torstai 29. tammikuuta 2015

Hieman haastavampaa monikkoarkea...

Heippa!

On tämä kyllä välillä melkoista. Välillä mietin, että mihinköhän sitä on tullut ryhdyttyä. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, rakastan vauvojamme äärettömästi ja olen todella onnellinen, että meitä on siunattu kahdella vauvalla. Mutta on arki silti välillä rankkaa huolimatta siitä, miten ihanaa se samalla on. Nyt kaikki on taas eri tavalla haastavaa, kun vauvat ovat alkaneet harjoitella semi-konttausasentoon nousemista -ja turhautuminen on suuri, kun eteenpäin ei vielä pääsekään... Juuri hiljattain postailin meidän arjesta, ja siitä millaista se on "helpoimmillaan". No, tällaista se on sitten ehkä vaikeimmillaan tällä hetkellä... :D Välillä on helppoja päiviä, välillä kaaoottisia päiviä.


Jompikumpi vauva kitisee tai itkee tai huutaa vähän väliä jossain -tai molemmat yhtä aikaa. Missään ei ole hyvä, paitsi sylissä peilin edessä pallovaloja repien ja paukuttaen. Lukan pahentunut atooppinen ihottuma sekä kynsivallintulehdus eivät ole tilannetta ainakaan helpottaneet. Molemmat vauvat ovat sen näköisiä, että konttaamaan tai ryömimään lähtö tapahtuu hetkenä minä hyvänsä, mutta turhautuvat todella nopeasti, kun eivät vielä pääse eteenpäin. Kumpaakaan ei uskalla jättää edes hetkeksi itsekseen syöttötuoliin tai sitteriin. Syöttötuolissa heiluvat kuin vieteriukot ja Suipponen pönkeää itseään ylös ja taaksepäin. Sittereissä on 9 kg:n painoraja, eli periaatteessa niitä ei saisi enää käyttää, koska vauvat painavat juurikin about sen 9 kiloa. Ilman sittereitä taas olen pulassa, mm. syötän niissä edelleen maidot molemmille samaan aikaan. Lattialle laittaessakin saa koko ajan varmistella ettei nyt vaan lähelläkään ole mitään vaarallista, mihin pääsevät käsiksi. Ja tuntuvat pääsevän käsiksi ihan kaikkeen -vaikka eivät edes vielä ryömi tai konttaa!

Soseiden syönnin jälkeen sosetta on syöttötuoleissa, lattialla, vauvojen vaatteissa, omissa vaatteissani... Puhumattakaan sormiruokailusta. Sen jälkeen lattia ja syöttötuolit ovat tahmeana banaanin-, avokadon- ja parsakaalinpaloista. En välillä ehdi (tai jaksa) edes siivota edellisen ruokailun jälkiä, kun jo syödään uudestaan ja sotketaan lisää. Itse ehdin toisinaan syömään aamupalan parin tunnin päästä heräämisestä, koska ensin pitää syöttää vauvat ja tyynnytellä vauvoja vuorotellen. Jos ehdin jossain vaiheessa laittaa kahvin tippumaan, ehdin ehkä tunnin päästä juomaan kärähtänyttä sumppia. Lounaan ja välipalat ja muut syön välillä lattialla tai sohvalla istuen, jotta voin rauhoitella vauvoja samalla. Vauvojen vaatteet menevät vähän väliä vaihtoon, koska ovat pulautuksesa tai soseessa. Välillä tuntuu, että kaikki kodin irtain on pulautuksessa :D Usein myös minä, sillä itsekin melko usein saan puklut päälleni. Pyykkiä on pestävä joka päivä, etteivät vaattet ja harsot lopu kesken.

Sormiruokailua!

Vauvat menevät nukkumaan keskimäärin klo. 21, ja heräävät aamulla klo. 8-9. Siitä miinus päikkärit eli yhteensä 2-3 tuntia. Eli ovat hereillä päivän aikana yhteensä noin 9-10 tuntia. Plus yövalvomiset. Luka on nyt viime aikoina nukkunut vieressäni, koska on heräillyt itkeskelemään ja valvomaan. Maitoa Luka tankkaa kerran keskellä yötä, ja välillä aikaisin aamullakin. Isla taas nukkuu yöt läpeensä illasta aikaiseen aamuun. 

Välillä pidemmät ekat päikkärit kestävät vain 45 minuuttia, mutta useimmiten onneksi vähintään 1,5 tuntia. Vauvojen päikkäriaika menee yleensä kämpän siivoamiseen, tiskeihin, pyykkäämiseen, soseiden valmistamiseen, vauvatarvikkeiden metsästämiseen netistä... Tai asioiden hoitamiseen tai asioiden googlailuun: mitä kaikkia ruoka-aineita vauvoille nyt voikaan tarjota, miten jotkut soseet valmistetaan yms... Välillä jätän kotityöt väliin ja sen kyllä huomaa illalla! On uskomatonta, miten läävän näköiseksi kämppämme muuttuu päivässä. 

