Minkälainen äiti olet?
Olen rakastava, huolehtivainen ja pyrin kaikella tavalla tarjoamaan lapsilleni hyvän ja turvallisen lapsuuden. Haluan tarjota lapsille onnellisen lapsuuden, johon kuuluu mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa perheen kanssa, haluan olla läsnä ja kuunnella. Haluan, että lapsilla on mahdollisuus harrastaa asioita, joista he saavat iloa ja onnistumisen kokemuksia. Haluan myös asettaa selvät rajat. Olen myös aika herkästi stressaantuva.
Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
En etukäteen ajatellutkaan, miten monista turhistakin asioista voisin stressaantua niin paljon ja kokea riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita.
Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
En osaa sanoa. Oikeastaan sillä ei pitäisi olla kauheasti merkitystä.
Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Stressata vähemmän, olla armollinen itselleni.
Mitä teet mielestäsi oikein?
Kerron lapsilleni joka päivä useita kertoja miten rakkaita, ihania, kauniita ja suloisia he ovat, ja miten ylpeä olen heistä. Osoitan sen myös jatkuvasti teoin: meillä halitellaan ja pusutellaan tosi paljon. Huolehdin parhaani mukaan lasten ruokailuista, unirytmistä ja keksin heidän kanssaan kivaa tekemistä.
Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen aika varovainen, en kuitenkaan ylivarovainen. Toistaiseksi pistorasioissa on suojia ja estän pääsyn joihinki huoneisiin laittamalla oven kiinni. Myös monia sisustusjuttuja on laitettu piiloon, etteivät vauvat vedä tavaroita päälleen. Vahdittavia on kuitenkin kaksi, eikä selässä ole silmiä. Vauvoja kiinnostaa kaikista eniten juuri pistorasiat, laatikot ja ylipäätään kaikki sellaiset tavarat, joita joutuu vähän kurottelemaan.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaisia tilanteita varmasti tulee eteen, kun lapset ovat uhmaiässä. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että lasten on opittava sietämään pettymyksiä ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi saada. Todennäköisesti siis ottaisin huutavan lapsen kainaloon ja jatkaisin ostosten tekemistä. Mietin vähän liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta toivottavasti pystyn tuollaisissa tilanteissa olemaan ajattelematta sitä liikaa. Ainakin ne, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa, varmasti ymmärtävät. Jos joku ajattelee tai sanoo, että onpas huonosti kasvatetut lapset niin toivon keksiväni vastaukseksi jonkun tosi nasevan kommentin.
.JPG)
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Kohtuus kaikessa. Kun ruokavalio on terveellinen, voi välillä toki herkutella. Ehdottomasti herkkupäivä/karkkipäivä lapsilla tulee olemaan. Välillä, esim. kerran kuussa, voidaan käydä pizzalla tai burgerilla. Meillä ei ole koskaan kotona ollut mitään herkkuvarastoa kotona, vaan jos jotain ostetaan (yleensä viikonlopuksi), niin ne syödään sitten saman tien. Meillä ei tulla myöskään ostamaan lapsille arkiruuaksi sokeripommeja kuten makeutettuja jogurtteja tai mehuja. Lapset opetetaan alusta pitäen syömään esimerkiksi samaa maustamatonta jugurttia jota mekin syömme, esim. marjojen tai myslin kera. Jos mehuja välillä ostetaan niin ne ovat sokeroimattomia tuoremehuja. Hampaista on tärkeää pitää hyvää huolta ihan pienestä pitäen. Janojuomana ehdottomasti aina vesi.
Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Yhteisestä rytmistä on tosi tärkeää pitää kiinni, että päivissä on joku tolkku. Sitten, kun lapset kasvavat, rytmeissä on varmasti enemmän joustovaraa. Mielestäni lapsilla on tärkeää olla ennakoitavissa oleva päivärytmi, joka luo turvallisuuden tunnetta.
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että he pitävät minua rakastavana ja läsnäolevana äitinä, joka osaa myös asettaa rajat.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Ainakin olen kotoa oppinut sen anteeksipyytämisen- ja antamisen tärkeyden. Ja sen miten Jumalaan turvaaminen kantaa kaikissa elämän vaiheissa.
Ulkoiletteko päivittäin?
Yleensä joo, mutta ei aina. Jos on karsea keli eikä huvita ulkoilla, niin ihan hyvin silloin voi jäädä viettämään kotipäivää sisälle. Raikas ilma toki tekee hyvää ja on tärkeää itsellenikin, joten pyrin päivittäin edes pienen ulkoilun tekemään. Uskoisin, että sitten, kun lapset kävelevät, niin heidän kanssaan on kiva lähteä pihalle touhuamaan. Toistaiseksi istuvat vielä rattaissa, kun ulkoilemme.
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Toistaiseksi vauvat katsovat satunnaisesti hetken jotain kivaa lastenohjelmaa, jos haluamme Kimin kanssa syödä vaikka hetken aamupalaa rauhassa. Sitten, kun ymmärtävätkin katsomastaan jotain, saavat kyllä katsoa lapsille sopivia ohjelmia kohtuudella. Tunti päivässä voisi olla kohtuullinen aika, tietysti välillä siitä voidaan joustaa. Mielestäni on tärkeää, että telkkari on päällä ainoastaan silloin, kun sieltä katsotaan jotakin järkevää. Emme katso Kiminkään kanssa paljon telkkaria eikä kumpikaan halua telkkarin pauhaavan taustametelinä, se ei ole hyväksi kenellekään. Lapsetkin toivottavasti oppivat, että telkkaria katsotaan kohtuudella eikä sitä pidetä turhaan päällä. Tabletin käyttökin on varmaan silloin tällöin ok, jos pelaavat esim. jotain kehittävää peliä.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Olen aika herkkä ja tunteellinen ihminen, ja näytän aika avoimesti läheisilleni kaikenlaiset tunteet. Haluan, että kotonamme on sellainen tunneilmapiiri, että kaikki perheenjäsenet voivat näyttää niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet. Tietenkin aikuisten välienselvittelyt on sitten aikuisten välinen asia.
.JPG)
