maanantai 29. joulukuuta 2014

Itsetehty mysli

Heippa, 

tässä tulisi ohje herkulliseen ja terveelliseen kotitekoiseen mysliin. Sovelsin muutamia eri ohjeita, jotta sain kokonaisuudesta mieleiseni. Halusin myös, että myslissä ei olisi muuta makeutusta kuin hunajaa. Määrät ovat noin-määriä, itse heitin pellille kaikkia aineksia ihan mutu-tuntumalla. Nyt kun olen alkanut tehdä itse mysliä, kaupan kuivat myslit jäävät kauppaan. Niin helppoa ja hyvää tämä on :) Kotitekoinen mysli kivassa purkissa on myös hyvä lahjaidea!



ITSETEHTY MYSLI


Pellillinen mysliä:

  • 10 dl isoja kaurahiutaleita
  • n. 2 dl siemeniä (itse käytin kurpitsan- ja pellavansiemeniä)
  • n. 3 dl pähkinöitä (omia lemppareita ovat saksan-, pekaani-, ja cashewpähkinät sekä mantelit)
  • reilu 1/2 dl rypsiöljyä
  • 3 rkl hunajaa
  • Kuivattuja hedelmiä (itse käytin kuivattuja karpaloita ja banaanilastuja)

Mausteita oman maun mukaan, esim:
  • Ripaus suolaa
  • Kanelia
  • Kardemummaa
  • Inkivääriä

  1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Notkista hetki mikrossa rypsiöljy-hunajaseosta. 
  2. Sekoita pellillä leivinpaperin päällä keskenään hiutaleet, siemenet ja pähkinät sekä haluamasi mausteet. Kaada päälle tasaisesti oliiviöljy-hunaja-seos. Sekoita hyvin, jotta öljyä ja hunajaa riittää joka kohtaan. Sitten vain koko komeus uuniin noin 15 minuutiksi. 
  3. Muista vahtia mysliä, jotta pähkinät eivät pääse kärähtämään. 
  4. Anna myslin jäähtyä, ja lisää joukkoon kuivatut hedelmät. 
  5. Säilö ilmatiiviiseen purkkiin. Nautiskele esim. maustamattoman jugurtin kanssa.


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Talvinen lauantaipäivä

Moikka, 

meille on harvinaista herkkua koko perheen yhteiset vaunulenkit. Eilen oli ihanan raikas ja kaunis talvipäivä ja kävimme vauvojen kanssa ulkoilemassa. Tässä vähän talvisia kuvia vaunulenkin varrelta! :)













lauantai 27. joulukuuta 2014

Tahtoisin toivoa sinulle


Joitakin ajatuksiani äitiydestä. 


Uskomaton etuoikeus. Olla äiti kahdelle täydelliselle pienelle Jumalan luomalle ihneelle. Kaksi viatonta, täydellistä ihmisenalkua. Miten ihmeessä olen saanutkin jotain näin hyvää? En ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaisen lahjan taivaasta. 

Luopuminen. Luopuminen omista tarpeista, luopuminen monesta itselle niin tärkeästä asiasta. Sen hyväksyminen, että vartaloni näyttää erilaiselta raskauden jälkeen. 

Pakahduttava rakkaus. Miten omia lapsiaan voikin rakastaa näin paljon?

Pelottavan iso vastuu. Osaanko huolehtia heistä oikealla tavalla? Miten pystyn suojelemaan heitä vaaroilta ja kaikelta pahalta? Kaksi olentoa, jotka ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja täydellisen riippuvaisia huolenpidostani. Kaksi ihmeellistä pientä ihmistä, jotka luottavat siihen, että pidän heistä huolen. Miten onnistun kasvattamaan heidät niin, että heistä tulee hyvällä itsetunnolla varustettuja, rohkeita ja elämässä pärjääviä ihmisiä? Kun tuntuu, että omakin itseluottamus on välillä kateissa. 

Epätäydellisyys. Tiedän, etten ole pystynyt olemaan lähellekään täydellinen äiti, enkä pysty olemaan sitä tästä eteenpäinkään. Miten oppia olemaan armollinen itselleen?

