule kylmä syksy ja vielä kylmempi talvi!

Kumpikaan vauvoista ei viihdy enää sitterissä kuin hetken kerrallaan. Mutris erityisesti kaipaa jatkuvasti seuraa ja katseltavaa. Molemmat seuraavat tarkkaavaisesti katseellaan esineitä ja kasvoja. Olen nyt pinnasänkyynkin viritellyt värikkäitä kuvia ja peilejä katseltavaksi. Päivittäin ollaan jumppailtu vatsallaan lattialla, molemmilla menee kyllä hermot aika nopeasti. Molemmat ähisevät paikallaan, nostelevat hieman päätään ja turhautuvat sitten. Kohtahan sekin aika koittaa kun nämä kääryleet lähtevät ryömimään...

Vaihdoimme noin kuukausi sitten korvikemerkkiä, ja molempien vatsavaivat helpottivat nopeasti sen jälkeen. En olisi uskonut, että korvikkeissa olisi niin kummoisia eroja, että se vaikuttaisi merkittävästi vatsan toimintaan. Onneksi kuitenkin kokeilimme korvikkeen vaihtoa, sillä tuskin oli sattumaa, että molempien vatsanväänteet helpottivat sen jälkeen. D-vitamiini maitohapon kerakin oli aloitettu jo monta viikkoa sitä ennen. Nyt Mutriksen monen tunnin iltahuudotkin ovat muisto vain. Silloin koliikin määritelmä varmasti täyttyi, mutta onneksi sitä tuskaa ei kestänyt kovin kauan (en muista yhtään kuinka kauan..). Muistan, että alkuaikoina saimme vauvat nukkumaan vasta kahden aikaan yöllä. Nykyään aloitamme iltapuuhat klo. 20 aikaan ja molemmat vauvat ovat unten mailla usein 21-22 aikoihin. Varmasti pimenevät illatkin osaltaan helpottavat nukahtamista ja auttavat vauvoja erottamaan päivän ja yön.

Parhaimmillaan yöt menevät niin, että vauvat heräävät ensimmäisen kerran 1-2 välillä. Kimi on hoitanut ekan yösyötön, tosin itse olen melkein poikkeuksetta herännyt itkuihin toisesta huoneesta. Uudelleen nukahtaminen syötön/heräämisen jälkeen on olllut vaikeaa. Jos vain toinen vauvoista herää, toinenkin herätetään (koska heräisi kuitenkin todennäköisesti tunnin sisällä). Molemmat yleensä nukahtavat saman tien syötön jälkeen. Seuraavan kerran vauvat heräävät 5-7 välillä, tällöin molempia ei välttämättä herätetä syömään samaan aikaan. Aikaisen aamusyötön jälkeen molemmat nukahtavat usein vielä viereen, ja siinä sitten voi torkahtaa vielä itsekin. Suippis herää viimeistään yhdeksältä, Mutris vetää välillä maratonunia jopa klo. 11 asti. 

Ristiäiset ovat 1,5 viikon kuluttua ja silloin vauvat ovatkin jo lähes 3 kuukauden ikäisiä.

<3:Ulla

Imetyksen ihanuus ja vaikeus

Tämä postaus on imetykseen liittyvien pohdintojeni tuotos, ja on syntynyt usean eri kirjoituskerran tuloksena. 

Tähän astinen imetystaipaleeni on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Ajattelin etukäteen optimistisena, että imetys on asia, jonka oppii käytännössä ja että sairaalassa saa varmasti paljon ohjausta ja hyvät eväät imetykseen. En oikeastaan etukäteen miettinyt tai stressannut imetystä kovinkaan paljon. Kaksosten imettäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista ja mutkatonta. Synnytyksen jälkeen sain molemmat vauvat rinnalleni, ja synnytyskertomuksessa lukee minun imettäneen molempia. Itse en tätä kunnolla muista, olin varmasti niin sumussa synntyksen jälkeen.