Iltaa kohden alkaa kaikilla väsy painaa, ja tekisi mieli itkeä kilpaa vauvojen kanssa... :D Katselen kelloa ja toivon, että Kimi tulisi pian kotiin... Välillä illat ovat yhtä huutoa ennen nukahtamista, vaikka miten syliteltäisiin ja siliteltäisiin. Isla on ruvennut vetämään itseään pinniksessä jatkuvasti ylöspäin ottamalla kiinni pinnasängyn laidasta. Ja sitten kuikuillaan laitojen välistä. On kyllä aika hellyyttävän näköistä <3




Sellaista tälllä kertaa. :)

Ulla



12 kommenttia:

  1. Lattialla syönti on niin tuttua. Mielellään sillai että molemmat vauvat koittaa tarttua ruokalautaseen tai muuten vaan kiehnäävät ihan kiinni.. Tuntuu välillä että päivät menee vaan ensin sotkua tehdessä (ruokailut) ja sitten sitä siivotessa. Feel you siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etten ole ainut ;) Meilläkin tyypit tarttuvat sadasosasekunnissa kippoihin ja lautasiin ja kaatavat ne nurin, jos hetkeksikin herpaannun ja jätän kipot vahingossa vauvojen ulottuville :D

      Poista
  2. Moi, meillä Vinskillä atooppinen iho ja kasvot olivat kauttaaltaan ihottumassa ja päälaki. Saimme vihdoin oikean rasvan reseptillä lääkäristä ja iho heti paaaaljon parempi! Voisi melkein sanoa, että sileä! :) Olen niin onnellinen vauvani puolesta, jota selkeesi iho kutitti. Vinski raapi ihoa rikki. Mini Derm on tämä tuote. Ihan huippu! Hassua vaan että Lastenklinikalta ei saanut mutta ihan oman tk:n neuvolalääkäri heti kirjoitti reseptin ja otti tosissaan asian, kun siellä käytin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Niina, täytyypä kokeilla vielä tuota ennen kortisonia! Mitkään perusvoiteet kun eivät ole tilanteeseen tuoneet helpotusta... Olisi kiva, jos ei tarvitsisi kortisonivoiteita käyttää.

      Poista
    2. Saatiin se reseptillä joten, en tiedä saako käsikaupasta. Kysy neuvolalääkäristä :)

      Poista
  3. Tutunnäköistä sotkua :-D. Kaikki on tahmassa jo nyt ja ei varmaan yhtään muutu siistimmäksi, kun alkavat itse syömään lusikalla… Me ostettiin tytöille sellaiset "kokovartalosuojukset", jotka puetaan siis peittämään koko yläosa ja laitetaan selän takaa kiinni. Se on vähentänyt vähän meidän pyykkivuorta.

    Tsemppiä teille ja hyvää viikonloppua!

    Sinulle on haaste blogissani :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin teille! Meillä on yksi tuollaine "kokovartalosuojus", pitää varmaan hankkia lisää. Jospa sotkulta säästyisi välillä edes body :D Kiitos haasteesta, vastailen mielelläni kun ehdin! :)

      Poista
  4. Moikka Ulla! Kannattaa yrittää päästä ihotautilääkärille ja pyytää reseptiä protopic rasvaan. Vain ihotautilääkäri voi tän kortisonittoman rasvan määrätä. Kallis rasva, mutta B-lausunnon kanssa saa halvemmalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Olen itse joutunut välillä käyttämään kyseistä rasvaa, erityisesti silmäluomien ihottumiin, kun ne eivät tahdo muuten parantua. Pikkumiehen ihon kunto vaihtelee, varmaan sääkin vaikuttaa. Nyt iho on ok kunnossa, vaikka toistaiseksi ollaan rasvattu ihan perusvoiteilla. Katsotaan riittäkö se jatkossakin, vai tarvitseeko turvautua lääkevoiteisiin.

      Poista
  5. Luin nyt kaikki tän vuoden postaukset kerralla ja kaikkiin tekis mieli jotain kivaa kommentoida :) oot kirjottanu ihanan säännöllisesti ja kirjoitat hyvin! Ja kuvat on vaan niin hellyyttäviä <3 mut tähän on pakko pistää et meillä kans miniderm on ollu ihmeellinen! Kesälläkin iho huonommassa kunnossa kun nyt, kun kuivalle talvi-iholle saatiin minidermiä. Aiemmin on isot pumppupullot ollu muita perusrasvoja mut aina on joutunut laittaa kortisonia välillä. Nyt on ihan erilainen parantunu iho! Ylläpitävänä rasvana voin suositella myös "puhtaampaa" sheavoita (ruohonjuuresta). Se ei toimi rikkoutuneisiin kohtiin mut pehmentää upeesti kuivaa ihoa. Käytän myös itsellä kuiviin huuliin ja käsiin.

    VastaaPoista
  6. Ja siis äskeinen kommentti oli Viikin toisilta atopikoilta Sannilta ja Iirikseltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanni, ihanasta kommentista ja hyvistä vinkeistä! :) Pitää ehdottomasti kokeilla tuota Minidermiä jos Lukan iho vielä menee pahemmaksi. Käytän itekin sheavoita huuliin, sitä vois tietty myös käyttää vauvoille!

      Poista