Riitämättömyys. Olenko onnistunut tarjoamaan lapsilleni tarpeeksi hyvän alun elämälle? Entä miten onnistun tästä eteenpäin? Kun välillä tuntuu ettei osaa eikä jaksa. Kaksi itkevää vauvaa, minulla vain kaksi kättä. Miten saada varmuus siitä, että olen riittävän hyvä äiti?

Äitiyteen mahtuu niin paljon tunteita, joita on vaikea edes kunnolla pukea sanoiksi. Näissä Anna-Mari Kaskisen kauniissa runoissa on tavoitettu monia näitä tunnelmia ja tunteita. Kuvissa palataan lähes puolen vuoden takaisiin tunnelmiin, kun meidän kaksikko saapui maailmaan.




Pikkuinen lapsi näkee sen, 
mitä ei näe aikuinen. 
Silmiä lapsen ei mikään peitä.
Lapsi on nähnyt enkeleitä
suuressa Jumalan talossa
puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen, 
mitä ei tiedä aikuinen:
Taivas on aivan lähellä maata.
Sitä ei mikään estää saata. 

Ilo on tullut maailmaan. 
Lapsi sen kertoo katsellaan. 








Ojennat puoleeni hiljaa
kätesi hentoisen. 
Silmistä kuvastuu ilo, säteily odotuksen.

Kuinka voin koskaan olla 
kaiken sen arvoinen?
Kuinka voin ottaa vastaan 
katseesi luottamuksen?






Huomaatko, vauva hymyilee?
Huomaatko, valoa säteilee.
Sinutkin siihen peitetään, 
päällesi tähtiä heitetään.

Pikkuisen hymy on leveä.
Kohta on mielesi keveä.
Kohta jo hymyilet itsekin, 
ilon ja lohdun saat takaisin.







Lautasta kätesi haroo.
Suu on jo ammollaan.
Luottaen otat vastaan
sen mitä annetaan.

Tahtoisin sinulle antaa
parasta mitä on: 
ilon ja rohkeuden, 
sydämen ravinnon.

Suojelusenkeli saakoon
varjelle sinua, 
siunatkoon taivaan Isä
päivääsi jokaista.






Tahtoisin toivoa sinulle
jotakin oikein hyvää
Enkelin siipien havinaa
ja iloa onnea syvää.

Tahtoisin toivoa sinulle
mitä en itse voi antaa
saakoon rakkaus Jumalan
sinua sylissään kantaa.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulutunnelmaa kotiin

Hellou!

Joulu lähestyy, ja saimmepa mekin aikaiseksi hakea varastosta kuusen tuomaan tupaan vähän joulutunnelmaa. Joulukuusi koristeineen, kynttilöitä, pieni joulusiivous -ja heti näyttää paljon tunnelmallisemmalta! :)









Askartelin itse pallovalot! :)






torstai 4. joulukuuta 2014

Kaksosten ristiäiset

Heippa!

Islan ja Lukan ristiäisistä on vierähtänyt jo reilu kaksi kuukautta, joten tämä tulee nyt vähän viiveellä. Vauvat olivat ristiäisissä muutaman päivän vajaa 3 kuukauden ikäisiä. Kastetilaisuus oli läheisellä kirkolla ja kahvitilaisuus seurakuntasalissa. Paikalla olivat vain isovanhemmat, kummit ja sisarukset eli ihan lähipiiri. Vauvoja oli yllättävän hankala pitää sylissä pitkissä kastemekoissaan, mutta onneksi sylikummit hoitivatkin sen tehtävän ;) Virsinä meillä oli Ystävä sä lapsien ja Jumalan kämmenellä. Vauvat olivat melko rauhallisia kasteen ajan, Mutris hieman hermoili jossain vaiheessa. Tilaisuus oli kaunis ja mukava, ja kahvitarjoilut maittavat. Muut hoitivat leipomiset ja tarjoilut, mikä oli ihan mahtava juttu. Ei tarvinnut itse tarjoiluista stressata. Tarjolla oli muutama suolainen piirakka, voileipäkakku, juustokakku, pullia ja tietysti kahvia ja teetä. 

