maanantai 30. syyskuuta 2013

Omenasose höyryttämällä

Tässäpä ohje erittäin helppoon omenasoseeseen, ohje on äidiltäni saatu. Tarvitset vain kotimaisia omenoita, kattilan ja tilkan vettä.

1. Pese omenat huolellisesti ja pilko ne kuorineen.
2. Laita kattilan pohjalle parin senttimetrin verran vettä. Laita levy kutoselle ja odota, että vesi alkaa kiehua.
3. Kun vesi kiehuu, kumoa kattilaan omenalohkot. Voit laittaa kattilan melko täyteen, koska pehmentyessään omenat laskeutuvat.
4. Laita kattilan kansi tiiviisti päälle noin 15 minuutin ajaksi. Levy pidetään koko ajan kutosella. Kääntele silloin tällöin kauhalla omenoita ja varmista, etteivät ne pala pohjaan. Vettä ei yleensä tarvitse lisätä höyrytyksen aikana, pieni vesimäärä riittää koko höyrytysoperaatioon.
5. Kun omenat tuntuvat tarpeeksi pehmeiltä, ovat ne valmiita soseutettavaksi.
6. Soseuta sauvasekoittimella.
7. Pakasta jäähtynyt sose.

Tämä sose ei sokeria kaipaa. Todellista superfoodia siis! Parhaimmillaan kohmeisena kaurapuuron päälle. Nam!



Soseet pakkaseseen sienten kaveriksi! :)




Ohi on!

Viiden viikon terveydenhoitajan sijaisuus terveysasemalla ja samalla terkkariopintojen VIIMEINEN harjoittelu takanapäin, huh! Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli todella vaativa, mutta opin sen aikana mielettömän paljon uutta. Varsinkin hoidon tarpeen arviointia, koska tein puhelintyötä suurimman osan ajasta. Ja juuri puhelintyö on se haastavin osuus terveysasematyössä...ainakin omasta mielestäni. Vastaanottotyötäkin pääsin tekemään päivittäin, ja se oli mielenkiintoista. Vielä kun olisi vähän enemmän tieto-taitoa ja itseluottamusta, niin pystyisi tekemäään päätöksiä ilman jatkuvaa kollegoiden konsultointia. Uskon, että tämä palkallinen harjoittelu antoi kaikin puolin paljon enemmän kuin palkaton, koska jouduin pärjäämään itsenäisesti ja ottamaan asioista itse selvää. Lisäksi motivaatio oli toki tuhat kertaa parempi kuin palkattomassa harjoittelussa ilmaista työtä tehdessä. Viimeisestä työpäivästä jäi mukava fiilis, kun sain työporukalta itsetehdyn kortin ja kynttilän. Ja työkaverit pääsivät nauttimaan sesonkiherkuista, kun vein vikan päivän kunniaksi kahvihuoneeseen pari omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. En voisi olla iloisempi siitä, että seuraavat kaksi viikkoa kalenteri näyttää todella väljältä. Koulutehtäviä lukuunottamatta olen siis lomalla. Keväästä asti onkin tullut paahdettua (kahden viikon kesälomaa lukuunottamatta), joten pieni hengähdystauko tulee tarpeeseen! Suunnitelmissa on käydä jumpissa, metsäretkillä, leffassa, hieronnassa ym. mukavaa. Kävimme jo lauantaina juhlistamassa viimeisen harjoitteluni päättymistä ravintola Farangissa. Söimme maistelumenuut suositusviineillä, menuu oli kyllä tulvillaan ihania makuelämyksiä. Kyllä kannatti, luksusta arkeen! ;)

Ihanaa viikkoa!

Ulla


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syyskuun puolivälin tunnelmia

Heippa!
Kuluneet viikot ovat olleet niiin hektisiä, että blogin kirjoittamiselle ei ole riittänyt aikaa eikä voimia. Töissä joutuu koko ajan käyttämään aivoja 100%:n teholla, joten työpäivän jälkeen jaksaa lähinnä löhöillä sohvalla katsomassa jotain aivotonta tv-ohjelmaa. Vielä kaksi viikkoa pitäisi jaksaa puristaa, sen jälkeen koittaa kaksi vapaaviikkoa!! Sitä odotellessa... Olen kyllä loman tarpeessa :D Kirjalliset koulutehtävät tosin pitävät huolen, ettei vapaaviikoistakaan mitään löhölomaa tule.

Ihanat alkusyksyn lämpimät kelit ovat hellineet meitä viime viikkoina. Kahtena viikonloppuna olemme käyneet Nuuksiossa, tänä viikonlpppuna teimme pikku pyöräretken Viikkiin. Luonnossa liikkuminen on kyllä virkistävää! Tässä vähän alkusyksyn tunnelmakuvia.

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

Ulla










Syksyisestä sadosta syntyy maittavia herkkuja! 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sienijuttuja

Ihana alkusyksyn sunnuntai-iltapäivä kului Nuuksiossa nauttien ihanan raikkaasta metsän tuoksusta, hyvästä sienisaalista ja nuotiomakkarasta. Positiivinen yllätys oli, että jo syyskuun ekana päivänä metsästä löytyi yhteensä melkein 10 litran ämpärillinen suppiksia ja kosteikkovahveroita. Kosteikkovahvero olikin uusi tuttavuus, itse asiassa aluksi luulin niitä suppiksiksi, mutta ihmettelin kyllä varren kirkkaanoranssia väriä. Hetken pohdin myös ovatko kyseiset yksilöt parhaat päivänsä nähneitä kanttarelleja, koska sienten lakki oli rusehtava. Sienet vaikuttivat kuitenkin ihan freeseiltä, joten google lopulta kertoi niiden olevan kosteikkovahveroita. Pitää perehtyä jatkossa vähän enemmän sienten ihmeelliseen maailmaan.

Huonoksi onneksi mukaan otetun pokkarin akku olikin loppu, joten sienireissun kuvat jäi ikuistamatta. Ensi kerralla kamera mukaan, tämä ei nimittäin todellakaan jäänyt syksyn vikaksi sienireissuksi! Koko sienisaalis päätyi pannun kautta pakkaseen. Pitkin vuotta pääseekin sitten herkuttelemaan mm. sienikeitolla, sienikastikkeella ja sienipiirakalla! Nam! :P

Viikko jatkuu haasteiden parissa, ensimmäiset viikot uudessa työssä ovat aina haastavia ja opittavaa on loputtomasti! 

Ihanaa viikkoa tyypit! 

Ulla


Kaksi löytynyttät tattia oli niin madonsyömiä, että joutivat pois

Söpö suppis