Ensimmäisenä aamuna lapsivuodeosastolla saamani imetysohjaus oli tyyliä "Kokeile imettää ja jos ei onnistu niin anna pulloa". Olin aivan pihalla, miten imetän yhtä vauvaa, saati sitten kahta. Pulloruokinnasta saati maitomääristä en tiennyt mitään. Kätilöllä ei ollut aikaa tulla antamaan käytännön opastusta. Muistan olleeni todella huolissani, miten vauvat nyt saavat ruokaa kun kukaan ei neuvo tai auta. Vauvat olivat käyneet viimeksi rinnalla synnytyksen jälkeen. Olin kuvitellut, että minua, juuri esikoiskaksoseni synnyttänyttä tuoretta ja alkuun epävarmaa äitiä neuvotaan aluksi kaikessa kädestä pitäen, mutta näin ei ollutkaan. Jossain vaiheessa imetystä sitten yritettiin, mutta vauvat eivät jaksaneet imeä. Kätilö toi rintakumin, mutta senkään avulla ei imetys lähtenyt sujumaan. Jälkeenpäin tekemistäni muistiinpanoista selviää, että ensimmäisen kerran molemmat vauvat saivat 20 ml korviketta pullosta klo 9 aikaan aamulla. Onneksi iltavuoroon saapui ihana kätilö, jolta sai imetysohjausta. Imetys ei todellakaan lähtenyt kuin itsestään sujumaan, kumpikaan vauvoista ei kunnolla jaksanut imeä. Vauvoja yritettiin houkutella imemään rintakumiin laitetun houkutusmaidon avulla.

Molempien vauvojen verensokereita seurattiin sännöllisesti, koska ne olivat aluksi alhaiset. Saimme lääkäriltä ohjeen antaa Mutrikselle 20-30 ml lisämaitoa 4 tunnin välein, ja sitä ennen rintaa. Suippikselle tuli antaa 20 ml korviketta 3 tunnin välein. Koska Suippis oli pienempi, lääkärit ja kätilöt kai ajattelivat, että hän imee vielä laiskemmin kuin Mutris ja siksi saimme ohjeen antaa suoraan korviketta aluksi. Kuvio tuntui sekavalta, yölläkin herätyskello soi jatkuvasti kun jompikumpi piti herättää syömään. Toisaalta oli helpottavaa saada edes jokin ohje, jolla vauvojen ravinnon saanti turvattiin. Yritin imetystä itsenäisesti ja pyysin myös usein kätilöitä avuksi. Muutamia hienoja onnistumisen kokemuksia tuli, Suippis osasi välillä imeä ilman rintakumiakin.

Toisena päivänä sairaalassa minua ohjeistettiin pumppaamaan maitoa. Kävin maitohuoneessa pumppaamassa pari kertaa päivässä. Ensimmäisellä kerralla sain saaliiksi lääkekippoon n. 5 ml, seuraavalla kerralla n. 15 ml, sitä seuraavalla jo 45 ml. Olin tosi ylpeä voidessani tarjota pienille pullosta omaa maitoa. Kätilöt painottivat, että jokainen äidinmaidon pisara on tärkeä, ja että pumppaaminen edesauttaa maidon nousemista.