Olen kyllä ollut enemmän kuin tyytyväinen vauvoja nimiin. Pitkään ja hartaasti niitä mietittiinkin. Mutta oikeastaan nimet keksittiin kokonaisuudessaan eräällä kävelylenkillä jo ennen vauvojen syntymää. Sen jälkeen piti vain päättää ovatko ne nyt parhaat mahdolliset nimet. On ollut niin hauska saada kotiin vauvojen kelakortit ja muita kirjeitä, jotka on osoitettu vauvoille. A-tytöllä ja B-pojalla on nyt ihan oikeat nimet <3

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaisensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Mark 10:13-16


  




<3: Ulla



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kuulumisia: Vauvat 5 kk

Hello lukijat!

Isla ja Luka täyttivät 1.12. viisi kuukautta! Häkellyttävän nopeasti taas kuukausi vieri ohitse... Edelleen joka päivä jaksan hämmästellä, miten näitä  vauvoja on KAKSI ja molemmat ovat samaan aikaan mahassani kasvaneet! Rakkaus omia lapsia kohtaan on kyllä jotain ihan ihmeellisen pakahduttavaa. On niin upeaa ajatella, että vauvamme ovat kaksi uniikkia yhdistelmää minusta ja Kimistä. Juuri meidän kahden vauvat ovat juuri tuollaisia ja jokaista haikaranpuremaa, syntymämerkkiä ja hiushaituvaa myöten täydellisiä Jumalan luomia mestariteoksia.



Tänään oli 5 kk neuvola. Isla painoi 8430 g, pituus oli 70,8 cm ja hattumitta 44,1 cm. Luka painoi 8305 g, pituus oli 69,5 cm ja hattumitta 43,2 cm. Luka kasvaa pituuskäyrällä +1, ja Isla +2-käyrällä. Kuinkahan pitkiä näistä tyypeistä mahtaa tulla?? :) Tänään vauvat saivat myös rokotukset, seruraavat ovatkin sitten vasta vuoden iässä. Onni on, että meillä on tosi mukava ja rento neuvolan terkkari.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut yöuneni takaisin. Harva oikeastaan ymmärtää, miten ahdistunut ja uupunut olin vielä noin kuukausi sitten. Vieläkin kamppailen syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa, mutta pahimman yli olen päässyt. Vertailen myös itseäni muihin äiteihin, mikä on turhaa ja stressaavaa. Varsinkin, kun suurimmalla osalla äideistä on yksi vauva ja se on vaan monessa suhteessa niin eri asia kuin kaksi vauvaa. Yhtään väheksymättä sitä, että yhdenkin kanssa voi olla tosi rankkaa, jos vauvalla sattuu olemaan vaikka joku sairaus, keskosuutta, vaikea koliikki tai ihan mitä vaan normaalista poikkeavaa. Puhumattakaan siitä, että vauvalla olisi isosisarus/sisaruksia, jotka tarvitsisivat yhtä lailla huomiota.



Vauvat oppivat koko ajan uusia taitoja, omassa tahdissaan, Mutris on nostellut jo pyllyään vatsallaan ollessaan, ja näyttää siltä, että kohta lähdetään liikkeelle! Suipponen kääntyi noin viikko sitten vatsaltaan selälleen, ja kierähti siitä vielä kertaalleen vatsalleen. Suipponen myös löysi pari päivää sitten varpaansa ja vie niitä suuhun, muutama viikko Mutriksen jälkeen. Mutriksen tuottama äänimaailma on laajentunnut, ja yölläkin sängystä saattaa kuulua hyväntuulista pärinää ja kiljahtelua. Mutrikselle on myös puhjennut kaksi alahammasta! Pitääkin aloittaa hampaiden harjaaminen. Molemmat leikkivät innokkaasti erilaisilla leluilla. Molemmat nauraa hekottavat Kukkuu-leikeille. Halvat on huvit, kun menen itse vauvan jalkojen taakse "piiloon" ja tulen esiin, molemmat ovat välillä tikahtua naurusta! Samoin "Hissillä ylös ja hissilla alas"-leikki ja lennättäminen omien käsivarsien varassa ovat suosittuja meillä.

Vauvojen "päivärytmi" on ollut viime päivinä vähän mitä sattuu. Aiemmin vauvat tuntuivat olevan mukavasti melko samassa rytmissä, mutta enää ei voi sanoa samaa. Tai sitten tämä on taas joku ohimenevä vaihe, vauvojen kanssa kun harvemmin mikään hyväksi havaittu konsti välttämättä toimii enää seuraavana päivänä. Suipponen on nukkunut viime aikoina päiväunia max tunnin pätkissä, ja pahimmillaan vain noin 1,5 tuntia koko päivän aikana. Siinä ei paljon ehdi itse levätä. Sen tunnin aikana ehdin tekemään pakolliset kotityöt, kuten pyykkäämään ja korjaamaan ympäri kämppää lojuvat tuttipullot, pissavaipat, vaatteet, lelut, ym. Sitten kun ajattelen, että nyt ehdin lukea ne viikonlopun lukematta jääneet Hesarit, niin eikös vain Suipponen jo ilmoittele itsestään vaativaan sävyyn. Onneksi sentään yöt sujuvat paljon paremmin. Nykyään Murtris on vauvoista se kärsivällisempi tapaus, Suippis hermostuu hyvin nopeasti, jos joutuu vähänkin aikaa odottelemaan. Aiemmin tuntui olevan päinvastoin.

Pieni nukahti jo pukiessa <3

Kiinteistä ensimäisenä ruvettiin maistelemaan luumua 4 kk iässä neuvolan suosituksesta Lukan ummetukseen. Jossain vaiheessa vähän aikaa sitten yöt olivat tosi levottomia, Luka heräsi välillä neljäkin kertaa, Mutris valvoskeli keskellä yötä tunnin pari (varmasti uusien taitojen oppiminenkin vaikutti asiaan...) Korviketta oli alkanut kulua yli litran verran päivässä. Ajattelin,että nyt otetaan säännöllisesti kiinteät mukaan kuvioihin, koska pelkkä maito ei enää tuntunut pitävän nälkää tarpeeksi eikä maitomääriä viitsinyt tuosta enää kasvattaa. Nyt olen antanut parin viikon ajan pääsääntöisesti kaksi soseateriaa päivässä maidon päälle. Ekalla aterialla kasvissosetta, toisella hedelmäsosetta. Kasviksista on maisteltu tähän mennessä porkkana-perunaa ja bataattia. Hedelmäsoseista on syöty vasta luumua, joka vaikuttaisi pitävän vatsatkin hyvin toiminnassa. Levolacia ei ole enää Lukalle tarvinnut antaa. Lukalle tuli ihottumaa kasvoihin, todennäköisesti porkkanasta, joten sitä ei ole enää annettu. Bataatti ja luumu vaikuttaisivat kuitenkin sopivan.



Syöminen onnistuu hienosti, molemmat vauvat avaavat hienosti suunsa ja soseet näyttävät maistuvan. Ekoilla kerroilla olen antanut muutaman teelusikallisen, seuraavilla kerroilla niin paljon kuin vauvoille on maistunut. Enimmillään Luka on syönyt puoli pilttipurkilllista luumua. Erittäin sotkuista puuha tietysti on. Tänään otettiin mukaan myös iltapuuromaistelut, riisipuuro upposi aika hyvin. Vellejä ei neuvolan mukaan nykyään varsinaisesti suositella, vaan suoraan voi aloittaa puurot, jotka ovat kuitupitoisempia. Toki vellikin on ok, ja helppo juottaa. Meillä ei ole vielä vellejä syöty. Viime viikkoina vauvat ovat pääsääntöisesti syöneet kerran yössä, välillä eri aikaan ja välillä samaan aikaan. Emme ole enää herättäneet toista samaan aikaan syömään, koska parhaimmassa tapauksessa nukkuva vauva nukkuu läpi yön ilman tankkausta. Toissayönä Luka nukkui ekaa kertaa klo 20-7 välisen ajan heräämättä kertaakaan..! Aamulla vaippa oli kyllä falskannut melko reilusti ja kaikki meni vaihtoon lakanoita myöten.



Anna minä itte!!


Tällaista meille kuuluu tällä hetkellä. Kantoliina on ollut taas enemmän käytössä, kun vain toinen on suostunut unille. Nyt vauvat ovat unilla, ja kohta alkaa telkkarista Syke! :)

<3:lla