Kotiuduttuamme neljäntenä päivänä synnytyksestä Kimi kävi heti ostamassa minulle sähköisen rintapumpun ja rintakumit, jotta imetys lähtisi hyvin käyntiin. Seuraavana päivänä maito nousi ja sain ensimmäisellä kerralla pumpattua n. 180 ml. Olin tosi iloinen ja ajattelin, että kun maitoa tulee näin hyvin, imetys varmasti lähtee hyvin käyntiin. Tandemimetystäkin kokeiltiin, ja sekin onnistui hetken ajan. Vauvat eivät saaneet otetta rinnasta ilman rintakumia, joten käytin sitä imetyksen apuna. Imetin molempia useita kertoja päivässä. Molemmat kuitenkin huusivat pian uudestaan nälkäänsä ja lisämaitoa jouduttiin antamaan jokaisen syötön jälkeen. Öisin en jaksanut imettää, koska yö olivat jatkuvan heräilyn ja valvomisen takia niin rankkoja, vauvat eivät olleet samassa rytmissä ja lisämaito oli tarpeen joka tapauksessa. Mutris sai usein raivareita rinnalla, koska ei saanut rinnasta maitoa yhtä nopeasti kuin pullosta. Suippis taas imi tehottomasti ja usein nukahti rinnalle. Episiotomiahaavan takia istuminen oli tuskaa ja helteellä liimauduin kiinni sohvaan. Imetys alkoi turhauttaa. Pikkuhiljaa imetyskerrat vähenivät ja korvikkeen määrä kasvoi. Pumppasin edelleen päivittäin, mutta määrät pienenivät nopeasti. Viikon kuluttua korviketta kului kerralla n. 60 ml ja kolmen viikon iässä n. 100 ml. Tällä hetkellä korvikkeen kertasatsit ovat n. 130-150 ml, vuorokauden aikana n. 800-1000 ml per vauva.

Kaikeksi hämmästykseksi molemmat vauvat oppivat yhtäkkiä kuukauden iässä imemään ilman rintakumia! Olin monesti aiemminkin yrittänyt imettää ilman kumia, mutta kumpikaan vauva ei ollut saanut otetta rinnasta. Voi olla, että olin vain luovuttanut aikaisemmin liian nopeasti. Että inhosinkaan sitä muovilärpäkettä, joka koko ajan irtosi paikaltaan.

Olen surrut kovasti sitä, että imetys ei onnistunut niin kuin olisin toivonut. Olin tiedostanut, että ihan pelkkä täysimetys ei välttämättä onnistuisi kaksosten kansssa, mutta olin toivonut ja uskonut voivani tarjota vauvoille paljon nykyistä enemmän omaa maitoani. Olen syyllistänyt itseäni siitä, etten onnistunut imetyksessä. Olen toivonut voivani palata ajassa taaksepäin ja miettinyt kovasti mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta imetys olisi onnistunut paremmin. Mietin olenko tehnyt jotain väärin, kun en onnistunut siinä, minkä pitäisi olla luonnollista. Jälkikäteen mietittynä sairaalan kätilöillä ei ollut tarpeeksi valmiuksia ja aikaa ohjata kaksosten imettämisessä, varsinkaan kun se ei lähtenyt sujumaan ongelmitta. En saanut sairaalasta kotiutuessa ohjeita, miten lisämaidosta ja rintakumista voisi päästä eroon. Jälkikäteen myös Kättärin erikoislääkärin kommentti "Etkai ole ajatellut täysimettää kaksosia?" vaikutti minuun varmaan yllättävän paljon. Alun imetyshankaluuksien jälkeen se jotenkin "sinetöi" ajatukseni, että täysimetystä ei kannata enää edes yrittää. Lääkäri oli mukava ja tarkoitti varmasti hyvää, mutta kysymys oli aika ajattelematon ja huonosti muotoiltu. Hän perusteli kysymyksensä niin, että täysimetys vie paljon aikaa ja tarvitsen äitinä myös omaa aikaa. Kun vauvat olivat 5 viikon käisiä, olin ensimäistä kertaa yhteydessä Imetyksen Tuki Ry:n tukihenkilöön, ja kyselin vinkkejä tilanteeseemme. On vaikea olla jossittelematta, olisiko imetys lähtenyt sujumaan, jos olisin tajunnut hakea tukea aikaisemmin. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen saanut mielessäni käsiteltyä tätä asiaa tarpeeksi, ja olen alkanut päästä imetyspettymyksen yli.

Tällä hetkellä siis osittaisimetän. Ruokintoihin menee aika paljon aikaa päivästä. Lisäksi pullorumbaan eli pullojen pesuun ja sterilointiin menee jonkin verran aikaa. Annan ensin korvikkeen ja sen perään imetän, jotta vauvoille jää kylläisyyden tunne rinnasta. Molemmat vauvat syövät nyt 2,5 kuukauden ikäisinä päiväaikaan noin 3-4 tunnin välein, öisin syöttövälit ovat vähän pidempiä. Rytmi on muokkautunut aika lailla itsestään niin, että molemmat syövät vuorokauden ympäri lähes samaan aikaan. Eli kun toinen vauva on kylläinen, syötän toisen nälkäisen vauvan heti perään. Maidon määrä on selkeästi lisääntynyt, kun olen nyt noin 1,5 kuukauden ajan imettänyt vauvoja niin usein kuin mahdollista. Pumppaamallakin olen saanut saaliiksi kerralla jopa 125 ml, jos kumpikaan vauva ei ole hetkeen ollut rinnalla. Se, että saan tarjota vauvoille pullollisen omaa maitoa, tekee tosi hyvän mielen. Rinnalla olosta on tullut vauvoille myös hyvä rauhoittumispaikka, ja tissi suuhun-menetelmä tehoaakin moniin itkuihin. Positivista on myös se, että korvikkeen määrä ei ole pitkään aikaan kasvanut, eli varmasti saavat rinnasta jotain. Ja ovat kasvaneet todella hienosti!

Täysimetyksen yksi monista hyvistä puolista on se, että sopivan lämpöistä maitoa on aina tarjolla. Meidän pienokaiset eivät kelpuuta huoneenlämpöistä maitoa, joten mikro pitää aina metsästää jostain, jos nälkä yllättää reissussa. Pullottelun hyvä puoli on toisaalta se, että myös Kimi on voinut osallistua paljon syöttöihin ja vauvat on myös mahdollista jättää välillä hoitoon. Imetys on minusta ihanaa läheisyyttä vauvan kanssa ja minusta on ihana tarjota parasta mahdollista ravintoa vauvoille. Siksi imetyksen epäonnistuminen varmasti niin paljon riipaiseekin. Ei sitä oikeastaan voi ymmärtää, ennen kuin on itse kipuillut asian kanssa. Tiedän, että korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia, eikä äidinmaidon määrä ole hyvän äitiyden tai rakkauden mittari. Aion imettää niin paljon kuin mahdollista ja pitää mielessä, että osittaisimetyskin on imetystä ja vauvoille tärkeää. Kaikille muillekin äideille haluan sanoa: Vaikka imettäisit vain vähän tai et ollenkaan -syystä tai toisesta- olet riittävän hyvä äiti! <3

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat melkein 2 kk

Heippa!

Käytiin loppuviikosta neuvolassa, minulla oli jälkitarkastus ja vauvoilla mittaukset sekä lääkärin tarkastus (vauvoilla ikää tuolloin 7,5 viikkoa). Ilokseni neuvolan vaaka näytti, että painoa on vain noin +2 kg verrattuna raskautta edeltävään aikaan! :) Olen myös palautunut hyvin synnytyksestä. Ylimääräistä nahkaa tosin vatsasta löytyy, mutta toivon, että se siitä vielä kiristyy ajan kuluessa...

Tässä pienet olivat vasta kolmen viikon ikäisiä... 

Vauvat ovat kasvaneet ihan käsittämättömän paljon viime kerrasta eli 1 kk neuvolasta.
Suippiksen paino oli nyt 5,5 kg eli kolmessa viikossa tullut 1,3 kiloa! Hurjaa! Pituus oli 58,5 cm eli 2,5 senttiä tullut pituuttakin. Mutris ylitti juuri 6 kilon rajapyykin eli on jo iso tyttö. Pituutta 59,1 cm eli pituuttakin tullut kolmessa viikossa vajaa 3 senttiä. Kaikki 50-56 kokoiset vaatteet ovat auttamatta liian pieniä, ja monet bodyt jäivät kokonaan käyttämättä. Luulisi kasvu jo vähitellen tasaantuvan, kun ovat ottaneet noin hurjan spurtin. Suippis on hienosti ottanut kiinni Mutrista painossa. Molemmat ovat terveitä ja voivat hyvin. Lääkäri kehui, että pienet kasvavat hyvin, ovat terveitä ja hyvin hoidettuja :) Ensimmäiset hymyt tulivat noin kuukauden iässä, ja nyt niitä tulee jo monia päivän aikana <3

Vauvat ovat kohta kahden kuukauden ikäisiä. Päivissä ei ole edelleenkään mitään kunnollista rytmiä. Molempia on hirveän vaikea saada nukkumaan päivisin, ja jos nukahtavatkin, niin heräävät usein jo vartin päästä kitisemään. Parhaimmillaan ovat nukkuneet päivällä 2-4 tunninkin unet, tosin tuskin koskaan samaan aikaan. Jos toinen suostuu unille, toiselle kelpaa vain syli tai kantoliina. Yritäpä siinä sitten itse levätä. Kantoliina on muuten mahtava keksintö! <3 Ajattelin aiemmin, että se liian monimutkainen systeemi, mutta nyt en luopuisi siitä mistään hinnasta! Vaunuissa vauvat eivät enää tunnu viihtyvän, toisin kuin vielä jokin aika sitten! Kantoliina, liikkuva auto ja rinnalla olo ovat tällä hetkellä parhaat rauhoittumis- ja nukkumispaikat.

Iltaisin ollaan nyt saatu vauvat nukkumaan yleensä ennen puoltayötä. Syöttövälit ovat päivisin molemmilla noin 3 tuntia, öisin 3-7 tuntia. Jos Mutris vetäisee 7 tunnin yöunet, Suippis pitää kyllä huolen, että yösyöttöjä riittää pari sille välille :D Olemme nyt jakaneet yösyötöt niin, että toinen "päivystää" vuorotellen iltayön ja toinen aamuyön... Tavoitteena on, että kumpikin saisi noin 4 tuntia yhtäjaksoista unta. Tosin, jos molemmat vauvat sattuvat heräämään samaan aikaan, siinä tarvitaan kaksi syöttäjää. Itse heräilen korvatulppienkin kanssa toisesta huoneesta itkuun, joten harvemmin kovin pitkistä unipätkistä ehtii nauttimaan. Univelka on siis melkoinen, ja välillä aika sumussa mennään. Yritän ajatella positiivisesti, että kyllä tämä tästä vielä helpottuu! On helpottavaa lukea Facebookin vertaistukiryhmissä muiden monikkoäitien kokemuksia. Muutkin rypevät välillä huono äiti-fiiliksissä ja kokevat riittämättömyyden tunteita. Muutkin valvovat välillä lähes koko yön ja tuntevat, että nyt hajoaa pää ja kroppa.

Onneksi vastuun jakaminen kuitenkin onnistuu, kun ovat lähinnä pullolla öisin. Vauvat ovat siis osittaisimetyksellä. Imetystaipaleeni on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Vauvat oppivat vasta kuukauden iässä imemään ilman rintakumia ja raivareita ja siinä vaiheessa maidon määräkin oli tietysti vähentynyt. Nyt kun vauvat osaavat imeä kunnolla, imetän molempia mahdollisimman paljon. Korvikkeen määrä on iso, mutta ei ole kasvanut enää muutamaan viikkoon. Imetysasia on aiheuttanut stressiä, itkua ja paskamutsi-fiiliksiä, mutta nyt iloitsen, että vauvat saavat edes osan ravinnostaan äidinmaidosta. Maidon määräkin on pikkuhiljaa vähän lisääntynyt, koska sain tänään pumpattua kolminkertaisen määrän verrattuna parin päivän takaiseen! :)

Nyt vauvat ovat yöhoidossa isovanhemmilla, joten meillä on hetki omaa aikaa ja mahdollisuus nukkua yksi yö! <3

Ulla